kertokaa

tää saavutetaan suurella määrällä itseinhoa. anoreksia on sairaus ja sen takia mä laihdun, näin mä uskon. tää on vaan mun elämä, mun tapa hallita pääni. mun tapa rangaista ja rakastaa itteeni.

mä ainakin syön joka päivä, paitsi sillon jos on ed.päivänä syöny "liikaa" (kyllä, tiedän paljon PITÄIS syödä)Nautin kyllä ruuasta ja nään siitä unia. leivon (tänäänkin pipareita ja koristelinkin vielä).mietin välillä mitä kaikkee ihanaa vois ostaa kaupasta kasapäin ja ahmia. emmä niin kuitenkaan tee. joskus yritti ottaa paljon safkaa opiston ruokalassa et vois näyttää kaikille ittelleen et pystyy siihen...ei pystyny, meni roskiin melkein kaikki.

kun ei saa tarpeeks energiaa, se vaikuttaa kaikkeen. kropan ongelmat varmaan kaikki terveetkin on jostain lukenu. muisti ei tosiaan pelaa eikä looginen ajattelu. joskus olin niin väsyny et kun olisin halunnu sammuttaa radion, en tajunnu miten se toimii.. siin oli hei yks nappi: on-off. joskus musta tuntuu et mä oon jotenkin tyhmä ja yksinkertanen. ajatus ei kulje.

riittikö vastaukseks? vai olitko sittenkin täällä vain hakemassa vinkkejä omalle "anollesi"? niitä en yksityiskohtaisesti anna.