hei yksinäinen! minulla on melkein samanlainen tilanne,eli ystävät hukassa. olen nyt 27. vietin nuoruusvuoteni syömishäiriöiden takia sairaalassa. ne ovat nykyisin taakse jäänettä elämää. ongelma on että sain sairaalasta ystäviä, mutta erittäin moniongelmaisia ystäviä. alkoholi- ja huumeongelmista mielenterveysongelmaisiin. minulla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia päihteiden suhteen ja olen muutenkin sellainen kiltti perhetyttö. pääsin kuitenkin porukkaan mukaan. viitisen vuotta liikuin ystäväporukassani, sellaisena holhoavana "isosiskona" joka mm.roudasi baarista kotiin ja puhui muutenkin. soitin ambulansseja ja niin edelleen.oma elämäni meni lähinnä muiden auttamiseen. neljä vuotta sitten minullekin tuli kriisi elämääni, ja tajusin ettei ns ystäväni voineet auttaa ja tukea minua millään tavalla.päinvastoin.katkaisin kaikki yhteyden ystäviini ja keskityin omaan elämääni. sainkin asiani kuntoon jaa nykyisin minulla meneekin hyvin.ja olen onnellinen. olen iloinen ja sosiaalinen ja tutustun aika helposti ihmisiin, mutta ystäviä ei meinaa löytyä.ehkä kyse on myös siitä etten luota ihmisiin samalla tavalla. haluisin kuitenkin tieää mistä tunnistaa tulevan ystävän?
yksinäinen
annuli77
141380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Yksi tapa tunnistaa ystävä on huomata ettei hän ole utelemassa sinusta vaan kertoo myös itsestään asioita.Kuunteleminen on myös niitä asioita jotka kuuluu asiaan näiden perusjuttujen lisäksi luottamus ,oikeudenmuk,rehellisyys yms.Varsinaista kaavaa ei kai olekkaan kun on kyse ihmisistä, yksin ja epäluuloinen, siihen ei helposti ystävyys astu.Kyse on kai molemminpuolisesta antamiseta ja ottamisesta!!?? Tässä mun pieni filosofia vaikeasta aiheesta ,mut yritin kuiteskin.Hyvää syksyä Annulille!
"Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän,
anna elämän selvittää kuka viereesi jää..."
Alkuperäisessä Vysotski-tekstissä taisi olla vuorikiipeily-vertaus, siis ystävään on voitava luottaa niin paljon että voi (todellisen hädän tullen) tarvittaessa vaikka sitten jäädä sen ystävässä kiinni olevan turvaköyden varaan roikkumaan. Luottamus kuin vuoreen.
Uljasta ja komeaa, tietysti, mutta myös erittäin totta. En ollenkaan väitä että tuo olisi aina helppoa (riippuu kokemuksista).
Kiitos viisaista sanoista! Onneksi huomasin ajoissa, että on parempi olla yksinkin kuin,että takertuu tuhoisiin "ystävyys" suhteisiin. Ehkä ystävyyteen pätee myös se mikä avioliittoonkin nimittäin se pysytään yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä.Olit myös ehdottamasti oikeassa sen suhteen, että ystäviin, myös tuleviin sellaisiin pitäisi luottaa. Olen avoin ihminen, mutta yleensä analysoin ehkä liikaa mielessä ihmisten puheita. Vähän niinkun viristentorjunta ohjelma.Mutta ehkä löydän vielä niitä kunnon ystäviäkin. Kiitos piristyksestä ja hyvää loppu vuotta!
Annuli ystävähän voi myös löytää sinut,näinkin päin voi tapahtua.Kaikkea ei aina huomaa tai tule ajatelleeksi,kun vasta jälkeenpäin huomaa ehkä jonkun pikkuseikan jolla voi olla suuri vaikutus.Tämä perustuu itse koettuun!!!
>Vähän niinkun viristentorjunta ohjelma
Jep, puppu-tutka. Näinhän sitä itse kukin. Eihän tuo maltillisessa mittakaavassa mikään pahe ole, kyllä itsesäilytysvaisto saa (ja pitääkin) toimia.
Siis joku voisi löytää minut, ja haluisi minut ystävekseni? En ole ajatellutkaan asiaa noin päin. Niin mutta kun olen asiaa hetken pohtinut, niin mikä ettei. Luin joskus jostain artikkelin jossa kysyttiin,että haluaisitko olla itsesi ystävä? Minä voin kyllä vastata siihen myöntävästi. Entäpä te?
Joo mutta mä teen sitä kokoajan. Analysoin ihan kaikkea ja koko ajan. Niin ja mä pohdin kaiken aina huolellisesti ennen kuin teen mitään. Kyllä mä oon koittanut vähentää sitä. Mun uusi mottoni on ollut vuoden "enemmän toimintaa,vähemmän analysointia" Niin ja siitä on ollut apua. Mulla on ollut tänä vuonna paljon hauskempaa, kun oon ottanut rennommin!
Mä olen tänään vähän masentunut, kun on synttärit huomenna. Eikä oo mitään muuta suunnitelmia, kun tylsä tentti:(. Mut vanheneminen on kivaa!
Hyvää syntymä päivää sulle =)
Oli aika, jolloin itsekin analysoin kaikkea kaiken aikaa. Sitä ei lopultakaan jaksa kovin vanhaksi. Hyvä niin. Yhtä helvettiä oikeastaan. Asiaa ei kevennä, mikäli sattuu aidosti omaamaan sairaalloisen tarkan huomiointikyvyn. En tarkalleen oikeastaan edes tiedä missä vaiheessa aloin tunteen tasolla ymmärtää, etten oikeastaan (tarvitsemalla) tarvitse kenenkään hyväksyntää jne. Siitä lähtien kuitenkin on mennyt edes hieman paremmin.
Syntymäpäivä. Hyvää, kuitenkin!
(Lapsenahan siitä varsinaista riemua irtosi, sittemminhän se tosiaan on karsiutunut itse kultakin. Niin se käy). Huikeilla hengenvoimillani päättelen, että et vielä ole niinkään ikääntynyt, joten onnittelen jo muotoutuneesta kyvystä "hellittää hieman". Kyllä se on osa "terveemmän" merkkiä.
Onnea synttäreiden johdosta.
Kiitos onnitteluista! Joo no huikea päättelykykysi osui oikeaan olen siis nyt 27.Taitavaa. Oisithan sä voinnu luulla mua 77-vuotiaaksikin:) Kivaa myös tietää, et muutkin on kärsinyt analysointi ongelmasta. Niin ja elämä on oikeasti kivempaa jos ei pohdi liikoja.
Hei yksinäinen! Niin ja kiitos syntymäpäivä onnitteluista!
Kiitos, kiitos!