vaikea luottaa ja tutustua ihmisiin. Ikävä juttu mutta totta.
Kiusaaminen näkyy käytöksessä
aikuisenakin
20352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Noin se on.
Ja mitä rankempaa ja pitkäkestoisempaa se on ollut, sitä vaikeampaa on...
Olen pahoillani, kun kuulen tuota. Jokainen sitä varmaan joutuu elämänsä jossain
vaiheessa kokemaan. Mutta tietysti kokemus on aina yksilöllinen eikä suinkaan
vähäteltävissä. Kateutta se varmaan on pohjimiltaan, kiusaaminen. Ja törkeää.
Näin se on.
Kun nuorena tottui siihen, ettei kukaan pidä minään, eikä halua seuraani, niin samoin sitä olettaa aikuisenakin. Sitä pysyttelee oma-aloitteisesti syrjässä, eikä hakeudu seuraan koska "ei minua kuitenkaan kukaan kaipaa eikä kukaan tykkää, joten pitäkää tunkkinne". Tulee vähän liiankin tarkkaan analysoitua vastapuolta ja hänen käytöstään ja jos on pientäkin viitettä siitä, että toinen ei niin hirveästi tykkää, niin sitä poistuu hyvin nopeasti takavasemmalle, ettei vaan ärsytä sitä ihmistä.
Tässä toinen juuri samanlainen.
Tämä on ystävyyssuhteiden ylläpidon kannalta todella hankalaa... Vaikka sitä olisikin todennut jonkun hyväksi tyypiksi, niin silti ei edes uskalla olla kovin paljoa yhteydessä, ettei vaan häiritsisi. Kun ystäviä ei ole koskaan montaa ollut, niin en oikein osaakaan pitää yllä näitä suhteita.
Minulla yksi kaveri on sellainen, että on työssään sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa päivittäin ja monesti viikonloppuna sitten päivittää esim. faceen "epäsosiaalisista" päivistä, jolloin kännyt ja ovet kiinni yms. ettei tartte kenenkään tulla... jne. Pidän kyllä hänestä muuten, mutta tällaiseen herkkään ihmiseen tuollaiset viestit vaikuttavat siten, että olen lakannut käymästä vierailuilla kokonaan, kun tuntuu, ettei siellä kaivata minua lainkaan ja yleensä tuo aika kun siellä voisi käydä, ajoittuu viikonloppuun (pitkät työpäivät kaverilla). Yleensä aina minulla on ollut jotain viemisiä mukana, joilla olen tavallaan "ostanut" luvan käydä kylässä. Myönnän olevani vähän outo ehkä...
Onko muilla tällaista, olenko ainoa?
Näin olen lukenut. Ei se kuitenkaan aina mene niin. Minusta ei tullut kiusaajaa, vaikka olen itse ollut kiusattu lapsena. Onneksi minulla oli myös ystäviä. Pahimmat tapahtumat eivät kuitenkaan ole kiusaaminen. Silti en ole katkera elämälle. Itse asiassa olen kiitollinen, siitä että voimia on annettu sitä mukaan kun taakkoja on lisätty.
Mun kohdalla kävi kai niin, et se mikä ei tapa se vahvistaa. Oon nyt myöhään liikenteessä ja kaikki junat ovat minut jättäneet, mutta töihin mennään:) Mietin aamulla oikeesti, miten surullista palstalaisten elämä voi olla ja olenko omilla kirjoituksillani loukannut jotakuta. Ymmärrän että jotkut loukkaantuu kun varattuna täällä kirjoittelee. Olenko pyrkinyt olemaan vähän enemmän neutraali, tunteita tänne on nakattu ja bittiavaruuteen tarkoitettu.
kuin sitä siippaasi, jonka seläntakana kirjoitat/olet kirjoittanut tänne rakkauden tunnustuksiasi toiselle miehelle todella pitkäääääään. Mun mielestä sä olet epärehellinen paskakasa, tarjoa omista marjoistasi tehtyä mehuasi taas jollekin.
Kuvotus!
oon kyl ite saanu käsityksen että tämä tinta .. ei ole aviossa vaan nuori nainen joka usein kirjoittelee näitä työmatkoillaan. mut sun käsittämätön ja kuvottava hyökkäys on kyllä kummastuksen aihe.
moneshan kerta kun tul huti !!
No voi hellanlettas sentään... Eihän kenenkään puoliso voi loukkaantua, jos ei tiedä, että toinen täällä kirjoittelee. Vaikka olisi ns. varattu (vihaan koko sanaa, kun ei ihminen ole mikään hissi tms. esine) niin ei sitä kukaan pysty kulkemaan laput silmillä ja tulpat korvissa - tunteet pysyy, oli varattu tai ei. Tunteminen ei lopu siihen papin aameneen. Täällä ihmiset voi tuulettaa niitä tunteitaan loukkaamatta sitä puolisoa. Varmasti nämä varattujen haukkujat ovat niitä, jotka pelkäävät sen omansa täällä kirjoittelevan.
itte oman kuvotukses. mikähän sulla on se perimmäinen ongelma. oli mikä oli niin kamala ihminen kyllä olet.
Sitä saa mitä tilaa. Ei sentään oo pettäny. Ja mitä helvettiä
katkeroitunutta sappesi valuttajaa joka olet menettänyt kaiken kontrollin kaikkeen.
Otan osaa .
näyttää menevän nää juttus. voi sinnuu reppanaa.
On elämä vajunut kun tähän on tultu, ainoa mikä enää kannattelee on yhden tietyn ihmisen metsästys nettisivuilla. Eikä sekään onnistu enää.
Kiitos kommenteista, en kuitenkaan ole yliherkkä arvostelulle. Totta, että kirjoittelen työmatkalla ja omiani täällä vaan, en loukkaa ketään.
Meistä kai on moneksi, itse en tunne tarvetta arvostella täällä olevien tunteita. Ja ihan sama jos joku pitää mua täällä ala-arvoisena.
Niin no tiedä häntä.. Miten lie.. Kun en ole sen kummemmin tutustunut heihin..
Mitäs sit kiusaat aikuisenakin?!!?
Olen tosi tosi tosi herkkä, vaikka ulospäin näyttää ihan muunlaiselta. Pienempänä koin sellaista, että mollattiin. Siitä on syntynyt sellainen fiilis, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Siitä on jäänyt sellainen mörkö, ettei kelpaa omanlaisena ja täytyisi yrittää olla tietynlainen/jonkunlainen, jotta hyväksyttäisiin. Kyllä pientä kiusaamistakin ollut lapsena, mutta ei ne ole niinkään jääneet mieleen. Sen sijaan aikuisempana ollut ihan kiusaamista suorastaan (ei mun oma päätelmä/tulkinta, vaan esimies samaa mieltä). Eikä tämä ole mikään vanha juttu. Nyt se kiusaaminen loppuu. Mutta kyllä on taas itsetunto lyöty aika matalaksi.