Minua ottaa taasen pattiin se että kummit ei muista. En ole vaatinut lahjaa... olen sanonut että jos kortin edes voisi lähettää, mutta ei edes sitä tule. Mitä sanoa lapselle joka ihmettelee, miksi
minun kummi ei muista. Itse olen lähetellyt joka syntymäpäivänä kutsun. Miksi vaivautua kummiksi jos ei vaivaudu olemaan kummi.
minun kummi ei muista. Itse olen lähetellyt joka syntymäpäivänä kutsun. Miksi vaivautua kummiksi jos ei vaivaudu olemaan kummi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Koska ei oikein kehtaa kieltäytyä kummiudesta.
Kyllä sitä täytyy kehdata!!!! Itsekkin olen kieltäytynyt kaksi kertaa, koska pariskunta jotka kysyivät minua kummiksi ei ole minulle mitenkään läheinen ja asumme kaukana toisistamme. Minulla itsellä on kaksi kummipariskuntaa. Toiset muistivat aina synttäreinäni ja jouluna, kun taas toinen pariskunta ei ole muistanut KOSKAAN. Eikä milloinkaan mitään yhteydenpitoa. Itse haluan olla ja olenkin parempi kummi kuin omani. Annan kummilapselleni omaa aikaani ja muistan monta kertaa vuodessa.
minustaki kyllä pitäisi kehtaa kieltäytyä, että voisi ottaa sitten jonkum muun kummiksi joka jaksaisi välittää. Voisi kohteliaasti sanoa että olisi kunnia olla kummina mutta on niin huono muistamaan ja huolehtimaan asiasta että ei kiitos nyt. Kyllä minä ymmärtäisin. On se kurjaa sitten selitellä lapselle miksi kummi ei muista, kun muiden muistaa.
meidän lapsella,joka on nyt 7kk, kummit läheltä,eivät ole käyneet kertaakaan kastamisen jlk.sitä ennen kyllä.kyllä viestittää ja terkkuja laittaa ja valittaa kiireitään..
ihan passais käydä niinku ennenki,elman mitää tuliaisia.en tiiä.
kysyttiin ja mainittiin että saa kieltäytyä,mut oli kuulema suuri kunnia päästä kummiksi miedän lapselle.siltä se näyttää.itse muistan kummilapsiani korteilla melkein joka kk jos en käy.
miksi tehdä kummiudesta niin iso juttu? omia kummejani en ole koskaan nähnyt paitsi ristiäiskuvissa. ympärilläni on ollut paljon rakkautta jota ovat antaneet vanhempieni lisäksi myös iso joukko sukulaisia. kummit olivat vanhempieni silloisia ystäviä. en ole koskaan jäänyt kaipaamaan mitään kummeja. mihin niitä tarvitaan?
Ihan samalla lailla kysymyksen voi esittää toisinkin päin. Miksi kummilapsia ei opeteta kiittämään saamastaan lahjasta? Minä olen kummitytölleni ostanut joulu- ja synttärilahjat 9 vuotta saamatta kertaakaan pienintäkään kiitosta muistamisesta! Eikö suhteen pitäisi olla molemminpuolinen? Edes kortti joskus kummille esim. joulun jälkeen tai nimipäivänä tai suullinen kiitos kun nähdään. Mutta ei. Joskus kehottaisin vanhempiakin katsomaan peiliin ja miettimään ovatko hekään opettaneet lastansa kiittämään saamastaan huomiosta.
meillä on lapsille joulupukki asia selitetty niin ettei joulupukki lahjoja oikeasti voi kaikille hankkia ja siksi kummit ja mummit ym. hankkivat lahjat - ja lähettävät ne joulupukin kautta sitten lapselle!! - joten meidän perheessä soitetaan yleensä jo joulun pyhinä kiitosta henkilökohtaisesti kaikille joilta on lahja saatu!! ja lapselle kerrotaan kuka on minkäkin lahjan antanut.. - kaikissa perheissä ei lahjan antajaa kerrota, koska sehän on 'joulupukki'
- ja itse ilmoitan yleensä tekstiviestillä niille jotka asuvat pidemmällä kun paketti postitse saapuu.. ettei lahjan lähettäjän tarvitse ihmetellä ehtiikö perille tms.
kummille lähetetään myös postia silloin tällöin (kuvia, piirrustuksia ym) - ja muistetaan muutenkin kuin synttärikutsulla..
omat kummilapseni lähettelevät myös tekstiviestejä ja e-mailia.. käydään välillä uimassa tms kivaa yhdessä..
viime jouluna kun vein lahjan ja pika heräsi päiväunilta, se kummasteli mikä lahja eteisessä on. En tajunnut että niin tosissaan on sanottu että kaikki on joulupukilta. olin just sanomassa että se on kummitädiltä lahja mutta saa avata vasta jouluna. Ja äiti möksähti siitä että "valhe" meinasi paljastua...
Minä en ole nuorempana kiittänyt kummejani lahjoista. Syynä se, että olin ujo. Yritin kerätä rohkeutta mennä kiittämään, mutta en uskaltanut. Tottakai olin iloinen ja kiitollinen lahjoista.
että lapsen vanhemmat ovat uskomattoman lapsellisia, materialistisia jne..Sanoin jo kummiksi pyydettäessä että enpä oikein tiedä..mutta kun he olivat muuttaneet eikä ketään muuta vaihtoehtoa kuulemma niin yhteistuumin mieheni kanssa päätimme sitten suostua. Tämä kummius varmistettiin saman tien kun raskaustesti näytti plussaa. No, kävi niin että äiti tutustui johonkin toiseen ihmiseen ja päättikin pyytää häntä sylikummiksi. No ihan sama, eipä haittaa. Meistä tuli mieheni kanssa "varakummit". He eivät koskaan soita meille, vaikka me olemme kyllä heihin yrittäneet pitää yhteyttä. En jaksa enää. turhaa. Ja tältä sylikummilta tulee suunnilleen 100 euron lahjoja per kyläilykerta, ja mua suoraan sanoen oksettaa katsoa miten äiti kuolaa lahjojen perään. Itse tein viime jouluna tilkkutäkin, mihin todellakin kuluu aikaa kun sen käsityönä tekee. Hyvä kun kiitti. Kyllä kaikki lelut ja krääsä yms kelpaa..merkkituotteet ja sellaiset mitkä näyttävät kalliilta. Tästä edes mietin useaan otteeseen suostuako kummiksi. En halua tehdä moista virhettä uudelleen. Olemme mieheni kanssa selkästi pelkkiä "lahjakoneita". Kunhan ostamme lahjan synttärinä ja jouluna. Niin, kummeja on siis yhteensä viisi...ihan älytöntä. Kaksi riittää hyvin.