Puhekieli vai kirjakieli

Kukaan nuori - eikä kukaan vanhakaan - puhu kirjakieltä, jos tarkkoja ollaan. Kirjakieli on aina kirjoitettua. Jos puhutaan kirjakielen kaltaista kieltä, siitä käytetään yleensä nimitystä puhuttu yleiskieli. Se on sitä kieltä, jota kuulee esimerkiksi TV-uutisissa.

Tämän nipotuksen jälkeen vastaankin sitten varsinaiseen kysymykseesi. On nuoria, jotka käyttävät tekstiviesteissä, sähköpostiviesteissä ynnä muissa viesteissä kirjakieltä. Sellainen olen esimerkiksi minä. Tosin meitä tällaisia on aika harvassa. Vielä harvempi nuori - ja yleensäkään harvempi ihminen - taas puhuu puhuttua yleiskieltä arkipäivän puhetilanteissa, niin kuin et sinäkään kertomasi mukaan puhu.

Huomautan vielä, että ainakaan tämän keskustelun aloitusviestiä et kirjoittanut täysin kirjakielisesti, koska käytit hymiötä ja teksitisi kieliasukaan ei ole niin huoliteltu kuin kirjakielinen teksti yleensä.

Nykyajan puhekielinen kirjoittaminen ei muuten ole mielestäni ollenkaan mukava tapa. Jatka sinä samaa rataa, älä ala missään nimessä kirjoittaa puhekielistä teksitiä.

Itse asiassa kyllä, taidat olla ainoa teini joka vastaa viesteihin isolla alkukirjaimella :O Tämä käy ilmi vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa, jossa kysyttiin kaikkien 11-19 -vuotiaiden vistittelytottumuksista. Tulokset kertovat että 99,9 % teineistä eivät käytä viesteissään isoja alkukirjaimia ja yksi ainoa ihminen oli vastannut käyttävänsä, joten se taidat olla sitten sinä! Minäkin opin sen taidon vasta tänään.

No ei :D Kyllä nuoret puhuvat ja kirjoittavat kirjakielellä, meillä on täällä esimerkiksi sellainen poika nimeltä Biologinalku joka kirjoittaa niin kirjakieltä, että melkein hirvittää! Mun mielestä suurin osa nuorista ainakin käyttää isoja alkukirjaimia, ellei sitten kyseessä oo todella kiire vaikka kännykällä näpytellessä.

Mulla vähän aina riippuu kirjotanko mä kirjakielellä vai puhekiellellä. Jos on jokin virallisempi keskustelu, sillon varmaan enemmän kirjakielellä mutta en sillonkaan ole kovin tarkka kirjakielisyyden vaalija (yleensä silloin kirjoitan "minä" enkä "mä" - molempia muotoja käytän myös puhekielessä - ja laitan pilkun ennen että -sanaa, mitä en aina "jaksa" laittaa vähemmän virallisissa keskusteluissa. Pilkuttomuus ennen että -sanaa on mun mielestä vähän puhekielimäistä, vaikka totta kai pilkut on aina tärkeitä!)

*tekstiäsi

Minullakin on iskostunut isot alkukirjaimet ja pilkut niin hyvin selkärankaan, että erotun joukosta kirjottaessani wapissa tai muualla samalla tyylillä kuin täällä Suoli24:ssa.

No anteeksny oontaas eri miältä ko muut. Mut kukaa ei pakota teit lukee tätä.

Aika harva nuari varmaa kirjottaa kaikkie sääntöje mukasest. Mut niitäki o jokka käyttää kirjakiält ja e oikeestaa ees nä sii kauheet eroo. Suamee se kai kummiski o. Se et ite kirjotan tällai tosi vajaast, o vaa just tämmöst wannabe-ernuilua mut tää o mul nopee ja helppo tapa ko ajatukset kulkee täl murteel ja sitärataa. Mut ehottomast suamalaise pitää osat kans kirjottaa iha "oikeet suamee"!

Jos vastaa kaveril, moni tekee sen nopeest puhekiälel eikä sii mittää. Ja jos joku vastaa viästii kirjakiälel, ei se mul kuulu. Kaikki saa käyttää sanoi sillako haluaa. Mut jos o joku virallisempi yhteys, esim kokeesee vastaan kyl ennemmi kirjakiälel tai tyähakemus ois aik hullu kirjottaa mitenkä murteel.

Enpä täs ny mihkä johtopäätöksee tullu, oli harvinaise turha postaus mut juu terve.

Davai kirjutammo murtehelgi! Täytyy kuitenkin miettiä lukijankin näkökulmaa. Teksti, jossa ei ole isoja alkukirjaimia ja oikeita välimerkkejä, on raskasta lukea. Väärä relatiivi- tai indefiniittipronomini voi lisäksi aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Vauvapalstan otsikko taannoin:
"Kertooko esimurrosikäinen tyttäresi, jos joku painaa?"

Jos minulla olisi esimurrosikäinen tytär, toivoisin todella, ettei kukaan häntä nyt sentään paina.

Vastaan joskus jos vain jaksan. ;D Ja en kirjoita yleensä kirjakielellä.