Leipätiskillä käteni kulkeutui hänen vartalolleen
kumartuessamme lukemaan tuoteselosteita
ja mitä lie naurahdimme
pystyyn kohotessamme
hän suuteli iloisesti poskeani
valitessamme basilikatahnaa
hän hellällä kädellään
laittoi hiuksiani korvani taakse
pois silmiltä
ja minä hieraisin poskeni
hänen lämpymälle poskelleen
hennosti, kiittäen
juuri silloin
sellainen ikäisemme nainen
nelikymppinen suurin piirtein
yhtäkkiä yllättäen viereltämme sanoi
”Te näytätte ihan heteroilta.
Olette niin naisellisia…”
Ehkä me olimme yhtä hämmästyneitä
hänen yhtäkkisistä sanoistaan
kuin hän oli hämmästynyt meitä katsoessaan
”Me ollaankin me,
naisellisia naisia”
rakkaani sanoi kasvonsa hymyssä
”Te säteilette…
Kiitos….”
hämillinen nainen vastasi
”Kiitos”
sanoin hämmentyneenä
tietämättä mistä hän kiitti
tiedostamatta, mistä itse kiitin
vaistota vain hänen katseestaan
surun ja kaipauksen
(ehkä vaistosin väärin
ehkä en sittenkään)
Kotimatkalla pohdimme naista
jolla ostoskärryt täynnä ruokaa
perheellinen siis
eikä hän kysynyt kauhistellakseen
ei osoittaakseen mitään kielteistä
vaan kömpelönä hän kertoi
sanatta
menettäneensä liikaa
kaipuu oli vain jäänyt häneen
ja hän maksoi kovaa hintaa
menetyksestään ja kaipuustaan
(tai sitten ei
sitä en tiedä)
Ihan kuten minulla ennen
silloin
kun en uskaltanut muuta kuin kaivata
ja elää elämättömästi
valehdellen itselleni,
miehille – kaikille
valehtelijan roolissa
upeana miehiä rakastavana naisena
joka oli sisältään kuollut
ja kaipasi ja kaipasi ja suri, suri
ja tunsi tuskaa ja kaipuuta vapauteen
pois siitä helvetistä
pois niistä valheista
pois teeskentelystä
teeskentelystä teeskentelystä
väsyttävästä pakosta koko ajan
yrittää ja yrittää ja yrittää
olla upea miehiä rakastava nainen
perhettä kiitos, mies ja lapsia
eikä lapsia ilman miestä
minulle kiitos
minä opin valehtelemaan
sujuvasti sujuvasti sujuvammin
menneeni pidemmälle kuin meninkään
miesten kanssa
keksimään valheita miehille
siitä miksi haluan suhteen päättää
opin tekemään väärin heitä kohtaan valehtelemalla
opin opin opin ja tein tein ja tein
särjin sydämiä
omani huusi rikkinäisenä ja verisenä
ja näytellä orgasmia
aina vaan näytellä kiihkoa
vaikka en ollut mukana
olin mukana vain fyysisesti
olla pois kun toinen koskettaa
työntyy sisään
koskettaa ja minä olin pois
vaikka minä hymyilin,
kuiskin hellästi kiihottaen miestä
koska niin naisen täytyy tehdä
minun täytyi tehdä
mies onnelliseksi
tyytyväiseksi
ja näytellä rakastunutta, näytellä saanutta
olla kuollut sisältä
olla pois siitä missä olin
miehen vuoteessa
tai mies minun vuoteessani
suudella kiihkeästi
enkä kuitenkaan tuntenut mitään
en muuta kuin fyysisen kosketuksen
joka ei läpäissyt fysiikkani pintaa
joskus yhdynnän aikana
aloin voida pahoin
suuni täyttyi oksennuksestani
ja miehen lauettua
syöksyin vessaan
poskeni pullollaan
pidättämääni oksennusta
päästin vapisten vessanpönttöön
enkä tiedä olivatko kyyneleeni
kyyneleitä vai oksentamisesta johtuvaa
kun palasin miehen luo anteeksipyydellen
selitellen valheitani: syöneeni kai jotain sopimatonta
tai saaneeni vatsaflunssan
tai juoneeni liikaa
en voinut huutaa ääneen
etten halua
en halua miestä
etten nauti, että en saa
haluan pois
haluan, että joku tulee lähelleni
koskettaa ja lohduttaa
joku
nainen
joka tekisi minut naiseksi
Mutta tein kuten täytyikin naisen tehdä
mutta olin pois siitä, vaikka olinkin siinä
ja kaikki minussa huusi kauhua
mutta minä olin siinä
koska naisena minun täytyi olla siinä
vaikka olin kuollut sisältä
vaikka huusin äänettömästi
vaikka sisimpäni itki, itki ja itki
epäonnistumistani naisena
ja siitähän ei yksikään mieheni mitään tiennyt
eikä kukaan
ei kukaan
minun sisimmän yksinäisyydessä
upean ja uljaan, halutun ja suositun naisen
sisimmän salatussa helvetissä
tiesin tekeväni väärin toisia kohtaan
itseäni kohtaan
syyllisyyteni painoi
kaksinaamaisuuteni syyllisyys musersi
ja ne sujuvat selitykseni perheelle
suvulle, työkavereille, naisystäville
miksi taas ei mies kelvannut
miksi ketään miestä en kelpuuta elämäntoverikseni
viidentoista vuoden kuluttua
huomasin lopulta pääseväni helpommalla
vähempi miesten tunteita murskaamalla
keksimällä valhetarinoita
miehistä joita minulla ei ollutkaan
kun oli pakko valehdella
kun en keksinyt muutakaan
kun en oikein tiennyt
mitä olen
tiesin mitä kaipasin
mitä minun täytyisi olla
sen tiesin
sitä yritin koko ajan olla
ja unohtaa kaipaukseni
mutta kun
niin oli
ennen kuin
päästin itseni kotelostani ulos
vankilasta
johon itse itseni pakotin
turha siitä on ympäristöä syyttää
sillä itsehän minä päätin
toteuttaa sitä mitä ympäristö edellytti
minähän niin tein,
ei ympäristö
niin oli
ennen kuin
päästin itseni kotelostani ulos
päästin itseni kotelostani ulos
itkien kiitin Luojaani
vapautuksestani
ja kaikkien hentoisten siipieni
hatarointien jälkeen
ensi lentojeni erehdysten jälkeen
laskeuduin lopulta oksalle
siihen puuhun
jossa rakkaani minua odotti
kauniina ja valmiina
minä hänelle valmiina
varmana
vihdoin
elämä
rakkaus
kumartuessamme lukemaan tuoteselosteita
ja mitä lie naurahdimme
pystyyn kohotessamme
hän suuteli iloisesti poskeani
valitessamme basilikatahnaa
hän hellällä kädellään
laittoi hiuksiani korvani taakse
pois silmiltä
ja minä hieraisin poskeni
hänen lämpymälle poskelleen
hennosti, kiittäen
juuri silloin
sellainen ikäisemme nainen
nelikymppinen suurin piirtein
yhtäkkiä yllättäen viereltämme sanoi
”Te näytätte ihan heteroilta.
Olette niin naisellisia…”
Ehkä me olimme yhtä hämmästyneitä
hänen yhtäkkisistä sanoistaan
kuin hän oli hämmästynyt meitä katsoessaan
”Me ollaankin me,
naisellisia naisia”
rakkaani sanoi kasvonsa hymyssä
”Te säteilette…
Kiitos….”
hämillinen nainen vastasi
”Kiitos”
sanoin hämmentyneenä
tietämättä mistä hän kiitti
tiedostamatta, mistä itse kiitin
vaistota vain hänen katseestaan
surun ja kaipauksen
(ehkä vaistosin väärin
ehkä en sittenkään)
Kotimatkalla pohdimme naista
jolla ostoskärryt täynnä ruokaa
perheellinen siis
eikä hän kysynyt kauhistellakseen
ei osoittaakseen mitään kielteistä
vaan kömpelönä hän kertoi
sanatta
menettäneensä liikaa
kaipuu oli vain jäänyt häneen
ja hän maksoi kovaa hintaa
menetyksestään ja kaipuustaan
(tai sitten ei
sitä en tiedä)
Ihan kuten minulla ennen
silloin
kun en uskaltanut muuta kuin kaivata
ja elää elämättömästi
valehdellen itselleni,
miehille – kaikille
valehtelijan roolissa
upeana miehiä rakastavana naisena
joka oli sisältään kuollut
ja kaipasi ja kaipasi ja suri, suri
ja tunsi tuskaa ja kaipuuta vapauteen
pois siitä helvetistä
pois niistä valheista
pois teeskentelystä
teeskentelystä teeskentelystä
väsyttävästä pakosta koko ajan
yrittää ja yrittää ja yrittää
olla upea miehiä rakastava nainen
perhettä kiitos, mies ja lapsia
eikä lapsia ilman miestä
minulle kiitos
minä opin valehtelemaan
sujuvasti sujuvasti sujuvammin
menneeni pidemmälle kuin meninkään
miesten kanssa
keksimään valheita miehille
siitä miksi haluan suhteen päättää
opin tekemään väärin heitä kohtaan valehtelemalla
opin opin opin ja tein tein ja tein
särjin sydämiä
omani huusi rikkinäisenä ja verisenä
ja näytellä orgasmia
aina vaan näytellä kiihkoa
vaikka en ollut mukana
olin mukana vain fyysisesti
olla pois kun toinen koskettaa
työntyy sisään
koskettaa ja minä olin pois
vaikka minä hymyilin,
kuiskin hellästi kiihottaen miestä
koska niin naisen täytyy tehdä
minun täytyi tehdä
mies onnelliseksi
tyytyväiseksi
ja näytellä rakastunutta, näytellä saanutta
olla kuollut sisältä
olla pois siitä missä olin
miehen vuoteessa
tai mies minun vuoteessani
suudella kiihkeästi
enkä kuitenkaan tuntenut mitään
en muuta kuin fyysisen kosketuksen
joka ei läpäissyt fysiikkani pintaa
joskus yhdynnän aikana
aloin voida pahoin
suuni täyttyi oksennuksestani
ja miehen lauettua
syöksyin vessaan
poskeni pullollaan
pidättämääni oksennusta
päästin vapisten vessanpönttöön
enkä tiedä olivatko kyyneleeni
kyyneleitä vai oksentamisesta johtuvaa
kun palasin miehen luo anteeksipyydellen
selitellen valheitani: syöneeni kai jotain sopimatonta
tai saaneeni vatsaflunssan
tai juoneeni liikaa
en voinut huutaa ääneen
etten halua
en halua miestä
etten nauti, että en saa
haluan pois
haluan, että joku tulee lähelleni
koskettaa ja lohduttaa
joku
nainen
joka tekisi minut naiseksi
Mutta tein kuten täytyikin naisen tehdä
mutta olin pois siitä, vaikka olinkin siinä
ja kaikki minussa huusi kauhua
mutta minä olin siinä
koska naisena minun täytyi olla siinä
vaikka olin kuollut sisältä
vaikka huusin äänettömästi
vaikka sisimpäni itki, itki ja itki
epäonnistumistani naisena
ja siitähän ei yksikään mieheni mitään tiennyt
eikä kukaan
ei kukaan
minun sisimmän yksinäisyydessä
upean ja uljaan, halutun ja suositun naisen
sisimmän salatussa helvetissä
tiesin tekeväni väärin toisia kohtaan
itseäni kohtaan
syyllisyyteni painoi
kaksinaamaisuuteni syyllisyys musersi
ja ne sujuvat selitykseni perheelle
suvulle, työkavereille, naisystäville
miksi taas ei mies kelvannut
miksi ketään miestä en kelpuuta elämäntoverikseni
viidentoista vuoden kuluttua
huomasin lopulta pääseväni helpommalla
vähempi miesten tunteita murskaamalla
keksimällä valhetarinoita
miehistä joita minulla ei ollutkaan
kun oli pakko valehdella
kun en keksinyt muutakaan
kun en oikein tiennyt
mitä olen
tiesin mitä kaipasin
mitä minun täytyisi olla
sen tiesin
sitä yritin koko ajan olla
ja unohtaa kaipaukseni
mutta kun
niin oli
ennen kuin
päästin itseni kotelostani ulos
vankilasta
johon itse itseni pakotin
turha siitä on ympäristöä syyttää
sillä itsehän minä päätin
toteuttaa sitä mitä ympäristö edellytti
minähän niin tein,
ei ympäristö
niin oli
ennen kuin
päästin itseni kotelostani ulos
päästin itseni kotelostani ulos
itkien kiitin Luojaani
vapautuksestani
ja kaikkien hentoisten siipieni
hatarointien jälkeen
ensi lentojeni erehdysten jälkeen
laskeuduin lopulta oksalle
siihen puuhun
jossa rakkaani minua odotti
kauniina ja valmiina
minä hänelle valmiina
varmana
vihdoin
elämä
rakkaus
Vastaukset 16
Vanhimmat
II
Kukaan ei ole voinut enää
minua minulta pois ottaa
Kukaan ei ole voinut tehdä
siten minulle enää,
kun itse lopetin niin tekemästä
Kukaan ei ole voinut estää enää
minua elämästä
kun itse lopetin itseäni elämästä estämästä
Kukaan ei ole voinut enää estää
minua rakastamasta
kun itse lopetin estämästä rakkauttani
naiseen
Eikä kukaan voi minua pakottaa enää
kieltämään itseäni
kieltämään rakkauttani
kieltämään elämääni
kieltämään elämästä, rakastamasta
naisena
III
Anteeksianto itseä kohtaan
kymmenien vuosien valheiden jälkeen
siihenkin oli kyettävä
anteeksipyytäminen heiltä
joita kymmeniä vuosia huijasin
siihenkin oli kyettävä
Ja, anteeksi saamisen vastaanottaminen
katkaisi viimeisimmätkin painot
vuosikymmenten painot
pois harteiltani
Eikä sen ole ollut väliä
vaikka kaikki eivät olekaan ymmärtäneet
tiedän tehneeni parhaani
yrittäessäni selittää
se riittää
IV
Kaiken sen jälkeen
minun ei ole enää tarvinnut olla
upea vaatimusten ja odotusten täyttävä nainen
Olen vain nainen
minä
jonka rinnalla seisoo nainen
joka seisoo naisensa rinnalla
V
Olen löytynyt nainen
itselleni
Jumalalle
naiselleni
ystävilleni
sukulaisilleni
Olen löytynyt
nainen
VI
Kysyit, miten minä uskallan
näyttää julkisilla paikoilla
rakkauteni rakkaimpaani.
Kysyit, miksi minä en pelkää
mitä muut ajattelevat siitä
että olen nainen
joka rakastaa naista.
Kysyit, eikö hinta
avoimesti lesbona elämisestä
ole kova.
Kun kysyit, minä vastatakseni kirjoitin
ehkä liikaakin
ehkä liian vähän
Kiitos, kiitos.
Luin ja itkin ja kaipasin.
Onko myöhäistä jo ?
Onnea sinulle ja naisellesi.
Kaunista. Äärettömän kaunista. Sydämestä, elämästä. Kiitos.
On se. Kaunista.
tarina ja hieno runo. Koskettavaa ja kaunista. Toivottavasti me kaikki saamme tilaisuuden kuoriutua koteloistamme perhosiksi, siksi joita me olemme juuri sillä hetkellä.
niin....kiitos kaunis kirjoittajalle elämänrunoudesta.
, vaikka minäkin poltin siipeni rakkaudessa, elämässä, niin kaikki tällainen teksti antaa uskoa uuteen elämään silti..
tai kuten runo helsingin sanomissa isälle(pisti sopivasti silmiini)..kaikki tuo ...elämää, uskoa,etsimistä, kaiken jälkeen.
oikeaan elämään...
Hienoa, että lopulta uskalsit! Kunpa kaikki uskaltaisivat, jotka näin tuntevat. Yksi elämä meillä vain on. Olisi kauheata katua kuolemansa hetkellä: "...miksen mä uskaltanut...?"
Mahtavaa kuinka joku osaa pukea ajatukset näin upeasti sanoiksi runomuodossa.
Kaunista ja koskettavaa.
Anteeksi, mutta minulle tuli mieleen, että mikä pakko sun oli miesten kanssa olla???
...helppoa aina ole ollut. Käsitin että kyseinen kirjoittaja on elänyt nuoruuttaan hieman meitä aikaisemmin, ja ilmapiiri on tullut suvaitsevaisemmaksi vuosi vuodelta. Homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta vasta -80 luvun alussa, joten ei se aina ole ollut yhtä herkkua...
Turha sitä on taivastella, jos joku ei heti ole uskaltanut, jokaisella meistä on oma elämä ja omat taistelut käytävänämme. Pääasia että on uskaltanut, ja elää oikeaa elämää nyt, ja on onnellinen nyt. Tänään.
Aivan niin.
Onpa yksinkertaista ajattelua ihmetellä jonkun menneisyyttä. Asiat eivät todellakaan ole kaikille niin yksinkertaisia. Moni haluaa elää "normaalisti", menee virran mukana, moni kypsyy eheäksi itsekseen vasta vuosien tuoman rohkeuden myötä, moni ei oleta koskaan voivansa elää lesbona, moni ei halua olla yksin, moni yrittää olla kuten muutkin, jne. jne.
Ei se tee kenestäkään enemmän tai vähemmän lesboa miten on siihen päässyt, jokainen itse tuntee ja tietää mikä on. Moni elää kulissiheterona koko elämänsä, jotkut saavat kulissit murrettua ennemmin tai myöhemmin. Pääasia että itse kulkee sitä omaa tietään.
Aivan. Kaikkien tie ei ole niin mustavalkoinen ja kapea alusta alkaen. Joskus elämän löytämiseen menee aikaa, ja se vaatii monia harhapolkuja, jotka lopulta yhdistyvät ja tekevät kaikesta kauan etsitystä kokonaisen.
Olen lukenut alkuperäisen kirjoittajan tekstit moneen kertaan, enkä voi kuin ihmetellä, miten joku osaa kuvata asian noin täydellisesti, alusta kohti seuraavaa elämänhetkeä :*)
Kaunista, herkkää, koskettavaa. Ajatuksia herättävää, oivaltavaa. KIITOS.
Ymmärrän mitä kulissielämä on, koska itsekin elin sitä vuosia ja vuosia, pitkiä, epätoivonkin vuosia. Sisin kaipasi sitä rakkautta, jonka tiesin ainoastaan olevan sitä oikeaa minulle. Toisen naisen rakkautta. Mutta tuntui ettei se vain ole mahdollista. Niinpä sitä yritti elää niin kuin muutkin, ei aina halunnut olla sen enempää yksin kuin erilainenkaan.
Mutta ne ajat ovat jo kaukana takana. Nyt olen oma itseni, minä. Naista rakastava nainen.
Kaikki te, jotka vielä elätte salaisuutenne kanssa, uskoa ja voimia. Ehkä vielä jokin päivä kotelo murtuu pois, pala palalta.
... ja huomasin itkeväni. Näin kävi kun luin kirjoituksesi.
Tämän tunteen talletan sydämeeni.
KIITOS.
Mykistävää.
Kyyneleet sumentavat silmäni, en ole koskaan lukenut mitään noin koskettavaa, kaunista ja kauhistuttavan tuttua, koska kirjoitit myös itsestäni...olen vasta matkalla, mutta haluan kiittää sinua, tunnen, että tämä kirjoitus vei minua taas eteenpäin. Olen onnellinen puolestasi.