Häpeän kaikkea itsessäni. Jos mokaan jonkun asian, häpeän sitä. Jos onnistun, häpeän sitäkin. Minua hävettää se, että ajattelen onnistuneeni, vaikka olisin oikeasti onnistunut. Minusta toisten ihmisten onnistuminen ja vilpitön ilo siitä on kunniallista, hienoa, luonnollista ja positiivista, mutta minuun liitettyinä ne kääntyvät irvikuvakseen.
En keksi muuta sanaa tälle kuin häpeä. Tunnen että minua ympäröi synkkä sumu, rumuus, huonous, epäonnistuminen, ja etten saa sitä häpeäsumua millään kirkastumaan ja irtoamaan itsestäni ja olemuksestani, koska sen lähde on minussa itsessäni, joten tuotan sitä koko ajan lisää.
Mahdanko viettää koko loppuelämäni tässä häpeässä... Suomalaisilla kuulemma häpeä on yleistä.
Mitä häpeä eriteltynä oikein on? Mistä se koostuu? Mikä on häpeän syntytarina?
En keksi muuta sanaa tälle kuin häpeä. Tunnen että minua ympäröi synkkä sumu, rumuus, huonous, epäonnistuminen, ja etten saa sitä häpeäsumua millään kirkastumaan ja irtoamaan itsestäni ja olemuksestani, koska sen lähde on minussa itsessäni, joten tuotan sitä koko ajan lisää.
Mahdanko viettää koko loppuelämäni tässä häpeässä... Suomalaisilla kuulemma häpeä on yleistä.
Mitä häpeä eriteltynä oikein on? Mistä se koostuu? Mikä on häpeän syntytarina?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puhun varmasti eri asiasta, mutta varsinkin vakavan masennuksen kanssa pitää kantaa inhottavia muistoja, joista ei pääse eroon ja sitten puolet päivästä meneekin kotona päätä seinään hakaten tähän tapaan: https://www.youtube.com/watch?v=--fCr8l2940
Kannatta lukea alla olevasta linkistä häpeän synty. Auttaa itsensä selvittelyssä kun tietää syyn.
https://www.nyyti.fi/tietoa/hapea/miten-hapea-syntyy-ja-ilmenee/
Hyvää Joulun odotusta ilman häpeää.