Eli, mulla on kaksi lasta edellisestä liitosta. Ja nyt ens kesänä olen menossa nykyisen mies ystävän kans naimisiin, meillä kaks yhteistä lasta. Kysymys kuuluukin, miten nykyinen mieheni voisi adoptoida kaks vanhempaa lasta? Tarviiko siihen exältä "lupaa"? Onko vaikee saada isommat lapset samalle sukunimelle?
Kokemuksia? Tietoa?? Kiitos kaikille mahdollisille vastaajille!
Kokemuksia? Tietoa?? Kiitos kaikille mahdollisille vastaajille!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miksi haluat että nyxä adoptoi exän lapset? Tällöin lapset eivät mm. voi periä isäänsä. Ja haluamatta olla pahanilman lintu niin entä jos eroatte. Silloin adoptiovanhemmuus olisi kiusallinen, hankala asia ja pelkkä rasite.
INHO, anna isyyksien pysyä biologian mukaisina.
Mitä lupiin tulee, niin mitä arvelet? Olisiko mielestäsi kohtuullista, jos exä voisi antaa nykyisen kumppaninsa adoptoida lapsenne ilmoittamatta asiasta sinulle?
Ymmärsinkö nyt oikein? uusi miehesi haluaa adoptoida lapset entisestä liitostasi? Mitäs näiden lasten bioisä?
Mitä jos sinulle ja uudelle miehellesi tulee ero? Meinaatko taas antaa lapset seuraavalle adoptoitavaksi?
Ei voi lapsiaan enempää kieroon kasvattaa...
Olet saanut aika epäasiallisia vastauksia. Miten viitsitte heittää noin lokaa niskaan, tuntematta yhtään toisen tilannetta?
Faktaa on se, että bioisältä (jos on tunnustanut isyyden) pitää saada lupa. Asiaa kannattaa tosiaan punnita tarkkaan ja jos lapsilla on vielä jonkilainen suhde isäänsä, en suosittelisi adoptiota. Adoptio on lopullinen, eikä sitä voida purkaa. Sekä lapset, että bioisä menettävät siinä kaikki lailliset oikeudet toisiinsa.
Jos kyse on vaan siitä, että haluatte, että kaikilla lapsilla olisi sama sukunimi niin käsittääkseni nimenmuutos ei ole iso homma tänäpäivänä ja ilmainenkin taitaa olla ekalla kerralla, siitä en kyllä ihan varma.
Luultavasti kuitenkin nykyisen miehesi täytyisi käydä adoptioneuvonnassa, ihan niinkuin muutenkin adoptiossa tehdään. Kysyppä asiaa Pelastakaa Lapset ry:ltä.
No ei kai sitä voi kuin tyrmätä tuollaiset älyttömät aivoitukset, kiesus sentään. Isähän uusi kumppani voi olla ja varmasti onkin, mutta mitähän ihmeen järkeä olisi adoptiossa.
Sori vaan, mutta en osaa nähdä tilannetta muuten kuin sne kautta, että kysyjä ei osaa erottaa omaa ja lasten elämää toisistaan. Kysyjä on eronnut yhdestä miehestä ja aikeissa avioitua toisen kanssa. Tämä on aivan normaalia. Mutta lapset eivät vaihtele isää äidin romanssisuhdanteiden mukaan. Piste.
Sukunimen vaihdos maksaa 85 euroa. Kallista.. Mutta elämä on!
mitähän ne lapset siihen sanoo?Huh huh mikä idis...en ymmärrä mitä järkee siinä on.
Onko teillä joku erikoinen syy miksi miehesi haluaisi adoptoida lapsesi? Jos tosiaankin haluatte olla koko perhe samalla sukunimellä, niin siihen ei välttämättä tarvitse adoptiota, pelkkä sukunimen vaihdos tietääkseni riittää. Mutta mikä on lasten oikean isän mielipide asiaan vai onko sitä edes häneltä kysytty?
Minulla on itselläni sama tilanne, olemme suunnitelleet naimisiinmenoa nykyisen avokkini kanssa, ja meille on tulossa yhteinen lapsi, edellisestä liitosta minulla on exän kanssa kaksi lasta. Missään vaiheessa minulle ei ole edes tullut mieleenkään että vanhemmat lapseni tulisivat nykyiseni sukunimelle, siitä syystä että heillä on hyvät ja läheiset välit isäänsä ja he myös jatkavat isänsä sukua.
Miten aiot saada viranomaisilta luvan systeemiisi? Luuletko, että lapset aikuistuttuaan hyväksyisivät järjestelysi?
Kyse olisi perheen sisäisestä adoptiosta, joka on huomattavasti kevyempi menettely (lähestulkoon ilmoitusasia)kuin "varsinainen" adoptio - edellyttäen että lapset ovat juridisesti isättömiä eli bioisä ei heitä koskaan ole tunnustanut. Jos edellinen liittosi oli avioliitto, siinä liitossa syntyneet lapset ovat juridisesti automaattisesti aviomiehen lapsia. Ja sellaisina pysyvätkin avioliiton päättymisen jälkeen. Jos uusi miehesi haluaa heidät adoptoida se edellyttää, että exäsi luopuu isyydestä - juridisesti lapsella ei voi olla kahta isää. Jos ex-miehesi ei suostu isyydestään luopumaan, niin asialle ei kukaan voi mitään
Juttu on näin: lapset näkevät isäänsä kerran vuodessa korkeintaan. Lapset on iältään 7v ja 4v ja molemmat on kyselly moneen kertaan miksei niillä voi olla sama sukunimi kun muilla lapsilla. Varsinki 7 vuotias on asiasta vakaasti sitä mieltä että hän haluaa nykysen miehen sukunimen. Mulla ei ole mitään "itsekkäitä" syitä että haluan lapset samalle sukunimelle, ite ne sitä haluaa, luulenpa että 7v ja 4v osaavat ilmasta mielipiteensä aika hyvin, mitään vasten lasten tahtoa ei tehdä. Ja mitä exään tulee, luulenpa että se luopuu isyydestä mielellään, sillä on uus perhe eikä nää lapset enää kiinnosta. Selivitibkö tarpeeks, vai vieläkö tarkennusta?
Sit kysymys....voiko lapsien sukunimen muka vaihtaa oman mielen mukaan, ilman bioisän suostumusta??? Tää jäi vaivaamaan hieman...
Ihan hyvä, että selvitit asiaa. Olet liikkellä todella heikoin eväin!
Sukunimi ja virallinen isyys on eri tason juttuja. Jos kersat haluavat saman nimen, niin se onnistuu kyllä.
Oletko miten nuori itse? Vaikutat aika kypsytmättömältä. Tuetko lasten suhdetta OIKEAAN, AINOAAN OIKEAAN isään? Ja oletko miettunyt sen perintöjutun loppuun asti?
Mä en tajua sua ollenkaan, vaikutat just niin bimbolta kuin pelkäsinkin. Ja anteeksi suorat sanat. No, parempi että varaudut, saat vielä reippaasti kuraa pärställe, kun lähdet viemään asiaa eteenpäin.
Vai on 4-vuotias tietoinen omista eduistaan. Tunteeko edes sanaa perintöoikeus?
Luulen, että olet lähtenyt etsimään ratkaisua väärästä tavasta. Nimen muutos on varmaasti helpompi operaatio kuin adoptio ja myöskin parempi ratkaisu tässä tilanteessa. Lupa nimenmuutokseen ei liene vaikea saada ex:ltä jos kerran adoptioonkin olisi valmis suostumaan, jos sitä siis tarvitaan.
tytölle vaihdettiin mieheni sukunimi kun menimme naimisiin. Meillä tilanne on vain se että tyttö ei ole MISSÄÄN tekemisissä bioisänsä kanssa. Hän ei ole koskaan tavannut tätä eikä edes tiedä bioisästään. Mutta tilanteemme on se että rupesin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa kun typy oli n.2kk. Siitä saakka hän on kasvanut mieheni kanssa ja kahden pienemmän sisaruksen kanssa. Meillä on vireillä perheensisäinen adoptio johon kuuluu käyntejä lastenvalvojan luona yhdessä miehen kanssa ja erikseen.Lastenvalvoja tekee myös kotikäynnin. Hän yrittää tavoitella bioisää ja jos tätä ei tavoiteta kolmella kirjatulla kirjeellä etsii haastemies miehen ja jos tuokaan ei onnistu voi käräjäoikeus tehdä kuulema päätöksen. Voimia sinne ja miettikää vielä miten toimitte. Me harkitsimme asiaa n.4½ vuotta ja nyt vasta laitoimme asian vireille kun kumpikin on varmoja asiasta!
Samalla nimimerkillä kirjottelet ihan ihme juttuja, ihme paikkoihin. Tiedät kyllä mitä tarkoitan, esimerkiksi heinämammoja.
Mistä sinä keksit näitä juttuja?
Heinämammoissa kyllä kerroit, että lapset olivat isänsä luona, aika useinkin. Ja että mies oli ties mitä.
Eikö sinulla ole minkäänlaista elämää? Onko sinulla pakonomainen tarve valehdella, saada ihmisiä puolellesi tai sitten vastaan, jotta voit olla marttyyri?
En haluaisi olla inhottava, mutta olen liian kauan seurannut valheitasi.
ystäväni adoptoitiin vastaavanlaisessa tilanteessa pienenä ja nyt kaikki on kivasti, adoptioisä on ihan oikeesti isä ja bioisä yritti ottaa yhteyttä kännipäissään, erittäin huonoin menestyksin. ystävällä siis kaikki hyvin... sitten toinen tuttava, lapset vaihtoi pian eron jälkeen sukunimen äidin kanssa äidin tyttönimelle. myöhemmin avoliitto josta lapsi jolle laitettiin äidin nimi, mies kyllästy ja lähti. näin on perhe samalla nimellä onnellisesti yhdessä. yks vaihtoehto on vaihtaa sun ja exän nimet sun tyttönimel ja nuoremmat kans ja sitten onnellisesti naimisiin ja mieskin sun nimelle. eikä tarvi suurempaa adoptioprosessia käydä. juristiikkaa taas voi miettiä uusiks vaikka sitten kun neljävuotias on lähempään kymmentä, ehkä sillon ymmärtää ihan oikeesti ton adoption merkitystä. vaihtoehtoja on tilanteessasi monta, mieti tarkkaan!!!
tarkoitin siis sun exän lapset sun tyttönimelle, en siis exää itseään :)
Ikää mulla on jo 28 vuotta, joten mikään teini en ole! Ja tähän nimen muutokseen, exä suostui jo, allekirjoitti paperin, se ei siis halua enää olla omien lasten kans missää tekemisissä, omapaha on häpeä, selitelköön sitten omille vanhemmilleen asiasta.
Jos eksä ei halua olla omien lastensa kanssa missään tekemisissä niin kai se on yksi ja sama adoptoiko uusi miehesi lapset. Kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että uudelle miehellesi siirtyy lasten elatusvelvollisuus. Mikäli joskus eroatte hän joutuu maksamaan elatusmaksuja näistä lapsista. Onko hän valmis tähän?
Perintöasiat nyt ovat yhtä tyhjän kanssa jos ei ole miljoonia tulossa. Sama se on lapsille mistä sen pari sataa euroa perivät vai perivätkö ollenkaan. Sitä paitsi jos miehellä on uusi vaimo jo niin se vaimohan sen perinnön saa ensiksi. Jos eivät ole missään tekemisissä isänsä kanssa niin silloinhan joutuvat tavallaan tämän asian takia olemaan tekemisissä itselleen täysin vieraiden ihmisten kanssa.
Ja neljävuotias osaa ilmaista asiansa aika selkeästi. Äläkä välitä Marjaanan kaltaisten pönttöpäiden valituksista. Ehkäpä hän on niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä että ei lapsen äidin tehtävä ole pakottaa isää tapaamaan lapsia jos isää ei kiinnosta. Isän tehtävä on osoittaa mielenkiintoa lapsiaan kohtaan. Myös pitää muistaa, että lasten suhde isään voi kehittyä. Heti avioeron jälkeen isä voi olla etäinen mutta pikku hiljaa oltuaan erossa lapsista hän saattaa haluta palauttaa välit. Anna hänelle tähän aikaa, vaikka hän millainen kusipää olisikin.
Mutta kannattaa miettiä adoptioita silti vielä. Sukunimen muutos on itseasiassa erittäin hyvä ajatus. Kun perheessä on montaa eri sukunimeä se aiheuttaa lapsillekin ongelmia ja uskokaa tai älkää nii ihmisten suhtautuminen on oikeasti erilaista. Tästä kokemusta itsellä. Minulla oli ongelmia pienenä kun oli eri sukunimi kuin muilla sisaruksilla.
Nyt taitaa olla kysymys enemmän aikuisten välienselvittelystä ja katkeruudesta kuin lasten edusta.
Lapsesi ovat jokatapauksessa entisen miehesi lapsia.Oli hän sitten kiinnostunut näistä tahi ei.
Lasten identiteettiä ei voi vaihtaa kuin paitaa.
4 ja 7 vuotiaat ovat täysin kykenemättömiä päättämään tällaisista asioista.
Kehoitan sinua lastesi takia menemään keskustelemaan tilanteestanne esim. alueen sosiaalityöntekijän kanssa. Hän on asiantuntija tällaisissa kysymyksissä.Voisit saada paljon tukea ja apua sieltä, onhan todella surullista jos isä yrittää irtisanoutua isyydestään.
Onnea uuteen liittoon !
Voi jestas että taas on yksi tampio liikkeellä! "Perintöasiat nyt on yhtä tyhjän kanssa." No, sun piireissä varmaan. Minä olen oppinut siihen, että elämän aikana kertyy omaisuuttakin.
voisitko häähumussa ja vaaleanpunaisten unelmiesi välissä miettiä hiukka? Ajattele jos exän uusi vaimo haluaisi adoptoida yhteiset lapsenne? Se on ihan sama kuin mitä nyt suunnittelet. Ihan selkäpiitä karmii kun ajattelee itsekkyyttäsi.