rajoittaa elämääni. Usein ajattelen, kuinka paljon parempi elämän laatuni olisi, jos kyseinen pelko haihtuisi.
Olen kärsinyt kyseisestä pelosta niin kauan kuin muistan, mutta edelleen minun on vaikea hyväksyä sitä osana itseäni. Välissä masentaa todella paljon, kun ajattelen kuinka paljon esim. käsien tärinä rajoittaa elämääni. Estolääkityksenä on Propral (1.5-2x40 mg), mutta joskus tuntuu ettei sekään riitä, vaan käteni alkavat täriseen ja sen myötä kuppi kiliseen. Olen alkanut välttelemään juhlia, ruokatilaisuuksia ja muita tilanteita, joissa käsien tärinä voi yllättää (lähinnä tilanteita, joissa pitää muiden nähdessä kahvitella). Kaikista tilaisuuksista ei voi olla pois ja tällöin useiden päivien ajan minulla on ahdistavia ajatuksia: "jos propral ei tehoa ja jos käteni tärisevät" jne. Minulla on joskus (ennen lääkistystä) ollut todella pahoja käsieni tärinäkohtauksia ja vaikka noista pahoista käsien tärinäkohtauksista on kulunut jo useita vuosia, silti ne kummittelevat pelkona mielessäni. Muistan hyvin sen nolostumisen ja häpeän tunteen mikä käsien tärinään liittyi.
Olen keskustellut asiasta läheisteni kanssa, mutta silti tuntuu, että olen yksin tämän asian kanssa. Välissä tuntuu, ettei tästä pelosta ja kahvikuppineuroosista pääse koskaan eroon.
Olen kärsinyt kyseisestä pelosta niin kauan kuin muistan, mutta edelleen minun on vaikea hyväksyä sitä osana itseäni. Välissä masentaa todella paljon, kun ajattelen kuinka paljon esim. käsien tärinä rajoittaa elämääni. Estolääkityksenä on Propral (1.5-2x40 mg), mutta joskus tuntuu ettei sekään riitä, vaan käteni alkavat täriseen ja sen myötä kuppi kiliseen. Olen alkanut välttelemään juhlia, ruokatilaisuuksia ja muita tilanteita, joissa käsien tärinä voi yllättää (lähinnä tilanteita, joissa pitää muiden nähdessä kahvitella). Kaikista tilaisuuksista ei voi olla pois ja tällöin useiden päivien ajan minulla on ahdistavia ajatuksia: "jos propral ei tehoa ja jos käteni tärisevät" jne. Minulla on joskus (ennen lääkistystä) ollut todella pahoja käsieni tärinäkohtauksia ja vaikka noista pahoista käsien tärinäkohtauksista on kulunut jo useita vuosia, silti ne kummittelevat pelkona mielessäni. Muistan hyvin sen nolostumisen ja häpeän tunteen mikä käsien tärinään liittyi.
Olen keskustellut asiasta läheisteni kanssa, mutta silti tuntuu, että olen yksin tämän asian kanssa. Välissä tuntuu, ettei tästä pelosta ja kahvikuppineuroosista pääse koskaan eroon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käyhän lääkärissä uudelleen,uudet mieliala lääk. ovat ehkä parempia ja tehokkaampia kuin pelkkä propral.Itse syön seroxatia samaan vaivaan ja on auttanut tosi hyvin,joskus tarv.otan propralin lisäksi mut tosi harvoin tarttee ottaa.Mene "asiantuntijan"kans juttelemaan osaa auttaa ja saat lääkityksen kohdalleen.ps.rohkeutta