Onko täällä nuoria aspergereja? Itse 20v ja ihan hukassa elämän kanssa. En tiedä yhtään mitä tulevaisuudessa tekisin. Ei ole kavereita eikä tyttöystävää. Vanhemmat ainoat kontaktit ja ovat ilmeisesti melkosen huolissaan minusta. Oletteko töissä/opiskeletteko? Vapaa-aika? Kuulisin mielelläni muitten elämästä stooreja.
Asperger nuoret
2+12
8238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eniten ahdistaa se, että olen aika sosiaalinen mutta sosiaalisten tilanteiden pelko ja kesksutelun vaikeudet aiheuttavat niin paljon ongelmia. Onko näin, että as-piirteet lisääntyvät iän myötä? Itsellä tuntuu, että olen tässä 2 vuoden aikana vasta kunnolla havahtunut erilaisuuteeni.
Hei
vähän vanhempana as-henkilönä voin kertoa, että ne ongelmat mitä on ollut lapsuudessa, ilmenevät myös hieman vanhempana eli vaikkapa esimerkiksi keski-iän jälkeen, sen vuoksi jotkut käyttävät hieman vääränlaista termia "piirteet voimistuvat vanhetessa" tms. Verrattuna mihin? Tämän vuoksi olisi tärkeätä saada oikeanlaista tukea ajoissa, minkä avulla pystyttäisiin kartoittamaan henkilön vahvuudet ts. kuinka pärjätä heikkouksistaan huolimatta ja pysyä toimintakykyisenä arjessa. Näitä vahvuuksia ja heikkouksia on sen vuoksi tärkeätä tutkia ja kartoittaa, sillä jokaisella niitä kumpiakin on, ihan kaikilla olipa jotenkin erilainen tai ei. Yleensä ihmisellä on toimintakyky parhaimmillaan nuorena ja alle keski-ikäisenä, ja joissain tapauksissa as-piirteet voivat jopa jäädä taustalle lievissä tapauksissa väliaikaisesti riippuen elämäntilanteesta, mutta vain kohtalaisen lyhyeksi aikaa tavallisimmin. Näistä hetkistä tulisi ottaa kaikki tieto irti, eli miettiä, milloin ja minkälaisissa tilanteissa/elämänvaiheissa on tuntenut olevansa tyytyväinen ja milloin taas on tuntunut pahalta ja epätoivoiselta.
Tähän tarvitaan ammattilaisen tukea, vertaistuki on myös hyvin tärkeää; ihmisellä täytyy olla "peili" mistä hän tarkastelee itseään ja omia toimintamallejaan kehittyäkseen yksilönä oikeaan eli sellaiseen suuntaan, joka on hänelle paras voidakseen hyvin.
Jokainen ihminen on erilainen, aspergeriudesta ei pidä ottaa mitään ongelmaa. Kannustaisin olemaan oma itsensä rohkeasti ja kertomaan ihmisille kuinka itse asiat ja tilanteet kokee. Jos vastapuoli on fiksu, hän ymmärtää ja hyväksyy tämän, mikäli ei ole, hän ei ole sinun arvoisesi.
Täälläkin voi vaihtaa anonyymisti ajatuksia
aspergerinfo.foorumi.eu
Ei ne varmaankaan lisäänny,
vaan ennemminkin aikuisten maailmassa muiden odotukset muuttuu.
Minunkin vuosikymmenet sitten oletettiin jo 17-vuotiaana osaavani pelaavan jotakin sosiaalisia pelejä, joita en oikeastaan edes ymmärtänyt olevan olemassa, eikä ollut tullut ikinä mieleen, niin luultiin, että pelaan jotakin kovinkin erikoista.
Saako kysyä miksi kirjoitat juuri tähän foorumiin?
Eipä ole tietoa paremmasta.
Onhan täällä. Olen 21-vuotias nainen ja opiskelen jo toiseen ammattiin. Eka ala ei ollut sellainen, jolla olisin pärjännyt kovinkaan pitkään, mutta nyt olen löytänyt omalta tuntuvan alan. Kavereita ei minullakaan ole, ellei sukulaisia lasketa.
Mitä alaa opiskelet jos saan kysyä? Onko sosiaaliset vaikeudet kaverittomuuden syynä vai oma halu? Entä miesasiat? :D
Mitä alaa opiskelet jos saan kysyä?
- En viitsi mainita alaa yksityisyyteni suojaamiseksi, vaikka tuskinpa kukaan näillä tiedoilla henkilöllisyyttäni saisikaan selville.
Onko sosiaaliset vaikeudet kaverittomuuden syynä vai oma halu?
- Sanoisin, että molemmat.
Entä miesasiat? :D
- Vastakkaisen sukupuolen edustajaa en ole edes kädestä pitänyt (romanttisessa mielessä), enempää on varmaan turha kertoakaan. :D