Olen tässä vuoden verran ollut rakastunut erääseen tyyppiin. Tapasimme noin vuosi sitten, ja muutaman viikon kuluttua, tästä selvisi, että tyyppi on varattu. Nooh, tässä vaiheessa olin, vielä vain vähän ihastunut ja iloinen siitä.
Päivä päivältä kuitenkin tykkään hänestä enemmän, enkä ole koskaan ollut näin rakastunut keneenkään. Välitän tästä henkilöstä tosi paljon ja hän on itselleni tosi hyvä ystävä, jolle voin kertoa kaikki asiani.
Välillä on tuntunut, että tuskin hän koskaan tulee minusta tykkäämään ja tämä on masentanut todella maahaan. Yksittäisenä päivänä saattaa tuntua, että toivoa on ja olen silloin todella onnellinen ja hymyä täynnä koko päivän. Kuitenkin taas jossain vaiheessa iskee tämä masennus ja epätoivo.
Tätä kuvaa hyvin, että tuskin on useaan vuoteen tullut itkettyä minkään asian vuoksi, mutta nyt sitä tapahtuu päivittäin, kun olo on niin paha.
Itselläni ei myöskään montaa ystävää ole ja olisi katastrofi jos menettäisin hänet, sen takia, että olen rakastunut.
Nyt hänellä kuitenkin on jo uusi mies. Haluaisin ja yritän olla iloinen ystäväni puolesta, mutta samalla tuntuu kuin kuolisin itse henkisesti. Elämäni ylivoimaisesti onnellisin asia KOSKAAN olisi jos saisin, olla hänen kanssaan, sillä yksinkertaisesti olen niin rakastunut, että millään muulla ei tunnu itselleni enään väliä olevan.
Ne asiat jotka ovat olleet useita vuosia itselleni hauskoja eivät tunnu enää miltään... Yöunetkin menevät nykyään todella usein, kun surulliset ajatukset pyörivät päässä. En rakastumistani pysty millään unohtamaan, koska kukaan ei ole itseäni kohtaan ollut niin mukava ja ihana... En enää tiedä mitä teen. En kestä enään :((( . Toivon vain että saisin joku päivä olla hänen kanssaan... koska olet oikeasti itselleni tärkeä :(
Päivä päivältä kuitenkin tykkään hänestä enemmän, enkä ole koskaan ollut näin rakastunut keneenkään. Välitän tästä henkilöstä tosi paljon ja hän on itselleni tosi hyvä ystävä, jolle voin kertoa kaikki asiani.
Välillä on tuntunut, että tuskin hän koskaan tulee minusta tykkäämään ja tämä on masentanut todella maahaan. Yksittäisenä päivänä saattaa tuntua, että toivoa on ja olen silloin todella onnellinen ja hymyä täynnä koko päivän. Kuitenkin taas jossain vaiheessa iskee tämä masennus ja epätoivo.
Tätä kuvaa hyvin, että tuskin on useaan vuoteen tullut itkettyä minkään asian vuoksi, mutta nyt sitä tapahtuu päivittäin, kun olo on niin paha.
Itselläni ei myöskään montaa ystävää ole ja olisi katastrofi jos menettäisin hänet, sen takia, että olen rakastunut.
Nyt hänellä kuitenkin on jo uusi mies. Haluaisin ja yritän olla iloinen ystäväni puolesta, mutta samalla tuntuu kuin kuolisin itse henkisesti. Elämäni ylivoimaisesti onnellisin asia KOSKAAN olisi jos saisin, olla hänen kanssaan, sillä yksinkertaisesti olen niin rakastunut, että millään muulla ei tunnu itselleni enään väliä olevan.
Ne asiat jotka ovat olleet useita vuosia itselleni hauskoja eivät tunnu enää miltään... Yöunetkin menevät nykyään todella usein, kun surulliset ajatukset pyörivät päässä. En rakastumistani pysty millään unohtamaan, koska kukaan ei ole itseäni kohtaan ollut niin mukava ja ihana... En enää tiedä mitä teen. En kestä enään :((( . Toivon vain että saisin joku päivä olla hänen kanssaan... koska olet oikeasti itselleni tärkeä :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinuahan minä olen odottanut jo kohta 11 vuotta...
olen melko samankaltaisessa tilanteessa ja tiedän, että se sattuu! haluaisi antaa rakkaalleen mahdollisuuden nauttia elämästään, vaikka itse joutuu kovasti kärsimään. minä olen mys kokenut aivan rakastuttavia onnenhetkiä tämän miehen kanssa, mutta suurimmaksi osaksi tämä on ollut vain raskasta kamppailua, kolme vuotta.