Ehkä vähän tyhmä otsikko, mutta katsoin tuossa yhtenä päivänä Uutisvuotoa, ja siinä oli kysymyksenä "mikä ei kuulu joukkoon ja miksi: synnytyskivut, vaihdevuodet, äitiys ja imettäminen".
Oikeana vastauksena oli, että äitiys ei kuulu joukkoon, koska sitä mies ei voi sitä kokea.
(Koreassa on kehitetty synnytyskipusimulaattori, vaihdevuodet on miehilläkin ja joiltain miehiltä kuulemma erittyy vähän maitoakin)
Itse kyllä isänä koen kokeneeni noista neljästä ainoastaan äitiyden, mutta lienen väärässä.
Mitä teidän mielestänne tarkoittaa "äitiys" ja miksei mies voi sellaista kokea?
Oikeana vastauksena oli, että äitiys ei kuulu joukkoon, koska sitä mies ei voi sitä kokea.
(Koreassa on kehitetty synnytyskipusimulaattori, vaihdevuodet on miehilläkin ja joiltain miehiltä kuulemma erittyy vähän maitoakin)
Itse kyllä isänä koen kokeneeni noista neljästä ainoastaan äitiyden, mutta lienen väärässä.
Mitä teidän mielestänne tarkoittaa "äitiys" ja miksei mies voi sellaista kokea?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Öhöm luulisin että äitiys on sukupuoliriippuvainen asia. Miellän että naiset ovat äitejä ja miehet isiä.
Isyys voi joidenkin kohdalla isän roolin ja vanhempi-lapsi-suhteen puolesta tarkoittaa käytännössä samaa kuin äitiys naisilla, tosin äitiyteen yleensä lasketaan kai raskauskin mukaan ja sitä ei voi mies henkisenä matkana kokea 9 kk ajan edes jollain raskaus/synnytyssimulaattorilla. Äitejä ja isiä on erilaisia, joten se miten läheisen, lämpimän, arvostavan, huolehtivan, syvällisen, vastavuoroisen, välittävän, rakastavan, tukevan, elämän pituisen, kuuntelevan, ymmärtävän, empaattisen, huomioonottavan, ... suhteen vanhempi muodostaa lapseensa, riippuu pitkälti kustakin vanhemmasta itsestään.
En ole kuullut yhdestäkään miespuolisesta äidistä, kyllä he kaikki taitavat olla ylpeitä isiä. Olkaa isät ylpeitä isyydestänne, se voi olla yhtä tärkeä ja lapselle merkityksellinen ihmissuhde kuin suhde äitiinkin.
Varmasti onkin aivan yhtä tärkeä asia lapselle. Lähinnä tarkoitinkin sitä, mikä erottaa äitiyden isyydestä. Itse koen aina (raskaus- ja imetysaikaa lukuunottamatta) olleeni lapselleni enemmän äiti kuin oma äitinsä on ollut. Käytännössä siis siitä kun lapsi oli vuolivuotias.
Äitiys on minulle sellainen tunne, että olisin esimerkiksi valmis kuolemaan lapsieni vuoksi. Heidän elämänsä on minulle tärkeämpi kuin omani.
Lapsemme rakastavat isäänsä ja minua. Minulla on joskus ollut lastemme isän kanssa vaikeaa, mutta olen taistellut parisuhteemme puolesta ja se panostus kannatti.
Päätin, ettei minun tarvitse olla parisuhteessamme aina se, joka on oikeassa. Opin kuuntelemaan toista: mitä hänellä oli sanottavaa ja mitä toivoi elämätään. Opin antamaan enemmän ja ottamaan vähemmän. Miehelleni se oli samanlainen kasvun paikka.
Olemme parisuhteessamme nyt onnellisempi kuin silloin, kun lapsemme olivat reilusti alle kouluikäisiä ja olimme - myöntää täytyy paljon uupuneempia kuin nyt. Meistä tuli aikuisia ihmisiä, jotka ajattelevat ensin lapsiaan, sitten perhettämme, toisiamme ja viimeeksi itseämme yksilöinä.
Hienoja ajatuksia äitiydestä. Ei kuitenkaan tullut oikein selväksi miten se äitiys ratkaisevasti eroaa isyydestä muuten kuin että äitiyden kokee äiti ja isyyden mies.