Osaisikohan kukaan neuvoa... Meillä on 1,5-vuotias leikattu tyttökissa. Kissa tuli meille hieman liian nuorena (kuusiviikkoisena), mutta yleensä ottaen kaikki on mennyt hyvin. Kissa on kuitenkin aika aggressiivinen, saattaa hyökätä puremaan kättä tai jalkaa ilman mitää näkyvää syytä. Pyrimme rankaisemaan kissaa joka kerran, kun se niin tekee, mutta rangaistuksella ei tunnu olevan vaikutusta. Ts. kissa tietää tekevänsä väärin, mutta ei välitä. Voiko noin vanhaa kissaa saada mitenkään oppimaan pois pahoilta tavoilta, vai kärsimmekö nöyrästi seuraavat 20 vuotta? Käteni ja jalkani ovat välillä kuin viiltelyn jäljiltä, mikä ei ole kauhean kivaa...
ps. niin tosiaan, mielenkiintoista on, että kissa pahoinpitelee mieluummin minua kuin miestäni - maistunko kenties paremmalle? =)
ps. niin tosiaan, mielenkiintoista on, että kissa pahoinpitelee mieluummin minua kuin miestäni - maistunko kenties paremmalle? =)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuulostaa vähän siltä että kissa pitää sinua tai paremminkin kättäsi toisena kissana jota pitää aina välillä rökittää. Neuroottisuus voi toki aiheuttaa moista, mutta todennäköisintä on että se purkaa liiat energiat tappelemalla kätesi kanssa, niinhän kissat tekevät keskenäänkin (jos siis niitä on samassa taloudessa useampia).
Yksi keino kuulema on että vinkaisee, rääkäisee tai sähähtää tuskasta, jotta kissa tajuaa että nyt se meni liian pitkälle. En tiedä vain onnistuuko tuo enää aikuisen kanssa. Ehkäpä sitä kannattaisi ohjata käymään kiinni johonkin turvalliseen kohteeseen, kuten vaikkapa nalleen tms. Tai jos mahdollista sille voisi ottaa kaverin, tosin nuorena muista kissoista erotetut eivät välttämättä suvaitse enää muita kissoja. Niin kävi minun kohdallani; kissa isona ei edes vaivautunut kehräämään omille pennuilleen ja myöhemmin vihasi näitä sydämensä pohjasta vuosikausia...
meillä hieman liian riehakas kollipoika saa aina tehdessään jotain väärin rangaistuksesksi suihkupullosta suihkauksen vettä päällensä... ei tee toisten, ymmärtää että on väärin, se on kisusta inhottavaa, mutta vesi ei vahingoita kisua mitenkään ... näin ollaan päästy näistä puremisista.
mielestäni eulalia on oikeassa ...
kisallasi ei ole muita kissa ystäviä joidenka kanssa leikkiä leikki tappelua .eli hän rökittää sinua sen sijaan ...
näytä kissallesi kuka on pomo .
jos se hyökkää niin vastaa siihen vaikka heiluttelemalla kättäsi ja yritä irrottaa sen toisella kädelläsi ..
se kyllä osaa lopettaa ennnen kun se satuttaa itsensä .
=)
Kiitos vastauksista! Suihkupullo on käytössä, ja jos katti oikein tuhmaksi heittäytyy, otamme sitä niskasta kiinni ja roudaamme suoraan vesiraanan alle. Myös näpäytystä kuonolle on kokeiltu, samoin pelkkää niskasta kiinni pitämistä ja komentamista. Valitettavasti kissa ainoastaan suuttuu entistä enemmän moisesta kohtelusta (paitsi vedestä, kun se keskittyy nuolemaan itsensä kuivaksi...). Eli keinot alkavat ilmeisesti olla vähissä. Ehkä meille osui sitten vain tavallista hankalampi kissa :)
Jospa kissanne on sairas? Aivokasvain tms. Teillä on ollut huono tuuri lemmikin ottamisessa, yleensähän kotikissat eivät ole agressiivisia vaan lempeitä.
Tiedän että tästä voi nousta äläkkä, mutta mielestäni luonnevikaista kissaa ei tarvitse pitää, tuskin sillä itselläänkään mukavaa on. Piikki olisi ehkkä armeliasta, vaikka itsellenne voi olla vaikea ajatus, sillä kaikki l"apset" ovat rakkaita.
Kuitenkin, kun ajattelee että joudutte päivittäin olemaan varuillanne lemmikkinne kanssa ja silti olemaan aina naarmuilla, vaihtoehtoa kannattaa harkita. Toivottavasti ette loukkaannu ehdotuksesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000001713894#22000000001713894
Kissa puree ja hyökkäilee vain sinun päälle eikä miehesi?Mulle tulee mieleen sellainen juttu, jos kissoja on useampi,niin kaikki kissat ei kisaile keskenään vaan se, jota on helppo "alistaa" eli luulen, että sinulta puuttuu tietty "auktoriteetti"kissaasi, se ei jostain syystä luota ja kunnioita sinua.... Minusta tuo vesihanan alle kiikuttaminen voi vaan pahentaa niinkuin sanoitkin että on vain entistä pahemmin kädessäsi kiinni... Jos kissasi on vain ikävystynyt ja sinä olet hänen silmissään se jonka kanssa voisi ottaa välillä pienen painiottelun? Jos hankkisit kissallesi kissakaverin?Mutta niinkuin otsikossa sanoin, voin olla väärässäkin...
Meillä oli sama ongelma kun kollikissamme oli suunnilleen tuon ikäinen kuin sinunkin kissasi. Meillä myös minä olin se jota kohtaan kissan aggressiot kohdistuivat. Ainoat konstit joita tuolloin keksin oli komentaa reippaasti (tiukka ote niskasta ja jämäkkä EI), mutta monesti kissa vaan suuttui entistä enemmän komentamisesta ja hyökkäsi heti irti päästyän uudelleen kimppuun. Toisena keinona käytin kissan viemistä toiseen huoneeseen 'jäähylle'.
Emo oli hylännyt kissani kun se oli pentu, eikä sillä ollut sisaruksia vaan se oli tosi pienestä asti joutunut pärjäämään navetassa yksin. Epäilen että sillä jäi normaalikissan sosiaalikasvatus emolta saamatta ja siitä syystä tuo rajojen kokeileminen oli noin voimakasta.
Mutta lohdutukseksi voin sanoa että selvisimme kattimme kanssa kumpikin hengissä. Nyt kolli oo ollut minulla kuusi vuotta ja on kaikin puolin aivan ihana lemmikki. Joskus saatta kyllä raapia, kun ei tajua pitää kynsiä piilossa riehaantuessaan, mutta muuten ei ole ongelmia.
En osaa sanoa mikä kissan rauhoitti, mutta todennäköisesti se oli ikä. Vaikeaa kautta kesti noin puoli vuotta ja olen tyytyväinen etten silloin luovuttanut. Olin jo välillä viemässä kissaa piikille, kun ajattelin että sillä on joku sairaus päässä mikä sen saa noin käyttäytymään. Käytimme toki kissaa tuolloin lääkärissäkin, mutta ell totesi kissan terveeksi ja epäili että me liioitellaan tilannetta.
Mutta suosittelen että älä anna periksi. Komenna kissaa silloin kun se käyttäytyy huonosti, kyllä se pikkuhiljaa oppii :)
Olen aivan samaa mieltä. Ei todellakaan kannata luovuttaa, jos jaksaa. Minunkin kissallani oli kausi jolloin suututtiin usein ja viha purettiin omistajaan eli minuun. Mielestäni tämä on osoitus temperamentistä ei sairaudesta. Vieläkin oikein tulistuessaan neitini saattaa hyökätä jalkaani ja sen jälkeen paetaan niin lujaa kuin päästään toiseen huoneeseen. Tätä ei kuitenkaan tehdä kenellekään vieraalle ihmiselle. Toki meillä käytöstavat hallitaan :) Kerrankin eräs ystäväni piti kissaa sylissä, vaikka neiti itse halusi jo pois. Lopulta kun neiti pääsi takaisin lattialle, se juoksi luokseni toiseen huoneeseen ja puraisi minua jalasta. Tätä tempausta olemme monet kerrat pohtineet ja nauraneet sille, kuinka minä hätkähdin tilanteesta ja ystäväni alkoi nauraa keittiössä, kuullessaan minun vihaisen huudahdukseni.
Alussa yritin häivyttää pahan tavan pois vettä ruiskuttamalla, ei tehoa. Hanan alle, ei tehoa. Näpäytin kuonolle, ei tehoa. Nykyisin olen ikään kuin en olisi huomannut koko hyökkäystä saatan esim.jatkaa kävelyä normaalista ja samallahan kissa pakosta irtautuu tai vaihtoehtoisesti äännähdän oudolla tavalla. Pääasiana olen pitänyt etten ainakaan heitä palloa kissalleni, jottei neiti vaan oppisi luulemaan, että käyttäytymällä aggressiivisesti saa aina huomiota. Itse en koekaan enää tätä mielenilmausta häiritsevänä vaan jossakin määrin otan sen kohteliaisuutena, sillä kyllähän lapsetkin kiukuttelevat vanhemmilleen luottaen, että heillä on siihen mahdollisuus.
Voi hitsi! Ihana! :)
Omat kissat ei ole harrastaneet tuota jalkapuuta, mutta saman temperementistä johtuvuuden voisin soveltaa "äiskän" yöpöydän tavaroiden tiputtamiseen.
Mun kissanpirulainen ei ilmeisesti tajuu satuttavansa.. tänäänkin aamulla kun kävelin pitkin kämppää, se hyökkäs jostain nurkan takaa kiinni mun nilkkaan. Annoin sen jäytää sitä jalkaa hetkisen ja sit se rupeskin jo puskemaan mun säärtä ja sit kohta taas tarttu kiinni.
Vissiin se vaan silittää mua hampaillaan :)
Jokseenkin ärsyttävä tapa vaan.. jos se nyt rupee ihan tosissaan mulle rähjäämään niin nakkaan sen armotta 2-10 minsan käytösrangaistukselle penaltiboxiin. (vessa, koska leikkaamattomana se teki välillä protestipissat nurkkaan =)
Juuri tuollaista kissanpennut tekevät keskenään. Välillä ollaan armotta liiveissä kiinni, kynsien ja potkien ja purren, ja sitten taas jo ollaan ylimmät ystävät ja nuollaan toisiaan.
En suosittele että rankaiset kissaasi pitämällä sitä väkisin vessassa, sillä jos kissan hiekka-astia on siellä vessassa, se voi jatkossa alkaa vältellä koko vessaa ja ruikkii pissat minne sattuu.
Olisi parempi ohjata huomio jalastasi jonkin lelun rökittämiseen. Meillä on 2 kissaa repinyt jo 3 leluhiirtä tohjoksi...
"Meillä on 2 kissaa repinyt jo 3 leluhiirtä tohjoksi"
Vitsi, kattimme taitaa olla tosiaan aggressiivista sorttia; se on tuhonnut useamman hiiren, yhden melkein itsensä kokoisen rotan, muutaman pallon ja parin takin vuorikankaat. Kalliiksi tulee, mutta ei voi minkään - pitäähän pikkuisen päästä toteuttamaan itseään =)
Eli kyllä niissä, kissoissa, energiaa piisaa. Mutta toisaalta ne innostuvatkin vaikka mistä. Nytkin niille riittää ja kelpaa yksi pahainen viinirypäle, mitä pyöritellään ympäri lattiaa ja välillä kanniskellaan suussakin.
Minunkin kissani "oirehti" samalla tavalla nuorempana. Kissani saattoi hyökätä vaikkapa jalan/käden kimppuun tai hypätä selkään roikkumaan yhtäkkiä. Parin kolmen vuoden ikäisenä raivokkuus väheni, aika paljon siihen meidän kohdallamme vaikutti maalle muutto, koska se pääsi liikkumaan vapaana. Aiemmin se oli sisäkissa ja uskon, että virikkeiden puutos voi aiheuttaa osaltaan tuollaisia turhautuneisuuskohtauksia. Eli jos kyseessä on sisäkissa, niin kannattaa ulkoilutta ja leikittää usein, jotta kissa saa purettua näin energiaansa terveellä tavalla. Jonkinnäköiset leluhärökkeet ois varmaan kanssa kissalle mieluisia.
Juu, leikitämme kissa mahdollisimman paljon, etenkin illalla ennen nukkumaanmenoa, ettei se yöllä saisi päähänsä ruveta riehumaan. Ulkoiluakin olemme kokeilleet, mutta kissa saa paniikkihäiriön pihalla =) Eli pakko pitää sitä sisäkissana, ja yrittää saada energia kulutettua sisäleikeissä. Kiitos muuten kaikille neuvoista, sähähtely ja muriseminen tuntuu tepsivän, vaikka olo on omistajalla aika typerä =)