Mitä järkeä talsia täällä, kun ei koskaan voi olla iloinen mistään? Taas, kun kerroin kaverilleni hyvistä asioista, joita oli mulle tapahtunut, niin eipä tulekaan enää yhteydenottoja. En jaksa enää tätä kateuden aiheuttamaa yksinäisyyttä, olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä paskaa. Sitä se on, jatkuvaa vertailua, eikä koskaan voi olla iloinen toisen puolesta. Parempi kyllä, ettei minua olisi ollenkaan.
Taidan päättää elämäni kohta
maan_nainen
26288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
I know the feeling...tsemppiä!
Hei älä välitä niistä kavereista. Ole onnellinen omista saavutuksistasi.
Kyllä siä vielä kohtaat arvoisiasi ihmisiä.
Ei kannata luovuttaa.
Ihmisistä on hyvin paljon erikoisia tyyppejä, jotka ei voi iloita toisen onnesta ja ovat kateellisia. Antaa niiden olla. Minullakin on sellaisia ystäviä, mutta onnekseni olen huomannut joidenkin heistä kasvaneen matkanvarrella ja myöntävät käyttäytyneensä väärin jossakin tilanteessa.
Jokaisella meistä on omat kehityskohteemme.
Mutta kun jostain syystä mun kohdalle näitä on sattunut enemmänkin. Ja itse oisin kuitenkin iloitsemassa ja antamassa tukea silloin, kun sitä tarvitaan. Mikä siinä on, että jos pitää itsestään huolta ja on suht tasapainoinen tyyppi, jota ei liiemmin vastoinkäymiset sikäli horjuttele, niin sellaiselle ihmiselle ei löydy järkevää seuraa? Elämänhalun tämä vie, kun kuitenkaan en ole mikään täyserakkotyyppi ja viihdyn toisten seurassa.
Voiso olla, että tässä vaiheessa vuotta, voisi ottaa jonkun ravintolisän käyttöön, josta saisi tarpeellisia vitamiineja ym. d-vitamiinia ja rautaa. Ne ainaskin vaikuttaa mielialaan ainaskin itsellä, jos siis ovat päässeet viitearvojen alarajalle.
Voiko se olla niin, että koitat ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä ja jostakin syystä jäät näiden hankalien tyyppien seuraan, kun muut jättää ne taakseen?
Eiköhän sinullekin järkevää seuraa löydy.
Liity vaikka johonkin vapaaehtoisjärjestöön, joiden piirissä on paljon järkeviä auttaja tyyppejä. Käypä vaikka www.spr.fi sivuilla tutustumassa.
Ymmärrän sun tilannetta. Huono kohtelu muilta vie elämänhalua.
Muistin juuri tänään kuinka eräs poika, jota en tuntenut kutsui mua työpaikan mädäksi omenaksi. Se sattui minuun ja menin vessaan itkemään. Ihmettelin kuinka poika saattoi minua niin haukkua, enhän tuntenut häntä ollenkaan. Selvisi, että vuoroesimieheni (nainen) oli mustamaalannut minua monelle työpaikallamme. Johtui kaverini mukaan siitä, että oli kateellinen minulle. Tyyppi ei edes tuntenut minua, vaan oletti kaikenlaista pinnan perusteella.
Osa ihmisistä on sairaita hirviöitä, jollaisia tulee aina olemaan. Pitää koittaa ymmärtää se ettei sairaan ihmisen tekemiset ja sanomiset perustu todellisuuteen. Ja pitää yrittää suojella itseään.
Kuuleppako mie autan jo ihmisiä työni puolesta, niin en jaksa enää mihinkään vapaaehtoisauttamisiin lähteä. Ravitsemus on kunnossa, koska juurikin työni osittain liittyy siihen. Tiedän paljon ravitsemuksesta ja ravintolisistä yleensä. Kirkasvalolamppu vois mulle olla hyvä, silmien kautta se valo pitää saada. Mutta ei mikään ravinto ym. korvaa hyviä ihmisiä ympärillä.
Kannustan sinua jaksamaan ja jatkamaan kaikesta huolimatta, jos et muuten niin edes kiusallasi.
Itse en luovuta ikinä, vaan nostan leukaani piirun verran ylöspäin ja otan lievän etunojan puskiessani päin tuulta, myrskyä ja vastuksia!
Me kaikki olemme ainutlaatuisia otuksia mönkiessämme täällä maan pinnalla ja parasta on ottaa vaan kaikki eteentullut ja -tuleva mielenkiintoisina kokemuksina.
Kun vastaani tulee ei-niin-miellyttäviä ihmisiä, ajattelen, että siis tuollaisiakin on, eläköön moninaisuus yksilöiden valikoimissa!
Joskus se aurinko paistaa risukasaankin, niin miksei sitten myös meidänkin elämäämme!?
Päätän palstailun.
Niin kateellisia, että koittaa liiskata ja vähätellä aina toisen saavutuksia.
Mutta miksi?? Mikä estää heitä itseään tekemästä samoin, jos kerran niin on kateellinen? En oo koskaan ymmärtänyt sitä ns. negatiivista kateutta, joka johtaa vain välien rikkoutumiseen. Ns. positiivista kateutta olen minäkin tuntenut sellaisesta henkilöstä, jonka paikalla haluaisin tietyissä asioissa olla, mutta se vain innoittaa itseäni kehittämään itseäni ja tekemään asioita, joiden avulla voin saavuttaa sen kyseisen ihailemani paikan. En ikään kuin jää märehtimään sitä, että miksi minulla ei ole sitä ja miksi ei tätä, vaan teen itse asioiden eteen hommaa, jotta voisin saavuttaa sen, mistä haaveilen.
Öh.. No, etkö voisi olla vaan iloinen niistä hyvistä asioista jos kerran hyvin menee? En tietenkään tunne sinua ja tiedä tapaustasi, mutta itsellä vain tuli mieleen... Jos toinen jatkuvasti kehuu miten hyvin menee ja miten täydellistä oma elämä on, ei sitä välttämättä jaksa aina kuunnella. Voi tulla jopa huonommuuden tunne. Tai tuntua siltä, että toinen kehuu itseään esim. Mullapa on sitä ja tätä ja kuuntelijalla ei ole sitä vähääkään. Hienoa että asiasi ovat hyvin, mitä tuohon muuta sanomaan.
Minä en kehu, vaan tämäkin saavutus on helvetinmoisen kivisen taistelun tulosta!! Paskaa on satanut niskaan ja jos taistelussa on rähjääntynyt, mutta mitä sitten. Ehkä siksi se tuntuukin niin hyvältä edes pienikin voitto, jos kerran tietää, että tämän takia olen täällä taistelemassa.
typerää sen takia jos joku on sinulle kateellinen, maailmassa on miljardeja ihmisiä. Välität yhden tai muutaman mielipiteestä?
Itse käytän kirkasvalolamppua, ravintolisien ohella.
Minullakin on ravitsemustieteen cum laude-kokonaisuus arvosanalla 5 suoritettuna (ja ylipäänsä monta sivuainekokonaisuutta, KIITETTÄVIN ARVOSANOIN).
Minä ajattelen samaa ratkaisua kuin sinä ap, mutta PAINAVAMMIN PERUSTEIN kuin sinä:
1) Yksi omaiseni on kuollut.
2) Toisella omaisella on elinaikaa jäljellä 1-2 vuotta.
3) Kolmas läheiseni kärsii masennuksesta itseni ohella.
4) Kaksi lemmikkiäni on jouduttu lopettamaan.
5) Työtilanteeni on huono.
6) "Ystäväni" ovat kaikki vanhoja tätejä, joiden murheita kuuntelen lohduttaen.
Et kai Ajatellut HIRTTÄÄ itseäsi,( SOLMUN pitää olla OIKEALLA KOHDALLA niskassa, ja pudotuksen tapahtua nopeasti ja oikeassa kulmassa, jotta niska murtuu heti, ja selkäydin menee heti poikki. Kuristuminen hapen puutteeseen ei ole mistään kotoisin.)
Tässä kappale aiheesta:
https://www.youtube.com/watch?v=y11f8Oc25AI
...ja tässä toinen, ja on "kaveri" seurana:
https://www.youtube.com/watch?v=1V4AscLidWg
"...This life ain`t worth living..."
https://www.youtube.com/watch?v=1V4AscLidWg
Sinulla on vääränlaisia ystäviä ja kavereita elleivät he osaa iloita sinun onnellisuudesta ja hyvästä mielestä. Kyllä niitä mukavia ihmisiä löytyy sinunkin elämään.
Mukavaa iltaa sinulle ja tsemppiä
Niin on! Kiitos sanoistasi.
Älä elä elämääsi toisten ihmisten kautta.
Mikä se sellainen ystävä on joka noin tekee?
Sinun kuuluu iloita niistä positiivisista asioista joita sinulle on tapahtunut, ja kaverisi myös.
Muuten ei ole oikea ystävä.
Arvosta itseäsi enemmän. Kerää ympärillesi positiivisia asioita ja vältä negatiivisia.
Kiitos sanoistasi. Olen myös sitä mieltä, että niillä kateellisilla ihmisillä ei hyvin mee itsellään juuri... Usein haluaisivat olla toisten seurassa vain sen vuoksi, että sais kuunnella, kuinka huonosti niillä menee, jotta tuntisi itsensä edes vähän parempivointiseksi. Milloin ihmiset kasvavat ja oppivat analysoimaan omaa käytöstään?? Jännä on nähdä ihmisiä, jotka ei ikinä opi sitä taitoa - tai ainakaan tässä elämässä.
Kerro mulle. Kummia kavereita sulla.
Kirjoitit, että parempi ettei sinua olisi ollenkaan. Kelle se kateellinen kaverisi sitten olisi kateellinen, jos sinua ei olisi, Häh ? Sillähän menisi elämä liian hyvin tai sitten se ottaisi kohteekseen naapurin kissan ja kadehtisi sen hyvää mauku ääntään. Kyllä se kaveri on kateellinen vaikkei sua olisikaan kerran on semmosta sortimenttiä.
Ei riitä, että kaverit on kateellisia, vaan ihan perheenjäsenissäkin on tekemisieni lyttäämistä ja naureskelua.
Se satuttaakin kaikkein eniten, jos jotkut omat perheenjäsenetkin naureskelevat ja epäilevät tekemisiä.
Jos poikkeat jotenkin muista, niin sitä eivät kaikki jaksa sulattaa. Heistä kaikkien pitäisi olla samaan muottiin valettuja, vaikka kaikkihan me olemme vähän erilaisia.
Koita kestää ja löytää samanhenkisiä ja sinua ymmärtäviä ystäviä - edes yhden - jotka tukevat sinua. Yksi hyvä riittää, joka tarjoaa turvallisen olkapäänsä, kuuntelee aina sinua ja lohduttaa, jos joudut kokemaan naureskelua ja lyttäämistä.
Minä tunnen myötätuntoa ja empatiaa sinua kohtaan osin samankaltaisten kokemuksieni takia ja osin siksi, että sympatiani ovat aina olleet ala-asteelta lähtien porukassa syystä tai toisesta kiusatun puolella...
Kuinkahan paljon se ihminen sai osakseen naureskelua, joka sata vuotta sitten kertoi ihmisten joku päivä puhuvan puhelimessa ilman lankoja?
Niinpä. varmasti paljon, mutta hän ei lannistunut.
Ei mekään!
http://youtu.be/l2zk56DDjGc
Elä, elä elämisen jälkeen ja nauti elämisestä.
Huomaat, kuinka kaunista se on.