Minun tarinani

Olen kärsinyt jonkinlaisesta BED -ahmimishäiriöstä ehkä vuodesta 2006-2007 alkaen. paino on noussut vuosien saatossa n. 15 kiloa. Olen nyt syksyllä yrittänyt painoa pudottaa hillityön järkevästi ja hyvin siinä onnistuinkin. Paino tippui 5 kiloa ollen pari viikkoa sitten vielä 66 kg.

Nyt sitten yllättäen karkkia ja suklaata on ollut pakko ostaa joka päivä jo parin viikon ajan. Kyllä ärsyttää. Ihmetyttää että miten järkevä, aikuinen ihminen ei osaa hillitä itseään. Minähän ne ruuat ja herkut sieltä kaupasta kotiin kannan. Miksi ihmeessä niitä ei voisi vain jättää ostamatta? Haluan kohta itselleni edunvalvojan joka estää tiettyjen asioiden ostamisen kaupasta.

Monivuotinen avoliittoni päättyi pari kuukautta sitten ja on erittäin musertavaa tajuta että syömisongelmani sabotoi myös parisuhdettani ja oli osasyynä sen loppumiseen. Arkiaktiivisuuteni ei ole ollut kovin suurta kun olen vaan töitten jälkeen käynyt kaupasta herkut ostamassa ja siinäpä ne loppupäivän aktiviteetit sitten ovatkin. Jos täytyy valita sosiaalinen aktiviteetti tai herkut niin usein valitsen herkut. Ja odotan oikein että pääseen töistä ja kauppaan ostamaan kaikkea ihanaa illaksi. Jopa koirat ovat "kärsineet" tästä. Eli enhän minä voi lenkille lähteä kun maha on aina täynnä tai herkuttelu on kesken. Runsas sokerin syönti aiheuttaa myös väsymystä jolloin ei sitä jaksa tehdä mitään jos vaikka huvittaisi.

Silloin kun olen erossa herkuista, kuten tänä syksynä n. 2 kk, olen kuin toinen ihminen. Ja outoa on että vaikka ennen uskoin että olen sokeririippuvainen ym. niin en sitä ole ollenkaan vaan halutessani pääsen siitä eroon parissa päivässä. Minun täytyy vain saada mielentilani oikeaksi niin herkuttelun lopettaminen on ihmeellisen helppoa. Kunnes homma taas repsahtaa.

Olisin kiinnostunut kuulemaan ahmimishäiriön hallintaan saaneiden kokemuksia? Olen miettinyt että minun täytyy ruveta enemmän ennakoimaan toimiani ja jättää esimerkiksi lompakko kotiin niinä päivinä kun ei ole tarkoitus käydä ostamassa ruokatarvikkeita kaupasta. Kun pääsen rutiiniin kiinni ja saan pääni pidettyä hommassa mukana ei minulla tosiaan ole vaikeuksia syödä järkevästi. Anoreksiaa tai bulimiaa ei ole taustalla. Tästä tuli nyt vähän tällänen turhautuneen ihmisen avautuminen, mutta ei ole olenkaan mukavaa tajuta että jotain häikkä on korvien välissä syömisen suhteen.