Tämä kaikki alkoi jo 9-vuotiaana. Aivan älyttömät suorituspaineet: ulkonäöstä, koulumenestymisestä, ihmissuhteista, tuloksista jne. Siinä oli nuori tyttö (tai no lapsi) aivan hajalla, kun ei näyttänytkään bikini-mallilta tai saanutkaan jokaisesta kokeesta 10. Sairasta ajatella, että olin jo 9-vuotiaana tuollainen...Samanlaista oireilua esiintyi pitkin lapsuutta ja nuoruutta. Jokaista "epäonnistumista" itkettin ja itseä rangaistiin. Luettiin ensi kerralla 20 tuntia, koska viime kerralla epäonnistuttiin luettuaan 18 tuntia. Juostiin pidempi lenkki ja syötiin vähemmän, jos eilen söi "väärin". Ei syöty mitään. Ei nukuttu kun luettiin. Ei sanottu mihinkään ei, koska haluttiin olla täydellinen ystävä ja tytär. Nuolin vaikka lattiaa, jos pyydettiin.
16-vuotiaana kaikki purkaantui. Muutin yksin asumaan täysin eri paikkakunnalle eroon perheestäni ja ystävistäni. Menin lukioon. Siitä se hauskuus sitten lähti. Elokuussa muutin ja marraskuussa astelin nuorisopsykiatrisen poliklinikan ovista sisään. Itsetuhoisuutta, päihteiden liikakäyttöä, ahdistuneisuuskohtauksia ja kokonaisvaltainen toivottomuus. Siihen kaikkeen ajoi vain se yksi toive: "Olla täydellinen".
Nuorisopsykiatrisella kävin noin 1,5 vuotta. En kuitenkaan yhtään kestänyt niitä ihmisiä. Lääkärit olivat töykeitä, eikä heitä kiinnostanut yhtään, mitä minulle kuuluu. Lääkkeitä, lääkkeitä, lääkkeitä. "Tyttö hyppää katolta? Turrutetaan se ajatus lääkkeillä": Lopetin käynnit. Halusin yrittää itse parantua. Hetken meni paremmin, mutta sitten..
Nyt olen 18-vuotias. Joudun siis menemään ns. normipsykiatriselle. Miten minä sinne menen? - No, kävelin tänään koululääkärille ja sanoin, että tässä on hyvin lähellä se yksi vaihtoehto: "Minusta tulisi täydellinen, kaunis enkeli. Hoikka, kaunis ja täydellinen. Siihen vaaditaan niin vähän." Olen oikeasti tuota mieltä. En millään jaksaisi pettyä itseeni aina vain uudestaan ja uudestaan. Syödä ja juosta vessaan ja työntää sormet kurkkuun: "Saatanan läski". En jaksa mennä kouluun ja ottaa niitä itsesyytöksiä "huonoista" numeroista. En jaksa enää valvoa ajatusten kanssa ja kuunnella pääni sisällä olevia henkilöitä. Haukkumisia, syytöksiä... "Olet paska tytär, paska sisko, paska oppilas, paska ystävä, paska urheilija...Epäonnistuit. Kuulitko epäonnistuit taas! Teen elämästäsi helvettiä." Ne kaikki äänet loppuisivat kerralla. Yhdellä hetkellä.
Lääkäri kirjoitti kiireellisen lähetteen jonnekin (minne?). Lisäksi määräsi SSRI-lääkkeitä ja oxaminia. Tarvitsisin teiltä nyt kipeästi apua. Ensinnäkään en ole ikinä syönyt mitään mielialalääkkeitä. Kannattaako minun nytkään aloittaa? Onko niistä enemmän haittaa vai hyötyä? Lääkärin mukaan aivan välttämättömiä ennen kuin pääsen hoitoon, mutta äh en haluaisi/uskaltaisi. Toisena kysyisin, tiedättekö te, mihin sain lähetteen? Mitä tapahtuu, kun lääkäriltä saa lähetteen tällaisessa tilanteessa? Onko prosessi sama kuin nuorisopsykiatrisen puolella? Pelottaa ja ahdistaa. Entä jos taas tuotan pettymyksen kaikille?
16-vuotiaana kaikki purkaantui. Muutin yksin asumaan täysin eri paikkakunnalle eroon perheestäni ja ystävistäni. Menin lukioon. Siitä se hauskuus sitten lähti. Elokuussa muutin ja marraskuussa astelin nuorisopsykiatrisen poliklinikan ovista sisään. Itsetuhoisuutta, päihteiden liikakäyttöä, ahdistuneisuuskohtauksia ja kokonaisvaltainen toivottomuus. Siihen kaikkeen ajoi vain se yksi toive: "Olla täydellinen".
Nuorisopsykiatrisella kävin noin 1,5 vuotta. En kuitenkaan yhtään kestänyt niitä ihmisiä. Lääkärit olivat töykeitä, eikä heitä kiinnostanut yhtään, mitä minulle kuuluu. Lääkkeitä, lääkkeitä, lääkkeitä. "Tyttö hyppää katolta? Turrutetaan se ajatus lääkkeillä": Lopetin käynnit. Halusin yrittää itse parantua. Hetken meni paremmin, mutta sitten..
Nyt olen 18-vuotias. Joudun siis menemään ns. normipsykiatriselle. Miten minä sinne menen? - No, kävelin tänään koululääkärille ja sanoin, että tässä on hyvin lähellä se yksi vaihtoehto: "Minusta tulisi täydellinen, kaunis enkeli. Hoikka, kaunis ja täydellinen. Siihen vaaditaan niin vähän." Olen oikeasti tuota mieltä. En millään jaksaisi pettyä itseeni aina vain uudestaan ja uudestaan. Syödä ja juosta vessaan ja työntää sormet kurkkuun: "Saatanan läski". En jaksa mennä kouluun ja ottaa niitä itsesyytöksiä "huonoista" numeroista. En jaksa enää valvoa ajatusten kanssa ja kuunnella pääni sisällä olevia henkilöitä. Haukkumisia, syytöksiä... "Olet paska tytär, paska sisko, paska oppilas, paska ystävä, paska urheilija...Epäonnistuit. Kuulitko epäonnistuit taas! Teen elämästäsi helvettiä." Ne kaikki äänet loppuisivat kerralla. Yhdellä hetkellä.
Lääkäri kirjoitti kiireellisen lähetteen jonnekin (minne?). Lisäksi määräsi SSRI-lääkkeitä ja oxaminia. Tarvitsisin teiltä nyt kipeästi apua. Ensinnäkään en ole ikinä syönyt mitään mielialalääkkeitä. Kannattaako minun nytkään aloittaa? Onko niistä enemmän haittaa vai hyötyä? Lääkärin mukaan aivan välttämättömiä ennen kuin pääsen hoitoon, mutta äh en haluaisi/uskaltaisi. Toisena kysyisin, tiedättekö te, mihin sain lähetteen? Mitä tapahtuu, kun lääkäriltä saa lähetteen tällaisessa tilanteessa? Onko prosessi sama kuin nuorisopsykiatrisen puolella? Pelottaa ja ahdistaa. Entä jos taas tuotan pettymyksen kaikille?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä vaan satu tikullakaan siihen ssri paskaan. 15mg oxamin on sama ku karkin heittäsit naamaan. Jos olisin lääkäri antaisin sulle lyricaa tai xanoreita. Olo helpottuu välittömästi.
Ei Lyricaa missään nimessä! Itselle ainakin tapahtunut kaikennäköistä ikävää Lyrican takia. Sen sijaan joku mieto rauhoittava lääke olis varmaankin paras vaihtoehto.
Uskoisin kyllä lääkäriä. Kokeilla ainakin kannattaa ja ei niihin kaikkiin koukkuun jää. Mitä iloa on elämällä, jos se on kärsimystä ja lääkkeillä saisi helpotusta vaikka niin paljon että voisi terapiaa hyödyntää.
Sinä yrität pitää itseäsi koossa olemalla jotain muuta kuin olet, kuvittelemalla että et ole tarpeeksi kaunis tai pätevä.
ihan varmasti kiva ja nätti nuori ihan sellaisena kuin olet. Myös epätäydellisyys on kaunista ja söpöä. Kun voisit oppia uskomaan että olet arvokas, sinusta välitetään ihan sellaisena kuin olet. Oppisit myös itse välittämään jopa siitä epätäydellisetä minästäsi, joka on osa sinun persoonaasi.
Hyvää joulun odotusta.
Tuntuu, että trollit on ajaneet kaikki järkevät ihmiset pois ja nyt on enää jäljellä ne sairaimmat ihmiset, joilla on hirveät vainoharhat lääkkeitä kohtaan. Siitä ei ole todisteita onko lääkkeistä hyötyä vai haittaa, eikä kukaan kykeneväinen edes yritä hankkia niitä todisteita, kaikki vain väittää vahvasti puoleen tai toiseen kuulostamatta sen järkevämmältä. Esim. kukaan vastustaja ei mainitse mitä tapahtui niissä tapauksissa, kun vakavasti sairas pääsi takaisin töihin lääkkeillä. Lääkkeisiin myöntyvät on muuten vain melko hiljaisia.
Ai nytkö sitä aletaan haukkumaan jo vainoharhaiseksi jos käyttää tervettä järkeä eikä suostu syömään kaikkia myrkkyjä mitä lääkärit niin kovasti suosittelevat? Se on kyllä totta että kukaan ei voi tietää mitä sairauksia lääkkeet pitkässä juoksussa ihmisille aiheuttavat. En toki kiistä etteikö ne jossain tapauksissa myös pelasta ihmishenkiä.
En tiedä pitäisikö minunkin sitten vain kiltisti alistua siihen että lääkärit pilaavat minun terveyteni määräämällä jatkuvasti erilaisia myrkkyjä.
Ei pitäisi alistua, mutta ei niin jyrkevän sokeasti katsoa vain sinne yhteen suuntaan, koska asiat lääkkeistä on muutenkin niin epäselviä. Itsekin lopetin lääkkeet, mutta haen silti koko ajan totuutta niiden vähäisin voimin mitä vielä omaan, koska ainoastaan typerät jatkaa hokemista siitä, kuinka vaarallisia ne on.