monesti kuulee että pullistumaa selässä ei leikata. kuinka kauan sen sitten pitää oikein oireilla että ruvettais edes miettimää leikkausta ? itseäni alkaa jo kyllästyttää ollu reilun vuoden kipuja.
selän välilevypullistuma
selkäsärky
1010504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikös yleisesti ottaen iskiaksen alkaessa jos ei 2kuukaudessa oireet häviä niin leikkausta voidaan miettiä.
Oletko ollut magneettikuvissa jos et niin ala vaatia että pääset sellaiseen ja kuinka pahasti nuo vaivat haittaavat normaalia elämääsi.
Itselläni vaiva kesti 11 kuukautta kunnes minut leikattiin 5.11.04 Vaiva piti minua lähes koko ajan neljän seinän sisällä ja joskus vaiva oli niin paha että panacodien avullakaan en pystynyt nukkumaan mutta nyt vietän kivutonta elämää.
Jos ei terveyskeskuksessa "haluta" tehdä mitään mene yksityiselle itse menin ja koko prosessi leikkaukseen pääsysta alkoi kyllähän tuo prosessi kesti 6 kuukautta mutta voin sanoa että kannatti.
joo mulla siis ollu viime syyskuusta asti selkäkipuja ja puutumista . jossakin vaiheessa lähti oikeasta kädestä voimat kokonaan . sitten sitä mentiikin viivana magneettikuvaan päivystyksen kautta jossa ilmeni välilevyn pullistuma. särkylääkettä on ollu laidasta laitaan eikä mitään ihan mietoja. nyt sekä selästä ja kädestä ollu sairaslomalla elokuusta. sanottu vain että pullistumia leikataan harvoin. kai sitä pitää alkaa valittaa oikein kunnolla.kotihommista ei tule mitään ja muutenkin tekemiset rajoittuneet minimiin.lääkärit sanoo että kyllä se pullistuma lähtee jumppaamallaja treenaamalla.olisi ollu kuntoutus siuntiossa nyt mutta piti perua kun ilmeni muutakin juttuja terveydessä ja niitä tutkitaan ensin ennenkuin menen kuntoutukseen.sairasloma näillänäkymin jatkuu.
Itsehän sairastelin tuon pullistuman takia aikoinani puolitoista vuotta. Välillä oli todella niin kovia kipuja ja puutumista ettei elämästä meinannut tulla yhtään mitään, vaikka kuinka lääkkeitä söi, lepäsi ja harrasti rauhallista liikuntaa.
9kk kärsittyäni pääsin magneettikuviiin, jossa näkyi kaksi pullistunutta välilevyä (ja oikein kävi sääliksi noita selän hermo-parkoja kun olivat niin litistyksissä!) ja itse olisin tahtonut heti leikkaukseen. Lääkäri kuitenkin suositteli että koittaisin vielä toipua luonnon menetelmin. Sain tarkat ohjeet elämälle ja pitkän sairasloman.
Ja ihme kyllä, paranin reilun puolen vuoden aikana ihan täydellisesti ja ilman leikkausta. Nyt olen ollut terve jo 2 vuotta.
Syy siihen miksi välilevyn pullistumia nykyisin niin nihkeästi ruvetan leikkaamaan on se, etteivät nekään takaa aina täydellistä parantimista. Tutkimukset ovat osoittaneet että parantumisprosentti levolla ja leikkauksella on lähes sama. Pullistuman uusiminenkin on ihan yhtä todennäköistä leikatuilla kuin leikkaamattomillakin. Leikkauksella saatava hyöty on siis hieman kyseenalainen. Leikkaus on myös aina kallis, sekä riski ihmisen terveydelle. Akuutit tapaukset tietenkin leikataan aina (halvaantumisriskissä olevat ja todella pahat oireet). Mutta mikäli halvaantumisen vaaraa ei vielä ole, suositellaan potilaalle mielummin itsehoitoa.
Itse suosittelen lämpimästi tätä itseparantumista, mikäli se vain on mahdollista. On vain olennaista saada tarpeeksi pitkä sairasloma töistä (tai opiskelusta, kuten omassa tapauksessani). On myös tärkeää harrastaa päivittäin kevyttä liikuntaa ja järjestää kotiolot niin ettei tarvitse tehdä mitään selkää rasittavaa (maton puistelu, lasten nostelu jne.). Sopiva lääkitys on myös paikallaan. Itselleni sopi Panacod, Sirdalud sai näkemään pikku-ukkoja.
Minulla kyllä oli myös neurologian polin kanssa sellainen sopimus kun sieltä kotiin toipumaan lähdin, että jos en 3kk päästä ole yhtään terveempi, niin pääsen sitten ihan ilman mitään uusia lääkäreitä ja kuvauksia muitta mutkitta suoraan leikkaukseen. Onneksi paranin kuitenkin itsestään, eipähän ole arpia.:)
Niin yksi todella ratkaiseva syy siihe aletaanko leikkaamaan on myös se mistä pullistuma johtuu. Äidilläni oli nk. yliliikkuva selkä, eli koska vika oli ihan rakenteellinen, niin hänet leikattiin. Vaiva ei olisi kuitenkaan parantunut kunnolla koskaan ilman leikkausta. Itselläni tuo pullistuma tuli joko kovan istumisen tai sitten erään raskaan nostourakan tuloksena.
Kyllä prolapsi-tapauksissa usein odotetaan melko pahoja oireita ennen kuin operoidaan. Pitää olla pahoja kipuja tai jokin selkeä halvausoire. Toisaalta välilevynpullistuma voi aikaa myöten itsestään hävitä.
Sitten on vielä se seikka, että vain harvoin leikataan lannerankaa ylempää. Pullistuma joka aiheuttaa käsioireesi on niin ylhäällä ettei mielellään operoida. Sillä jos tulee virheitä niin ehkä...
Onko sinulla muuten muita prolapseja?
Mulla on ollut puoli vuotta selkäkipu ja kipu säteilee kaikkein voimakkaimmin toiseen jalkaan. Kävin magneettikuvassa jossa näkyi pullistuma. Lääkäri kysyi haluaisinko leikkaukseen ja vastasin myöntävästi ja hän pisti minut leikkausjonoon kiireellisyysryhmä 1:ssä. Näin ollen pääsen leikkaukseen jo ennen joulua. Minulle sanottiin että vaiva jää leikkauspöydälle ja itse en enää jaksa elää elämääni säästöliekillä kipujen takia. Minulle leikkaus on helpotus, vaikka mitään lihasheikkoutta tai puutumista ei oireina ole, vain kipu oikeassa jalassa. Olen vasta parikymppinen ja haluan elää täysillä ja leikkaukselta odotan täydellistä kipujen katoamista.
saahan sitä odottaa...mutta älä pety jos vaiva joskus uusii. Ei se leikkaus takaa 100% parantumista eikä sitä ettei vaiva enää ikinä uusi.
mikä sulla on selän kanssa tilanne?
itse olen tuskitellut vaivani kanssa ikuisuuden,nyt kuitenkin suht koht pärjään.
Mulla vaiva ollu taakkana viime keväästä lähtien. Elokuussa leikattiin. Aluks jo näyttikin toipuminen hyvältä, mutta toisin kävi... Samat vaivat edelleen, onneks kuitenkin lievempinä. Lääkärilä on rampattu, ja nyt odottelen taas pääsyä magneettikuvaukseen.
Toivottavasti alkanut vuosi tuo paranemisia tullessaan!!!
Mulla ainakin auttoi taitava kiinalainen lääkäri, Kiina-klinikka (mannerheimintie). Hän teki mulle Apupunktion ja Guasha hoidon, heti sen jälkeen jo tuntui paremmalta, veren kierto pareni.