Kun nyt olen alkanut ikääntyneenä " viisastua ",
ja jotain kokemuksistani oppiakin , niin olen päättänyt olla etsimättä tyydytystä tai lohdutusta elämääni naisesta ja parisuhteesta .Päätökseni ei sisällä vähättelyä , eikä myöskään rakkaussuhteiden merkityksen aliarvostamista , vaan se perustuu omiin kokemuksiini , jotka nyt vain ovat olleet sellaisia ,että olen väsynyt pettymään yhä uudestaan , ja uudestaan . Olenkin tullut siihen tulokseen että minulta puuttuu kykyjä rakentaa pitkäaikainen suhde naiseen. . . Ehkä onkin parempi viihtyä omassa seurassa , kuin yrittää epätoivoisesti aina uudestaan ja uudestaan .Perustettaisiinko parisuhteissa kroonisesti epäonnistuvien keskustelukerho , vaikkapa joskus tapaisimmekin. . . ja nauraisimme koko elämisen tragedialle ?!
Masentavaa alkutalvea kaikille ihanille "nynnyille ", ja mukaville "luusereille ", toivottaa Pena .
ja jotain kokemuksistani oppiakin , niin olen päättänyt olla etsimättä tyydytystä tai lohdutusta elämääni naisesta ja parisuhteesta .Päätökseni ei sisällä vähättelyä , eikä myöskään rakkaussuhteiden merkityksen aliarvostamista , vaan se perustuu omiin kokemuksiini , jotka nyt vain ovat olleet sellaisia ,että olen väsynyt pettymään yhä uudestaan , ja uudestaan . Olenkin tullut siihen tulokseen että minulta puuttuu kykyjä rakentaa pitkäaikainen suhde naiseen. . . Ehkä onkin parempi viihtyä omassa seurassa , kuin yrittää epätoivoisesti aina uudestaan ja uudestaan .Perustettaisiinko parisuhteissa kroonisesti epäonnistuvien keskustelukerho , vaikkapa joskus tapaisimmekin. . . ja nauraisimme koko elämisen tragedialle ?!
Masentavaa alkutalvea kaikille ihanille "nynnyille ", ja mukaville "luusereille ", toivottaa Pena .
Vastaukset 43
Vanhimmat
ole olla, parempi näin, kuin tulla jatkuvasti petetyksi, asiattomasti arvostelluksi ulkonäkönsä takia (rumuus geeneissä). Olen 15 v eroni jälkeen ollut yksikseni, en enää kaipaa ainuttakaan miestä elämääni. Lapset ovat aikuisia ja omillaan. Nyt on ollut aikaa lukea, surffailla netissä, schattailla, jos asiallinen juttukumppani (mies tai nainen) sattuu kohdalle, käydä teatterissa, leffassa, matkustella, opiskella jne. Parisuhteet eivät todella ole minua varten enkä enää niitä edes yritä muodostella enkä halua lähestyä (tai kenenkään lähestyvän itseäni) ja häiritä yhtikäs ketään.
hyvä kun löytyy muitakin samoin ajattelevia-ollakseen ihminen voi elää yksin.Kuka todellakin jaksaa elää koko ajan jonkun toisen pillin mukaan-kokemusta on vuosikymmeniä parisuhteesta-jota en enää kaipaa.
Miten hoidat seksuaaliset tarpeesi?
onneen...
dildolla ja sormettamalla, suosittelen, voittaa puolikovan kalun
Jos ei ole haluja, ei kai kärsi puutettakaan.
Hyvä idea tämä yksinäisten vaan ei onnettomaksi suostuvien ihmisten klubi. *anoo hymyillen jäsenkorttia* Itsellä kaikki hyvin, on lapset maailmalla hyvissä ammateissa, on oma koti ja töitä, autokin alla ja huolehdin kunnostani ja meikatakin osaan ja jutella mukavia. Vaan en ota miestä riipaksi nurkkiini.Kylään kutsun ja panen pöydän koreaksi ja suukonkin suikkaan mutta matkaan laitan ja toiste toivotan taas tervetulleeksi.
Piti laittaa tämä viesti alkuperäisen mieskirjoittajan alle mutta tähän lipsahti.
ja kivaa alkutalvea kaikille meille yksin eläville ja parisuhteessa olevillekin toivoo nimimerkki oma tupa oma lupa.
kun on muitakin ,jotka arvostavat elämää ,niin paljon ,etteivät tarvitse pesää tai kolmijalkaa siihen nyyhäämään.Saa pierrä tai potkia eikä kukaan ala leukojaan louskuttaa tai fiksuutta mittaamaan. Paljon oon kokenut ja kokemuksen myötä olen alkanut rakastamaan vain itseäni pienellä lisällä ystäviäni.
Kivahan se elävä kolmijalka olis muttei välttämätön varsinki kun ne kolmijalat tuppaa oleen niin mitättömii.Pesät on useen komeempia.
Yli 50-vuotiaat miehet ovat kyllä useammin säilyttäneet charminsa kuin samanikäiset naiset. Katselkaa ympärillenne!
tarkoitat ,kun iso maha riippuu tiitiäisen yläpuolella ja huhuilee isäntäänsä ja isännällä on ikävä tiitiäistä..
Pieni vatsan alku miehellä on olematon kauneusvirhe rupsahtaneen naisen jenkkakahvoihin ja kansallispuvun taskuihin verrattuna.
Kaluja on tietysti monta kokoa, mutta meillä, jotka tänne kirjoittelemme, keskimitta on 20 cm. Katso vaikka senssipalstoilta!
käydä Afrikan palstoilla ollenkaan?
Oikein hyvä idea, tuo parisuhteissa epäonnistuneiden kerho. Olen myös tehnyt päätöksen tänä syksynä, etten enää etsi ketään vaan opettelen sietämään itseäni. Siinä sitä onkin hommaa loppuelämäksi.
Tällä iällä ei enään hairahdu vaan arvostaa hiljasuutta jota ei kälätys pilaa .Kuvia näkee netistä mielen virkistykseen jos tullee heikko hetki .Tätyy se olla ihmehepsankekka joka pään vielä sekottaisi.
mieltä.
En vaihtaisi osaani yksineläjänä minkäänlaisen kumppanin kanssa asustamiseen.
Itsenäisyys, oma rauha ja vapaus on tärkeintä mitä tiedän.
Ihmeolio täytyisi todellakin olla jota jaksaisin joka päivä katsella ja kuunnella.
Ei se hylkäminen kauvaa tee kipeää.
Vapauskin voi olla vankila.
minulla on jo pitkään ollut samanlaisia ajatuksia, mutta olen kuvitellut olevani jotenkin "poikkeava yksilö". Nyt huomaan, että onhan meitä muitakin:)
Perustetaan se kerho vaan!
Kun ei niihin ylettynyt.
Täälhä niit miesmarjoloi on sätti pullollaan. Klikkaat ittes sisään ja heti saisit miehen matkaas,,,mutku mutku. Ei kelpaa köriläät nämä!
huonoja on aina tarjolla, niin miehiä kuin naisia.
muuta mitä miehellä tekee ,joka on 9kk:ssa raskaana ,ainakin mahaansa nähden
...kelpaa ei; se on tuo rima aikas korkeella jo...
Hyvä Lady!
just sen nalkuttavan toisen puoliskon. Eikä maksa mitään. Miten se juttu menikään "naiset venuksesta ja miehet marsista.;D
Olen luullut olevani kummajainen, kun nautin yksin olemisesta. Olen koko ikäni ottanut muut huomioon ja elänyt toisten ehdoilla. Ensin avioliitto ja lapset, avioero ja lasten ehdoilla eläminen (se tosin oli onnellista aikaa, olemme monesti muistelleet sitä), sen jälkeen pitempiaikaisia suhteita, jossa en ymmärtänyt hakea sitä omaa tilaa, olin miellyttämishaluinen, katsoin samaa tv-ohjelmaa, menin nukkumaan samaan aikaan, mietin haluaisiko toinen nyt kahvit, pyytelin anteeksi, jos tulin vähän myöhässä töistä
ja lopulta huomasin olevani yhdessä joko narsistin tai alkoholistin kanssa. Voimia kuitenkin oli lähteä mahdottomista suhteista. Nyt kolme vuotta yksinäni ja vieläkin sanon aina kun tulen kotiin ja painan oven kiinni, onneksi täällä ei ole ketään. Nautin suunnattomasti omasta itsekkyydestäni, katson tv:stä mitä haluan, panen saunan päälle vaikka tiistaina, menen nukkumaan, kun väsyttää, käyn lenkillä, kun siltä tuntuu, voin kyläillä ja käydä teatterissa, matkoilla, kun minusta siltä tuntuu (jos rahaa löytyy). Suurin osa ystävistäni ei ymmärrä, he luulevat, että ei voi olla onnellinen yksinään, järjestävät jopa tapaamisia, pieni osa samaistuu ja hyväksyy. Mitenkä se kerho perustetaan, maksan heti jäsenmaksun.
se tässä huvittaakin kun toiset yrittää järjestää ohjelmaa ettei vaan olis yksin.Pyydän-älkää tehkö mitää,sillä minä kyllä itse pyydän jos haluan ohjelmaa.
oli kuin suoraan omasta suustaní(koneestani).
Minä myös olen aina elännyt muitten ehdoilla.
Ensiksi vanhempieni, mieheni ja lasteni ja erottuani uuden suhteeni ehdoilla.
Minulle myös riitti, elän tästä eteenpäin
itselleni, íäkkäistä vanhemmistani huolehdin
tietenkin loppuun saakka.
Teen itseni vain onnelliseksi tästä eteenpäin
ja se riittää minulle. Siten ei tarvitse
enää pettyä eikä ketään moittia ja jos moitin,
moitin itseäni.
siskoseni! Minä en en myöskään tarvitse näitä suomalaisia kiroilevia kaljamahoja. Joskus ranskalaiset tekee poikaa ainakin naisen käsittelyssä
Kun lukee näitä viestejä, vaikuttaa siltä että mieluummin vaikka yksin hampaat irvessä kuin parisuhteessa toista miellyttämässä.
Mistä tuo käsitys rakastumisen tai rakkauden ja miellyttämisen liitosta on tullut. Kuka on rakastunut tai kenen ystävyydestä on tullut rakkautta ihan vaan miellyttämällä tietoisesti toista?
Albert
Varmasti mielenkiintoista elää välillä toisin: Saa uutta näkökulmaa kantapään kautta. Toisaalta voi hieman huolestua henkisestä tilastaan ... oletko masentunut. Kyky rakastua ja kokea intohimoa on ihmiselle melkoinen voimanlähde, se liikuttaa koko ihmiskuntaa. Tuo kyky ei ole niinkään riippuvainen toisista ihmisistä vaan nimenomaan sinusta itsestäsi.
Albert
kukaan ei jaksa vain rakastaa jos ei saa itse vastarakkautta.Sillon haluaa elää yksin mutta se ei tarkoita että olisi yksinäinen.
Kun rakastuminen tarvitsee kohteen.
Sanot ,että rakastuminen riippuu itsestään,mutta kun minä niin rakastuisin ,mutta mitä tai ketä rakastan.
Voi,voi ymmärsinköhän taas kerran väärin."surullinen"
Tiedät kuitenkin olevasi valmis, sinun rakastumisen astiasi on siis täynnä ja valmis valumaan jo ylikin (tämä on italialaisen sosiaalipsykologin mallinnusta rakastumisesta). Siis sinulla on kyky siihen, vain kohde puuttuu.
Voi olla että miehiä on huonosti. Siis sellaisia miehiä joihin voi rakastua. Vapaana.
Minä lähinnä ihmettelin sitä, miksi yrittää kieltää itseltään tuota elämänaluetta. Vai ymmärsinkö minä vain väärin aloittajan viestin.
Väärinymmärtäjä,
Albert
En saanut vaikutelmaa että oikeastaan kukaan tässä ketjussa yrittää kieltää itseltään toiseen rakastumisen aluetta. Tässähän on ollut puhe nimenomaan siitä, että ei ehkä uskota sitä, kaikki suhteet perustuvat tuohon asiaan. On ikään kuin petytty siihen, että yhdessäolon syy voi olla muu kuin se rakkaus. Sitä nähdäkseni tässä kritisoidaan.
"kukaan ei jaksa vain rakastaa jos ei saa itse vastarakkautta."
Luulen sinun tässä tarkoittavan rakastumista vaikka käytät rakastaa-sanaa.
Minä ajattelen ettei rakastumisen kyky ole jaksamisesta kiinni (Mutta joskus voi olla niin kova nälkä ettei jaksa rakastua:). Ajattelen myös ettei ihan oikeaa rakastumista voi syntyä jos se ei ole molemminpuolista.
"Sillon haluaa elää yksin mutta se ei tarkoita että olisi yksinäinen."
En sanoisi että haluaa elää yksin (kun ei saa vastarakkautta), kun joku voi ja joku ei sitten millään. Se on ihmisestä kiinni. Ja päivästä.
Tuo sana "yksinäinen" on huono. Sen merkitys on epäselvä ja sen voi ymmärtää eri tavoin. Minä olen ollut yksin erämaassa yksinäinen ja ihmisten ympäröimänä yksinäinen. Lisäksi voisin ajatella vieläkin hienompaa erottelua eri yksinäisyyksille.
Rakastumisaltis,
Albert
voi olla sekä antoisaa että kiduttavaa.
Etunsa siinä on, että saa järjestää elämänsä
juuri sellaiseksi kun haluaa, ei ole toisen
ihmisen tapojen orja. Uskonkin että tällä
iällä on vaikeampi enää sopeutua uusiin
kuvioihin.Yksinäisyys toki on joskus kurjaa mutta siihenkin tottuu.
Olen "harjoitellut" yksin asumista jo 10 vuotta
ja silti löydän itsestäni yhä uusia piirteitä.
Niitä ei huomannut silloin kun eli toisen "varjossa" ja kaikuna.
Itseään on mahdollista kehíttää parempaan
suuntaan ihmisenä yksin ollessaan, koska kaikki
"häiriötekijät" ovat poissa kuvioista.
Suosittelen jokaiselle ajoittaista
pitempiaikaista yksin olemista.
"Etsi yksinäisyyttä, jotta se ei jonain
päivänä löydä sinua". kuuluu eräs sanonta.
kyllä olisi hyvä opetella olemaan yksinkin-ihmisten suurimoia pelkoja on yksin jääminen?
sinäkin, kaikki pelot on myös voitettava.
Olen seurannut sivusta kuinka vanhempani
päivästä toiseen "pelkäävät" menettävänsä
toisensa ja se on raskasta seurattavaa.
Pelkään minäkin sitä hetkeä kun ovat poissa
mutta jotenkin aina onnistun voittamaan tuon
pelkoni muilla asioilla.
Omalla kohdallani ei onneksi tarvitse pelätä
kumppanin poistumista, että sekin etu on tässä
yksin elämisessä.
Moni on jonkun kanssa vain koska ei uskalla olla yksin ja voi alistua huonoonkin suhteeseen kun ajattelee, että joku pitää olla.
paljon.
Itsekin olen joskus kuulunut siihen joukkoon.
Nyt olen huomannut kuinka tyhmää se oli.
Olisiko kuitenkin niin , että ihminen kasvaaksen omiin mittoihinsa , tarvitsee kuitenkin toista ihmistä . Ja nimenomaan rakkaussuhteessa .
Minä ainakin pyrin vaalimaan omia illuusioita itsestäni , niinkuin useimmat muutkin , ja kuva omasta persoonasta jää ohueksi , ja voittopuolisesti "koristelluksi " . Juuri tässä astuu kuvaan se toinen ihminen ,josta voin peilata totuudenmukaista kuvaa itsestäni , jos uskallan !
Tänä päivänä elelen yksin , olen kyyninen ja kade toisille , ja toivon hartaasti tämän olevan ohimenevä vaihe elämässäni . Ja toivon nimenomaan löytäväni uudestaan ilon , joka on kadoksissa .
Liittyneekö mieleni matala sitten vaikkapa ikääntymisen mukanaan tuomiin hormonitoiminnan muutoksiin . . . vai auringon pilkkuihin . . .vaikea sanoa .
Naurusta en luovu ja koitan suunnata sen useammin itseeni .