Oon 15 ja isosisko muuttaa ihan juuri kotoa. Jään siis ainoaksi lapseksi. Meillä on siskon kanssa ollut tosi mukavaa viimeiset vuodet kun ollaan henkisesti kasvettu ja sydäntä riistää, kun hän kaaavailee muuttoa todella pitkän matkan päähän, opintojen perässä - ja ymmärtäähän sen.
Mutta mitä käy mulle? Mulla ei ole paljoa kavereita ja niitäkin nään harvoin, kun kaikki on koko aika niin "kiireisiä". Harmittaa. Paniikinomaisesti itken monena iltana. Uutisissakin on koko aika pelkkää huonoa joten tuntuu et tämä maaiöma on tosi pelottava tällä hetkellä. Mitä voi nuori tehdä, vaikka tukea saa vanhemmilta, se ei ole sama kuin muiden nuorten tuki. Tekee mieli takertua siskon jalkaan. :(
Mutta mitä käy mulle? Mulla ei ole paljoa kavereita ja niitäkin nään harvoin, kun kaikki on koko aika niin "kiireisiä". Harmittaa. Paniikinomaisesti itken monena iltana. Uutisissakin on koko aika pelkkää huonoa joten tuntuu et tämä maaiöma on tosi pelottava tällä hetkellä. Mitä voi nuori tehdä, vaikka tukea saa vanhemmilta, se ei ole sama kuin muiden nuorten tuki. Tekee mieli takertua siskon jalkaan. :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuinka kauvaks sun siskos muuttaa? Siis kilometreissä? Kuinka "hyviä" kavereita sulla on siskos lisäks?
Ei kannata panikoida, vaikeaa varmaan uskoa mutta löydät kyllä uutta tekemistä joka ns. korvaa sitä aikaa mitä ennen vietit siskon kanssa :) Ja voithan aina mennä kylään, skypettää, soitella jne... Jos uutiset ahdistaa, pidä siitä pieni tauko. Itselläkin oli samassa iässä aika paha "maailmantuska", ahdistus maailmantilasta ja tarve kokoajan yrittää pelastaa sitä: sitten kun tajuaa että ei voi revetä joka suuntaan, se ahdistaa. On vaan hyväksyttävä että maailmassa tapahtuu pahoja asioita, mutta on myös paljon hyvääkin! Jos asut isommassa paikassa, alota vaikka joku harrastus tai järjestötoiminta missä tapaat uusia ihmisiä! Jos voit ja motivaatiota on tarpeeksi, harkitse lemmikin ottoa. Eläimestä huolenpito on jollain tavalla eheyttävää :)
Oon samas tilantees mulla ei oo ketään muuta ku mun sisko ja meidän vanhempien ero lähensi meitä hirveesti. Ja sitte se muuttaa:( tsemppiä♡:)
Joo, olen myös kohta 16v, mutta siskoni ei ole ihan vielä muuttamassa pois, vielä on yhden vuoden kotona. Mutta silti pystyn samaistua sinuun, koska olen miettinyt siskoni muuttoa myös ja sitä, miten se vaikuttaa minuun. Eniten pelottaa se, että jää yksin. Ei ole enää sitä juttukaveria kotona joka päivä. :( Ymmärrettäväähän tuo, asunu kumminki koko elämän sen kans ja vaikka se on sisko, niin onhan se tavallaan se paraskaveri, joka pittää huolta sinusta. :) Mutta ei kannata miettiä liikaa, kyllähän sie voit piettää yhteyttä siskoon ja soittaa vaikka päivittäin. Ehkä sie saat paljon enemmän aikaa nyt itellesti. En tiä, mutta mieti sitä siskon muuttoa positiivisesti. Jos se sinun sisko muuttaa omaan kämppään, pääset käymään sielä aina silloin tällöin.
Ja kun et näe sitä sitten enää yhtä paljon, niin joka kerta kun sitten näette, niin ne tapaamiset on aina arvokkaampia ja se luultavasti tullee lähentämään teän välejä. :) Tsemppiä!!
Pakko myöntää, että itsekin olen riippuvainen isosiskostani. Mä en lähe oikeastaan mihinkään, ellei hän ole mukana. Tämä johtuu siitä, ettei minulla ole juuri hyviä kavereita. Mä meen joka paikkaan siskoni kanssa, ei se varmaan häntä haittaa, koska hän tietää, ettei minulla ole kavereita joka lähtöön.
Niin ja minä asun muualla, näen häntä vain viikonloppuisin kotona. Näinkin päin voi mennä.
Mulla sisko vuoden vaihteessa muuttamassa poikaystävänsä kanssa omaan kotiin ja on tullu ihan yllätyksenä että miten tää muhunkin näin paljon vaikuttaa. Ollaan oltu viimeiset viisi vuotta tosi läheisiä ja kerrottu kaikenlaiset asiat toisillemme ja nyt sitten yhtäkkiä pitäisikin päästää irti. Tuntuu tosi pahalta mutta pitää vain yrittää ajatella asian positiivisia puolia