Joskus, kun esim. soitan poikaystävälleni, en tiedä, mitä sanoisin hänelle, koska minusta tuntuu etten jotenkin "tunne" häntä. Vaikea selittää. On kuin hän olisi vieras. Tällaista tapahtuu minulle ehkä joka toinen kuukausi tai harvemmin.
Vähän aikaa sitten olin menossa kaverini luo katsomaan leffaa, mutta kun hän oli autolla tulossa hakemaan minua, minulle tuli lievä ahdistus, kun koin etten "tunne" kaveriani ja kohta minun on kuitenkin mentävä hänen autoonsa istumaan ja juteltava niin kuin kaikki olisi normaalisti. Kun sitten menin kaverini autoon, tämä outo vierauden tunne oli poistunut. En ikinä huomaa sitä hetkeä, jolloin se poistuu. Jossain vaiheessa vain huomaan, ettei minulla enää ole sitä tunnetta.
Asia ei kauheasti haittaa minua, mutta olisi kiva tietää mistä kyse.
Vähän aikaa sitten olin menossa kaverini luo katsomaan leffaa, mutta kun hän oli autolla tulossa hakemaan minua, minulle tuli lievä ahdistus, kun koin etten "tunne" kaveriani ja kohta minun on kuitenkin mentävä hänen autoonsa istumaan ja juteltava niin kuin kaikki olisi normaalisti. Kun sitten menin kaverini autoon, tämä outo vierauden tunne oli poistunut. En ikinä huomaa sitä hetkeä, jolloin se poistuu. Jossain vaiheessa vain huomaan, ettei minulla enää ole sitä tunnetta.
Asia ei kauheasti haittaa minua, mutta olisi kiva tietää mistä kyse.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse saan samanlaisia "kohtauksia" paikan suhteen. Olen saanut niitä lapsesta asti. Yhtäkkiä tuttu reitti tuntuu siltä kuin en olisi siellä koskaan kävellyt, mutta kuitenkin osaan kulkea oikeaan suuntaan. Vähän niin kuin sinäkin tiedät että tunteesi ei ole todellinen, vaan että oikeasti on kyse tutusta ihmisestä.
Minulla tunne kestää vain muutaman minuutin, kunnes päänsisäinen kartta asettuu taas kohdilleen ja kaikki näyttää tutulta. Minäkään en osaa määritellä sitä hetkeä jolloin kaikki loksahtaa paikalleen, yhtäkkiä vain huomaan että vierauden tunne on poissa.
Mulla tuli monta vuotta sitten kun olin sukuloimassa sellanen tunne että mä en tunne noita mun sukulaisia ollenkaan ja istuin yksin toisessa huoneessa. Olin sillon murrosikänen. Mutta toisilla on sellanen tunne että ne muka tuntee mut vaikka ei o käyny mun kanssa yhtään keskusteluakaan mutta kun joku väittää jollekin että se muka tuntee mut ja sitten uskotaan sitä
"Asia ei kauheasti haittaa minua, mutta olisi kiva tietää mistä kyse. "
Ei yhtään mistään. Ihmisillä nyt on kaikenlaisia tuntemuksia. Jotkut vaan takertuu niihin enemmän kuin toiset.
Saahan sitä silti olla kiinnostunut tuntemuksistaan :-) Psykologiset ilmiöt, mielenterveys ja -sairaus sitä paitsi ovat vain yksi aihepiiri, joka kiinnostaa minua.
Joillain ihmisillä (joilla esim. on masennus) katoaa kiinnostus asioihin, ja toki ymmärrän sen, mutta itselläni ei ole masennusta. Olen siinä ollut onnekas, tiedän sen itsekin.
Löysin termin jamais-vu, joka on deja-vun vastakohta. Jamais-vu on ranskaa ja tarkoittaa "ei koskaan nähtyä", deja-vu tarkoittaa "jo nähtyä". Joskus jamais-vu esiintyy neurologisen sairauden oireena (esim. epilepsiassa, mutta se voi esiintyä myös harvakseltaan itsenäisenä oireena! Uskon että tämä on omituisen ja harvinaisen kokemukseni takana. Täytyypä perehtyä tarkemmin...