Astma

-Kuinka huonossa kunnossa olette olleet, ennen kuin tauti on todettu?
Tosi huonossa, en muista itse, todettiin jo lapsena.
-Kuinka paljon joudutte käyttämään lääkkeitä?
Kortisonisuihkeet 4Xvrk, avaava lääke noin 5 xvrk, molemmat sitä vahvempaa laatua. Antibioottikuureja tarpeen mukaan.
-Onko lääkityksenne pysyvä koko loppuiän? Astma on aina krooninen sairaus, ei parannettavissa. Koko loppuiän siis.
-Kuinka hoidatte kuntoanne urheilemalla?
Ihan tavallisesti, lenkkeilen koirien kanssa ja talvisin jumpassa ja aerobicissa. Aina ennen jumppaa avaava lääke ensin.
-Pystyttekö liikkumaan mielin määrin, esim.hiihto
talvipakkasella? Ei tulis mieleenkään hiihtäminen vaik oisin kuinka terve - typerä laji.... Astma sinänsä ei rajoita mitenkään, kun vain muistaa lääkkeet.
-Millaisia rajoituksia muuten? Ei minkäänlaisia.
-Kauanko olette sairastaneet tautia? 46 vuotta.

Kun astma todettiin kaksi ja puoli vuotta sitten arvot olivat n. 45% viitearvon alarajasta. Lääkäri sanoi, että lääkitys on välttämätön koko loppuiän. Astmani puhkesi työpaikalla olleen homeremontin aikana ja siksi minulla oli myös lihastulehduksia sekä nivel- ja hermosärkyä. Kortisonia käytän 1000 yksikköä päivässä pitkävaikutteisen avaavan kanssa. Lisäksi on kortisoni 200 yksikköä tarvittaessa sekä lyhytvaikutteinen avaava. Homeaikana joudun käyttämään tarvittavia säännöllisesti. Kaikki fyysinen rasitus pahentaa oireita ja laskee arvoja. Ulkoilmassa olevat homeitiöt aiheuttavat pahaa hengenahdistusta ja astmakohtauksia. Pakkanen pahentaa oireita. Käyn siitäkin huolimatta lenkillä ja kuntosalilla sekä uimassa aina kunnon mukaan. Täytyy vaan usein pitää rokulia kun väsähtää vähästä. Minulla on vaivana lisäksi se, että en voi käyttää tabletti- kortisonia ruokatorven tulehduksen vuoksi ja kortisoni aiheuttaa silmänpainetta (en pysty lukemaan juurikaan), avaavista lääkkeistä saan rintakipua, rytmihäiriöitä ja lihaskouristuksia sekä vapinaa (hienomotoriikka kärsii).

Työterveyslaitoksellla sanoivat, että astman laadun näkee siitä käyrästä, joka tulee spirometriassa. Käyrän muoto ja mutkikkuus paljastaa kaiken. Tietenkin myös vertaamalla hyvässä vaiheessa saatuja arvoja huonon vaiheen arvoihin voi päätellä taudin vaikeusasteen. Jos käyrä on kokonaan kovin ruttuinen se tarkoittaa, että tulehdusta ja tukkeumaa on sekä keuhkoputkessa että pienissä ilmateissä keuhkoissa. Jos ruttuisuutta on vain käyrän loppupäässä, tulehdus on vain pienissä ilmateissä ja silloin PEF ei ilmaise mitään.

Netistä löytyy nimellä "haittaluokitus" kuvaus astman erilaisista oireista ja vaikeusasteista. Yleensä astman vaikeusasteen voi todeta vasta kahden vuoden kuluttua siitä kun diagnoosi on tehty ja lääkitys aloitettu. Normaalisti astma paranee lääkityksellä melko nopeasti ja jos ei parane sen näkee 2 - 5 vuoden kuluessa. Astmaa pidetään parantuneena jos lääkityksen avulla pääsee viitearvoihin eikä tarvitse sen jälkeen säännöllistä lääkitystä.

Tuossa edellä oli oikein hyviä näkemyksiä ja enemmän tietoa kuin itselläni.

Ihan ajankuluksi kommentoin myös itse.

Näyttää siltä, että astma todella voi vaatia
ja myös opettaa
tasapainoa, päätöksentekokykyä ja kurinalaisuutta, kuten tuossa edellä tuli esille. Lääkkeellä on tärkeät elämää ylläpitävät vaikutuksensa, mutta myös sivuvaikutukset, jotka voivatkin kääntää asiat nurinpäin. Tällaisessa tilanteessa voi aluksi iskeä paniikki päälle. Suuttumus ja alttius negatiivisiin ajatuksiin ja sitä kautta oman tilanteen pahentamiseen on inhimillistä, mutta niille on aikansa.

Hämmentävää kyllä elämä ei yleensä nosta
ihan äkkiä seinää vastaan. Ehkä ei ollenkaan.
Aina taitaa olla avaamaton ovi josta pääsee eteenpäin.
Kun hetken aikaa funtsii rauhassa eikä luovuta
niin yleensä löytyy itselle sopiva kanava purkaa energioita ja löytää toimivia ratkaisuja.

Kuntoilua ei tulisi jättää, mutta sen sijaan jos on ongelmia niin on Viisasta ensin miettiä maltilla ja suhtautua kuitenkin varovasti ja aloittaa aivan hissukseen. Vaikka hiljaa tepastellen jos on huonossa kunnossa.
Kun tepastelee vaikka talon ympäri kerran. Tekee sen kohta jo useamman kertaa ja kun ulkosalla viettää hitaasti liikkuen pari tuntia on kunto kohonnut aivan hämmentävällä tavalla. Jos pidät ulkoilusta koetapa ottaa muutaman viikon tai kuukauden päästä haaste ja rakastu ulkoilmaan ja uuteen rohkeaan minääsi. Vietä vaikka ulkoillen
aina pidempään aika ulkosalla. Ei tarvitse lenkkeillä hurjasti vaan voi vaan oleilla ja puuhastella mukavia. Terveys ja kunto kohenevat ja sitä myöden mieli. Myös uni tulee paremmin.

Kuntoilusta et kuitenkaan saa parhainta irti jos uudet voimat hupenevat siihen että et ole saanut lääkäreiltä sitä parasta mihin he pystyvät. Arvosta itseäsi ja ota selkeä vastuu omasta terveydestäsi. Älä kasaa taakkaa lääkärille, osita hänelle että pidä t häntä hyvänä ystävänäsi ja neuvonantajana, mutta vastuun kannat itse.
Sinun tulisi saada lääkehoito toimivaksi mahdollisimman pian ja et voi tyytyä siihen mitä lääkärisetä sanoo, jos olosi on tosiasiallisesti huonompi kuin mitä itse voit sallia itsellesi. Jos luovutat asianhoidon lääkärille et ole hoksannut vielä vastuuta omasta elämästäsi. Näin alkuun hanki itsellesi sellainen reservilääke esim. ventoline jos se sinulle sopii, että ei tule hetkeä jolloin ottaa liian koville. Jo se että tietää, että keinot eivät lopu ja ne ovat omassa hallinnassa pitää mielen korkealla. Miehekästä ei ole se jos pumpusta puristaa vähässä hapessa ja ei tunnu vielä missään. Huonot seuraukset olisi sellaisella.

Mielialalla on tärkeä vaikutus. Järjestä mielessäsi elämäsi tärkeimmät ihmissuhteet
kurita vähemmän niitä , joita ilman olisit onneton. Lällyä, mutta pyri olemaan onnellinen. Tee vaikka mielikuvaharjoituksia, jos ei ole kaveria kannustamassa. Jos astmaa on vaivaksi juo vaikka kupillinen kahvia
ja katso auttaako kofeiini. Koeta sitten vaikka valkosipulimaitoa hunajan kera.
Voi olla kaiken lisäksi hyvää:)

Kuulostaa TV2 lastenohjelmien käsikirjoitukselta, mutta ihme kyllä
sairaus tai vaiva jonka ydinolemus on väärä hälytys toppuuttelee parhaimmin
kun hoksaa, että ei hätä tämännäköinen. (Elämänfilosofiana)

Luin oman viestini ja se taitaa olla ihan hullu
uudelle astmasta kärsivälle. Varmaan sai kuvan että astma on jotian todella kamalaa. Ei se ole jos vain hoitaa ja pitää huolen ettei pääse huonoon kuntoon. Eli aivan normaalia elämää
voi viettää (paitsi ne rajoitukset mitkä nyt lienee itselläsi lääkärin kautta tiedossa) ja jos ei voi niin siloin pitää pitää huoli että olosuhteet ovat sellaiset että sopivat itselle.
Uhriksi ei saa jäädä.

Todettiin 9 vuotta sitten ja astmani luokitellaan erittäin vaikeaksi ja käytän maksimalista astmalääkitystä ( hengitettävät) sekä joka päivä kortisonia suun kautta ja sytostaattilääkkeet. Lääkitykseni on pysyvä. Lääkityksestä on seurannut lisäsairauksia osteoboroosi, näön heikkeneminen, lihas kivut ym. Meitä erittäin vaikeaa astmaa sairastavia on alle 20 kpl Suomessa. Olen työelämässä mukana vaikka 40 % invalidi keuhkojen takia. Tämä on sitä toista ääripäätä josta ei ollakaan puhuttu joten en ymmärrä kun pelkkiä hengitettäviä käyttävät luokittelevat tautinsa hankalaksi. Tiedän mistä puhun kun olen erikoissairaanhoitaja ammatiltani. Olen tyytyväinen tähänkin kuntoo mutta tulevaisuus ei näytä kovin lupaavalta.