Saman ihanan naisen kanssa yhdessä pian 9 vuotta. Hän on ensimmäiseni, vaimoni, rakkaani. Kunnioitamme ja rakastamme toisiamme. Arvomme ja ajatusmaailmamme muutenkin kohtaavat lähes täydellisesti. ...
Mutta mussa on vikaa, olen seksuaalisesti liian aktiivinen. Kaipaan liikaa läheisyyttä. Jossain neljännen vuoden kohdalla se alkoi: hän alkoi suuttua, kun tein aloitteen, vaikka tein sen hellästi, kunnioittavasti, kysyvästi. Mutta aivan liian usein.
Viimeiset kolme vuotta ovat sitten kuluneet niin, etten ole tehnyt montaakaan aloitetta enää. Ainainen torjutuksi tuleminen sattuu liikaa. Surrut vain ja itkenyt, paljon. Olen kertonut hänelle useasti, miten kaipaan seksiä ja läheisyyttä, miten riudun ja kärsin. Rakastan epätoivoisesti ja tiedän hänen tuntevan samankaltaista syvää rakkautta myös minua kohtaan. Hän jopa ehdotti kokeilemaan vierasta, jos se auttaisi minua ja meitä. Kokeilin pari kertaa, en tykännyt. Olen yhden naisen mies. Eikä se satunnainen säälipillu tunnu hyvältä, mitä rakastelua se on sen enempää kuin vieraiden kanssakaan?
Tiedän että suhde tulee loppumaan, järkikin sanoo sen. Sen olen tiennyt jo pari vuotta, mutta en pysty lähtemään. Rakastan liikaa. Mutta mun pää ei kestä. Kumpi loppuu ensin, järki vai suhde... En pysty elämään sikana, en selibaatissa, en ilman häntä. Mielettömimpinä hetkinä olen jo pohtinut vakavissani kastraatiota, mutta miten sairasta olisi silpoa itsensä epäonnisen rakkauden takia? Miten alle kolmekymppinen voisi jaksaa kovin pitkälle enää näin? Ei mitenkään, sanoin niin itselleni jo pari vuotta sitten. Mutta tässä olen, enkä muuta voi.
Mutta mussa on vikaa, olen seksuaalisesti liian aktiivinen. Kaipaan liikaa läheisyyttä. Jossain neljännen vuoden kohdalla se alkoi: hän alkoi suuttua, kun tein aloitteen, vaikka tein sen hellästi, kunnioittavasti, kysyvästi. Mutta aivan liian usein.
Viimeiset kolme vuotta ovat sitten kuluneet niin, etten ole tehnyt montaakaan aloitetta enää. Ainainen torjutuksi tuleminen sattuu liikaa. Surrut vain ja itkenyt, paljon. Olen kertonut hänelle useasti, miten kaipaan seksiä ja läheisyyttä, miten riudun ja kärsin. Rakastan epätoivoisesti ja tiedän hänen tuntevan samankaltaista syvää rakkautta myös minua kohtaan. Hän jopa ehdotti kokeilemaan vierasta, jos se auttaisi minua ja meitä. Kokeilin pari kertaa, en tykännyt. Olen yhden naisen mies. Eikä se satunnainen säälipillu tunnu hyvältä, mitä rakastelua se on sen enempää kuin vieraiden kanssakaan?
Tiedän että suhde tulee loppumaan, järkikin sanoo sen. Sen olen tiennyt jo pari vuotta, mutta en pysty lähtemään. Rakastan liikaa. Mutta mun pää ei kestä. Kumpi loppuu ensin, järki vai suhde... En pysty elämään sikana, en selibaatissa, en ilman häntä. Mielettömimpinä hetkinä olen jo pohtinut vakavissani kastraatiota, mutta miten sairasta olisi silpoa itsensä epäonnisen rakkauden takia? Miten alle kolmekymppinen voisi jaksaa kovin pitkälle enää näin? Ei mitenkään, sanoin niin itselleni jo pari vuotta sitten. Mutta tässä olen, enkä muuta voi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voi sinua, voi teitä.
Toivottavasti asiat kuitenkin järjestyvät.
Voisitko mahdollisesti käydä lääkärissä asian suhteen vaikkapa naisen kanssa yhdessä? Seksuaaliterapeutilla?
Monella saattaa olla samanlaisia haasteita, ehkä saatte kuulla asiantuntijalta millaisia vaihtoehtoja on?
Onhan niitä jotakin lääkkeitäkin, jotka vievät halut. Mutta ne ei taida pidemmän pääle olla kovinkaan turvallisia.
Tuskinpa järjestyvät. Vaimoni sairastui kaiken kukkuraksi pari vuotta sitten, mikä vei viimeisenkin toivoni valoisammasta tulevaisuudesta. Lääkkeet ja itse sairaus ovat tappaneet läheisyyttä vielä lisää. Parisuhdeterapiassa olemme käyneet, sieltä saimme kyllä myötätuntoa, muttemme muuta apua. En tosin odottanutkaan, me osaamme keskustella ja kertoa tunteistamme toisillemme. Ei ollut tarvetta sovittelijalle. Lääkkeitä en halua, en mielelleni, enkä haluilleni, yritän elää edes sellaisena kuin olen.
Aivot ovat luovuttaneet jo aikoja sitten, mutta sydän ei vain anna periksi. Miksei tunteitaan voi vain tappaa, sydäntään kivettää? Rakkaus on kamalaa. Niin paljon siitä haaveilin, niin paljon siitä nyt kärsin. Mutta kiitos myötätunnostasi ja anteeksi, kirjoitin vain kun oli niin suuri epätoivo ja tarve puhua, eikä ketään kuuntelemassa. Ehkä jaksan vielä tässä mielettömässä maailmassa tätä mieletöntä elämää. Vaikka sattuu ja väsyttää.
Onpas...Aika erikoinen tilanne. Kunnioitan. Teitä molempia. Ja lämmöllä ajattelen keskusteluyhteyttänne. Ja uskon teidän kohdallanne parempaan huomiseen. Rakkaus voittakoon! Sen myötä toivon hellyyden (ja seksuaalisuudenkin) palaavan elämäänne. Lämmöllä
Jollain tapaa yllättää aina, miten myötätuntoisiin ihmisiin törmää. Kiitos sinullekin lämpimistä sanoista
en ainakaan itse syty ahdistelusta ja hipelöinnistä mutta toivottavasti et ole sellainen ollut
No kuulostaako aloittaja mielestäsi sellaiselta? Puhuu vaimostaan todella rakastavaan sävyyn.
Ymmärrän aloittajaa täysin. Olen ollut täysin samassa asemassa, torjuminen sattuu. Ja lopulta (ex)vaimo petti, syynä läheisyyden puute. Kiitos ja näkemiin...
Voi hyvä ihme. Kirjoitat kauniisti rakkauden tunteistasi. Tilanne ei ole helppo kumpaisellekaan. Tiedäthän että muitakin keinoja on kuin rakastelu vaimosi kanssa, aina tilanteen ja halujen mukaan. On sinun valintasi hyväksytkö muut tavat. Ei järjen tarvitse loppua, ei tunteidenkaan. Hyväksy tilanne sellaisenaan ja katsokaa ajan kanssa. Mitään hätiköityä ei kannata tehdä, koska tilanteet voi muuttua. Rakkauden tunne on tärkeä, tosin sitä on järjen käyttökin. Monet elää suhteessa ilman rakkauden tunteita järjen päätöksellä, olosuhteiden pakosta. Tai sitten tunteella suhteessa jossa ei ole järkeä ja toinen tai molemmat kärsii ja kestää. Kumpi on parempi? Tuskinpa kumpikaan. Kaikkea ei aina saa, valinta on sinun mitä eniten haluat. Elämä ilman tunnetta on kuollut, ja elämä ilman järkeä on tunteiden vuoristoradalla raskasta.
viettää aikaasi vaimosi kanssa kokonaan ilman seksiä. Tehkää yhdessä kaikkea sitä mikä teitä molempia kiinnostaa ja pitäkää hauskaa yhdessä. Muista helliä ja antaa läheisyyttä ja huomiota vaimollesi ja muista ettet millään tavalla edes yritä mitään seksiin viittaavaa, ainakaan ennen kuin hän itse osoittaa sitä haluavansa. Älä syyllistä häntä vaan ymmärrä häntä. Minusta tuntuu, että vaimosi on tuntenut olevansa sinulle tärkeä vain seksiobjektina ja pitkään jatkuessaan se on ajanut teidät tuohon nykyiseen tilanteeseen. Ei varmasti ole sinulle helppo tie, mutta vilpittömästi uskon tämän auttavan.
Surullista. Hyvin surullista. Miksi ihmisen tulee kärsiä, kun toisella on se vaiva? Ei sairaudet estä harrastamasta seksiä. Sairaudet hallitsevat ihmistä ja siten seksiä, jos niin sen haluaa. Tyypillinen suomalainen nainen, on vaimosi. Älä kärsi, vapauta itsesi elämään. Niin se korkeimmankin mielestä on hyvä. Vaimosi... Anna läheisyyttä. Opettele rakastamaan naista, joka kunnioittaa sinua ja elämääsi. T: olen sairaanhoitaja
Väitteesi, ettei sairaudet estä seksiä on uskomattoman väärä ja erityisesti olen yllättynyt, että sairaanhoitajana olet noin tietämätön. Yksityisiä sairausasioitani en tänne kirjoittele, mutta on niitä joukko, jotka vaikuttavat.
Tahtois kanssa joskus neuvoja omiin asioihin (järkeviä sellaisia). No, joo.
Kuulehan ap ensin pitäis vähän tietää minkä ikäinen olet ja sitten pitäis todeta, että seksi on elämän suola. Seksi on kyllä se osa-alue johon herkimmin heijastuu parisuhteen muut ongelmat, että eipä taida suhteessasi kaikki olla kuitenkaan kunnossa. Miksi arvuuttelet täällä tuntemattomien kanssa? Kannattaisi keskustella kumppanisi kanssa mikä on vialla ja jos hommanne ei toimi niin lähteä eri suuntiin.
kirjoituksessa oli mainittu ikä alle kolmekymppiseksi.
En tiedä miksi tulin tämän kertomaan. Hän luopuu minusta ja minä olen jo niin väsynyt, etten jaksa enää pyristellä vastaan. Olen niin loppu, ettei ole enää merkitystä. Kunnes kuolema meidät erottaa... pystyyn kuolemista ei kai oikeasti lasketa. Mutta mieletön on se rakkauden määrä, että hän luopuu minusta vain minun parhaakseni. Koskakohan kyyneleet loppuu?
Mun ainoa rukoukseni on: Toivottavasti en rakastu enää koskaan.
Ihanaa kuulla kuinka joku rakastaa vaimoaan, noin puhtaasti, rakasta vaimoasi juurikin noin ihanasti, ja muista kertoa se hänelle myös sanomalla se sanoin.
Tee hänelle joskus ihania yllätyksiä, anna kukkakimppu ja sillain, ota hänestä hauska valokuva tai kaksi. Suutele paljon suulle, ja ole onnellinen koska rakastat vaimoasi juurikin noin paljon , aina ja puhtaasta sydämmestä !!!!!!
Jokin ei täsmää, mutten tiedä mikä. Joku saa hälytyskelloni soimaan aloituksen suhteen. Varmaan se on epätietoisuus. Epätietoisuus kaikesta. En voi ottaa oikein mitenkään kantaa tietämättä asiasta muuta kuin aloittajan kirjoittaman aloituksen verran.