Jos 37-vuotiaaksi tultuaan huomaa ettei elämästä ole tullut mitään, niin eikö se ole jo siinä vaihessa selvää ettei tulekaan. Mitään hyvää ei enää voi olla tulossa, joten miksi elää.
Joka paikassa kuulee että viimeistään nelikymppisenä ihminen on ikäloppu eikä kannata haaveilla mistään. Toisin sanoen elämä on tulossa jokatapauksessa päätepisteeseensä. Eikö siinä mielessä ole kaikkein järkevintä päättää päivänsä.
Joka paikassa kuulee että viimeistään nelikymppisenä ihminen on ikäloppu eikä kannata haaveilla mistään. Toisin sanoen elämä on tulossa jokatapauksessa päätepisteeseensä. Eikö siinä mielessä ole kaikkein järkevintä päättää päivänsä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei siitä tarvikaan tulla mitään. Nauti vaan siitä.
Niin no kyllä elämässä on aina jotain positiivistakin, vaikka ei usein.
Itse olen alkanut vapaa-ajallani perehtymään kirjallisuuden klassikoihin... En sitten tiedä, mut se on ihan hauskaa, kun luulee tajuavansa jotain hienoa. Baareissa vois ehkä käydä enemmän.
Kiitos teille kolmelle, että kannustatte. Ehkä elämää kuitenkin on vielä edessä.
Kiitos ja kaikkea hyvää.
Ehän se 4 kymppinen nykyään ole vielä vanhaa nähnytkään! Monethan nykyään alkaa vasta opiskelemaan tosissaan siinä iässä, kun alkaa olemaan hajua mitä haluaisi tehdä jne. Itse sinua muutaman vuoden nuorempi ja vanhalta on muka tuntunut jo iät ja ajat, keikki menetetty jne. Mitään en oo saanu aikaseks, paitsi olusta olen juonut paljon ja sössinyt raha- asiani. Opiskelemaan jos joskus näiltä mielenterveyspaskoilta kykenis, se olisi hienoa :) ja jos en kykene, jatkan olusen lipittelyä ja kuolen johonkin sairauteen ennenaikaisesti. Saavutus sekin.
Minä kaikenlaisia itsemurhakeinoja mietin. Ja tulin sitten siihen tulokseen, että kun en ole tässä elämässäni missään onnistunut ,niin en osaa itseänikään tappaa. Jäisin kuitenkin eloon ja vielä vaikka fyysisesti vammautuneeksi. Joten päätin jatkaa elämistäni niin kauan kuin jumala suo. Ja tuskin minun sisarukset kovin mielissään olisivat olleet, niillä olis ollu hommaa tyhjentää mun asunto ja hautajaiset järjestää ym. Siis tällasena mielelenterveysongelmaisena jatkan. Ja joskus on jopa aivan hyviä päiviä! Jatka vaan loppuun asti!
Pointtihan on juuri se, että jos lopetat kesken, niin et saa sitä koskaan tietää...
kenties synnyt uudestaan ja alat taas koko homman alusta, jos et tässä elämässä opettele...
Olen pian kuusikymmentä ja elän ihaninta aikaa elämässä.
Kyllä se on itsemurhan paikka mutta kun se on niin vaikea tehdä.
Mistä sinä tiedät mitä hyvää olisi tulossa ja ainakaan et tiedä jos et ota selvää, eikä nelikymppinen o mikään ikäloppu!
Kyllähän sinä itsesi saat lopettaa. Ei siitä jälkeenpäin sinulle rangaistusta anneta.
Hei
Mun mielestäni elämä on ihan kesken 37-vuotiaana. Moni ihminen kypsyy hitaasti ja alkaa vasta keski-iässä oivaltaa elämästä uusia asioita. Ei todellakaan pidä paikkaansa, että tuon jälkeen ihminen on ikäloppu. Aina kannattaa haaveilla. Ei voi tietää, mitä hyvää tulevaisuus tuo tullessaan.
Mistä sinä aloittaja juuri nyt haaveilet? Millaisesta elämästä pitäisit? Onko elämässäsi kuitenkin jotain hyvää? Onko mitään mahdollisuutta ottaa pientä askelta tuon haaveen suuntaan? Toivottavasti sinulla on edes yksi läheinen ihminen. Älä menetä toivoasi, uskon, että näet tulevaisuudessasi edes pieniä mahdollisuuksia johonkin hyvään ja ehkä myös johonkin uuteen.
Minäkin toivon sinulle tsemppiä
Terv Päivi-pappi Hämeestä
En haluaisi tyrkyttää, mutta jos oikeasti olet tuota mieltä niin suosittelen sinulle kannabista. Se tunnetusti lieventää masennusta ja tuo hyvän olon tunteen. Siihen ei jää koukkuun sillä tavalla, että saisi vierotusoireet, mutta psyykkistä riipuvuutta saattaa aiheuttaa eli toisin sanoen sinun tekee mieli polttaa, mutta lopettaminenkin onnistuu ongelmitta. Ja jos totta puhutaan olen melko varma, että olet kokeillut jo kun tuon ikänen olet itse vasta 12-vuotias. Kannabiksen aloitin myös ahdistuksen ja masennuksen takia ja se on auttanut koska olen saannut sen kautta monia uusia ystäviä ja se on hauskaa :)
Minulla on taatusti pahempi tilanne kuin aloittajalla objektiivisesti mitattuna, mutten silti minäkään harkitse itsemurhaa. Nyt voisi sanoa sen klassisen kehotuksen: Ryhdistäydy.