Minulla ei ole diabetesta, mutta olen epäillyt, että saattaisi olla esim. reaktiivinen hypoglykemia tai jotain muuta häiriötä sokeriaineenvaihdunnassa.
Olen kärsinyt oireista jo pitkän aikaa: äkillistä väsymystä ja mielialanvaihteluja, hikoilua, huimaista, ahdistuneisuutta, päänsärkyä jne. Oireet pahenevat, jos syön paljon nopeita hiilihydraatteja.
Minulta mitattiin 12 tunnin paastosokeri, joka oli 5,8 mmol/l. Lääkärin mielestä oikein hyvä, joten ei sitten halunnut antaa lähetettä rasituskokeeseen, vaan vihjaili, että vika on enemmänkin korvien välissä.
Ostin sitten oman verensokerimittarin, ja huomasin, että verensokerini tosiaan laskee yleensä aterian jälkeen. Joskus se kyllä nousee jo puolen tunnin kuluttua ateriasta, mutta laskee kuitenkin ateriaa edeltäneen arvon alapuolelle parissa tunnissa.
En tosin vielä ole mitannut varsinaisesti hypoglykeemisiä arvoja, vaan alimmillaan on ollut aina vähän päälle 4 mmol/l. Silloinkin kyllä on yleensä vähintään heikko olo.
Mutta ilmeisesti myös nopeasti laskeva verensokeri voi aiheuttaa samanlaisia oireita, vaikka arvo ei lopulta laskisikaan alle 4:n.
Kysynkin siis, kuinka paljon verensokeriarvojen pitää muuttua tietyssä ajassa, jotta muutosta pidetään nopeana? Jos olen mitannut ennen ateriaa arvoksi 5,5 mmol/l, ja 1,5 tunnin kuluttua ateriasta mittaan arvoksi 4,1 mmol/l, niin onko tuo nopeaa vai normaalia?
Olen kärsinyt oireista jo pitkän aikaa: äkillistä väsymystä ja mielialanvaihteluja, hikoilua, huimaista, ahdistuneisuutta, päänsärkyä jne. Oireet pahenevat, jos syön paljon nopeita hiilihydraatteja.
Minulta mitattiin 12 tunnin paastosokeri, joka oli 5,8 mmol/l. Lääkärin mielestä oikein hyvä, joten ei sitten halunnut antaa lähetettä rasituskokeeseen, vaan vihjaili, että vika on enemmänkin korvien välissä.
Ostin sitten oman verensokerimittarin, ja huomasin, että verensokerini tosiaan laskee yleensä aterian jälkeen. Joskus se kyllä nousee jo puolen tunnin kuluttua ateriasta, mutta laskee kuitenkin ateriaa edeltäneen arvon alapuolelle parissa tunnissa.
En tosin vielä ole mitannut varsinaisesti hypoglykeemisiä arvoja, vaan alimmillaan on ollut aina vähän päälle 4 mmol/l. Silloinkin kyllä on yleensä vähintään heikko olo.
Mutta ilmeisesti myös nopeasti laskeva verensokeri voi aiheuttaa samanlaisia oireita, vaikka arvo ei lopulta laskisikaan alle 4:n.
Kysynkin siis, kuinka paljon verensokeriarvojen pitää muuttua tietyssä ajassa, jotta muutosta pidetään nopeana? Jos olen mitannut ennen ateriaa arvoksi 5,5 mmol/l, ja 1,5 tunnin kuluttua ateriasta mittaan arvoksi 4,1 mmol/l, niin onko tuo nopeaa vai normaalia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaikki kertomasi arvot ovat normaaleja terveen ihmisen arvoja. Lääkärin arvio syystä taitaa osua oikeaan.
Verensokerin nousu korkealle runsaan hiilihudraattia sisältävän ateriaan jälkeen väsyttää ja se on aivan normaalia. Kun verensokeri normalisoituu noin parissa tunnissa, olotila alkaa normalisoitua.
Sokerirasituskoetta ei tarvita. Aiemmin tällaisia oireistoa kutsuttiin lääkärinkirjasyndroomaksi. Kun luettiin lääkärinkirjaa niin löydettiin useita sairauksia jotka sopivat itseen. Netti on nykyisin vaan pahentanut tilannetta. Hyvä että hankit mittarin niin näet että olet aivan terve eikä tarvitse arvailla.
Hypoglykemiaoireesi ovat varmasti todellisia. Niitä esiintyy monilla muuten terveillä ihmisillä. Jos tällaiset oireet ovat ilmestyneet vuosien mittaan, voi olla kysymys kakkostyypin diabeteksen syntymistä edeltävästä vaiheesta, esidiabeteksesta. Verensokeri noustuaan aterian jälkeen putoaa ennen ateriaa mitattua alemmaksi. Nopea putoaminen,vaikka ei menisi 4 alle, voi aiheuttaa tuntemuksia. Myöhemmin arvot korjaantuvat, mutta se voi vaatia aterista neljäkin tuntia. Maksa alkaa pumpata glukoosia verenkiertoon, kun insuliinitaso on vähentynyt.
Nuo mittauksesi eivät ole riittäviä. Pitäisi mitata ennen ateriaa, aterian jälkeen aina 3-4 tuntiin asti, mieluitein ainakin puolen tunnin välein, ehkä 20 minuutinkin välein. Näistä arvoista näkyy, seuraako ateriaa korkea verensokeripiikki ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Alhaiset arvot voivat olla usein 2 - 3 h päästä.
Ruokavalion avulla pystyy asiaa usein auttamaan. Hiilihydraattien pitäisi olla hitaita ja mieluiten niitäkin vähän. Liukeneva kuitu joko ruoassa itsessään tai lisänä voi tasoittaa huippuja ja myös laskemista liian alas. Mm. guarkumi on tällaista kuitua.
Yleislääkäreiden tietämys on usein heikkoa näistä asioista. Sisätautilääkäreillä ja varsinkin endokrinologeilla ja diabeksen hoidon pätevyyden hankkineilla lääkäreillä on tietämystä.
Kiitos T2D:lle asiallisesta ja asiapitoisesta kirjoituksesta. Sen sijaan nimimerkin "Turhia murheita" mielipiteet ovat kuin suoraan epäpätevän ja viitsimättömän lääkärin suusta. Valitettavasti on omaakin kokemusta tällaisista lääkäreistä.
Edellä tilanteet ovat oikeita ja kuvittele että söisit kerralla vaikka puoli kg sokeria (nopeita hiilihydraatteja) niin mitä sen jälkeen olisi tilanne.
Syö nyt jotakin terveellistä ja hitaampaa kokeeksi.
nuorimies_2093849812
Lääkäriin tutkittavaksi. Piste
Tässä kertauksen vuoksi lainaus aloitusviestistä:
"Minulta mitattiin 12 tunnin paastosokeri, joka oli 5,8 mmol/l. Lääkärin mielestä oikein hyvä, joten ei sitten halunnut antaa lähetettä rasituskokeeseen, vaan vihjaili, että vika on enemmänkin korvien välissä."
Eli lääkärissä on käyty ja tutkittu.
Reaktiivinen hypoglykemia ei selviä paastomittauksista. Voihan tuollaisen sokerirasituskokeen tehdä itsekin. vetää aamulla 75 g glukoosia ja mittailee verensokeriarvoja parinkymmenen minuutin välein johonkin kolmeen tuntiin asti. Jos verensokeri menee alle 4 mmol/l niin kyse on hyposta. Sitten joillakin vaan tulee selittämättömästä syystä huono olo aterian jälkeen:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00886
Nykyisin on olemassa verensokeritason tarkkailuun jatkuvatoimisia mittareita jotka tallentavat arvot jatkuvasti esim minuutin välein
Verensokeritason kertamittaus on kivikaudelta peräisin oleva menetelmä.
Kertamittauksista luotettavin on ns pitkä sokeri.
Jos hetkellinen sokeri on luokkaa 4 seurauksena voi olla heikotusta ja hikoilua.
Jos lukema on luokkaa 3,5 voi tulla näköhäiriöita ja edelliset oireet pahenevat.
Näin siis minulla.
Tällainen jatkuvatoiminen mittaus on ollut jo kauan tunnettu ja sitä on käytetty verensokerin tarkempaan dignosointiin. Itsekin olen kantanut muutaman kerran kolme vuorokautta tuollaista mittaria. Tuollainen jatkuvatoiminen mittaus on normaalisti turhaa, tärkeimmät kertamittaukset riittää hyvin.
Nykyisin käytettävät insuliinipumput käyttävät tällaista jatkuvaa mittausta. Haittapuolena on muutaman päivän välein vaihdettava mittausanturi.
Kiitos vastauksista.
Olen tässä nyt yrittänyt mittailla verensokereita ja tarkkailla oloani. Arvot ovat olleet välillä melko normaalin oloisia, eikä verensokeri joka aterian jälkeen edes laske juurikaan. Välillä olen mitannut puolen tunnin välein aterian jälkeen, mutta koska liuskat on niin kalliita, niin en ole raaskinnut enää mitata kovin tiheään, vaan lähinnä vain silloin tällöin, ja sitten vasta enemmän jos on oireita.
Tänään oli hyvinkin normaali koko päivän. Mittasin kuitenkin pari kertaa, ja arvo ennen päivällistä oli 5,4. No sitten päivällisen jälkeen alkoikin taas tapahtua: alkoi tulla hermostunut olo, ja kävin tosi kiukkuiseksi ja jopa aggressiiviseksi, vaikka yleensä olen tosi rauhallinen. Jaloissa ja käsissä oli vähän heikko olo, ja kädetkin tärisivät hiukan ja tunsin oloni jotenkin kömpelöksi. En pystynyt keskittymään, ja olin tosi vihainen, vaikkei ollut mitään syytä olla. Onneksi olin yksin silloin, niin kukaan muu ei joutunut kärsimään kiukkuisuudestani :D
Mittasin sitten arvot. Aikaa ateriasta oli kulunut n. 1,5 tuntia, ja verensokeri oli pudonnut 5,4:stä 4,5:teen. Mittasin 20 minuutin kuluttua uudelleen, koska olin edelleen melko huonovointinen, ja arvo oli 4,4 mmol/l. Mittasin uudelleen vielä puolen tunnin kuluttua. Siinä vaiheessa olo alkoikin olla jo parempi, ja sokerikin oli noussut puolessa tunnissa 5,4:ään.
Vaikken edelleenkään ole bongannut varsinaisesti alhaisia verensokeriarvoja, niin jotenkin tuntuisi siltä, että verensokerin muutoksilla, ja mielialan vaihteluilla sekä muilla oireilla olisi jokin yhteys. Ja onhan se varmaan yksilöllistä, kuinka eri arvoihin reagoi.
Niin ja nämä oireet ovat tosiaan ilmestyneet hiljalleen vuosien mittaan. Täytyisi varmaan yrittää karsia nopeita hiilihydraatteja pois ruokavaliosta.
Ovat varmaan kalliita nuo jatkuvatoimiset mittarit? No, kalliiksihan se tietysti tulee tuollaisella tavallisellakin mittarilla mitata, jos oikeasti haluaisi nimenomaan niitä muutoksia havaita, koska pitää mitata niin usein.
Jatkuvatoimiset mittarit ja ennen kaikkea niiden käyttö on niin kallista että laitteita on käytössä yleensä vain diabeteshoitopaikoissa. Mittausta kutsutaan sensoroinniksi ja käytön hintaa nostaa muutaman päivän välein vaihdettavat anturit (anturi on rasvakudoksessa käyttöajan). Käy terveyskeskuslääkärillä ja valita oireistasi. Keskustelussa lääkärin kanssa voisi ottaa esiin tuon monitoroinnin jotta verensokerin käyttäytyminen saataisiin esiin.
Tavallisen verensokerimitarin mittausliuskat on todellakin kalliita koska mittarien valmistajat ottavat laitteiden katteet liuskoja myymällä. Hinnoissa ei ole kovin paljon kilpailua, koska diabeetikot saavat liuskat terveyskeskuksesta ilmaiseksi ja kunta on varma maksaja.
Ok, nyt alkaa tuntua siltä että saatan olla pääsemässä jyvälle tästä hommasta.
Söin tuossa jokin aika sitten kasvispitoisen päivällisen. Olisiko aikaa kulunut jotain 1,5 tuntia, niin alkoi tulla taas niitä perinteisiä ahdistuneisuusoireita. Mittasin verensokerin, se oli 5,9 mmol/l. No, sehän on ihan hyvä arvo.
Mittasin kuitenkin 15 minuutin kuluttua uudelleen, tällä kertaa arvoksi tuli 4,9 mmol/l. Edelleen siis hyvä arvo. Ei lähelläkään hypoglykemiaa.
Mutta tuossa kuitenkin tapahtui 1 mmol/l romahdus 15 minuutin aikana.
Sen jälkeen verensokeri alkoi taas nousta, ja nousi 45 minuutin aikana 6,1:een.
Kun olen näitä asioita enemmän tutkinut, niin olen huomannut, että noihin verensokereihin liittyy paljon kaikenlaista.
Esim. magnesiumin puute voi aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Ja myös toisinpäin: insuliiniresistenssi voi aiheuttaa magnesiumin puutetta. Magnesiumin puute taas on omiaan aiheuttamaan mm. ahdistuneisuutta, väsymystä ja huimausta.
Ja insuliiniresistenssin takia elimistö joutuu tuottamaan normaalia enemmän insuliinia. Joskus insuliinia erittyy niin paljon, että seurauksena on verensokerin äkillinen lasku.
Elimistö reagoi laskevaan verensokeriin tuottamalla stressihormoneja, jotka nostavat verensokeria. Stressihormonit voivat luonnollisesti aiheuttaa myös erilaisia stressioireita.
Ja insuliiniresistenssihän voi sitten aikanaan johtaa tyypin 2 diabetekseen, jolloin lääkärikin toteaa, että jotain on pielessä.
Vaikka olisit mitannut heti perään uudelleen verensokerin, mittaustulos olisi voinut vaihdella aivan samoin. Mittareissa sallitaan plusmiinus 20% virhenäyttämä (käytännössä kuitenkin tarkempia). Liuskoissa on eroja ja jos mittaus otetaan eri sormesta ja eri pisarasta, arvo vaihtelee vaikka mittari ja liuskat olisikin huipputarkkoja. Mittaamiasi verensokerimuutoksia ei voi pitää poikkeavana eikä sen perusteella voida tehdä diagnoosia.