onko semmosta..? tapasin pojan joka ihastui muhun, ihastutti minut itseensä, lopetti yhteyden pidon. Millä ihmeellä saan tän tyypin pois mun mielestä. On tosi väärin mun mielestä, että en pysty ajatteleen muita ja toinen vaan katoo ilmottamatta syytä! En kuitenkaan uskalla lähettää viestiä tai muuta kun en yhtään tiedä mikä tilanne on. Voi kun kokoajan joutuu vahtiin puhelinta... ei kivaa!
unohduslääke
anna
81193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tee asialle jotain. Äijä varmasti luulee ettet välitä. Jos ihastuu johonkin niin ei sitä noin vain unohda, jos on ollut tosissaan asian kanssa. Voi olla että sitä vituttaa helvetisti koko asia. Todennäköisesti enemmän kuin sinua. Mistäs sinä tiedät?
Jos nyt onkin niin että ukko ei enää välitä(tuskinpa on sitten edes välittänytkään), niin jos se nyt ei aivan kusipää ole, niin nostaa vaan hattua sulle.
Pieni riski pienestä häpeästä (ja mitä sillä on oikeastaan edes väliä), mutta silti et anna itsellesi ja hänelle mahdollisuutta onneen..tyhmää.
Mulle kävi suurin piirtein samalla lailla...mutta otin yhteyttä ja sain vastaukseksi että ahdistaa... No, ei olla sit nähty kuukauteen vaikka asuu aivan lähelläni, toisessa talossa.
Musta vaan tuntui että vaikka lähetin viestin silloin sun tällöin niin ahdistin häntä yhä enemmän ja enemmän... Niin ja hän oli mulle sanonut, että mä olen "se" hänelle. No, nyt ei todellakaan tunnu enää siltä!
En tiedä missä toimin ajattelemattomasti. Vaihtoehtoja on, mutta en tiedä missä...
Niin, että mitä mä sanoisin sulle neuvoksi... Jos olisin sä niin soitaisin ja sopisin tapaamisen kiireettömään hetkeen. Koska kasvokkain juttelu on paljon, paljon parempi ratkaisu kuin puhelimen välityksellä.
Mäkin haluan kipeästi sitä unohduslääkettä...Tuntuu että pää hajoo kohta!!!
Nä tapasin eräällä toisella foorumilla erään miehen liki vuosi sitten ja mailasimmekin viime toukokuuhun asti melko tiiviisti. Sitten se lopui kuin seinään... Olen minä muutaman mailin saanut, missä hän kertoo kaipaavansa, mutta kun vastaan mailiin, niin saan odottaa taas kuukauden, että hän vastaa minulle. Huvintavanta on, että en tiedä edes hänen etunimäänkään sukunimestä puhumattakaan, pelkän nimimekin. Ja siksi uskonkin, että hänellä on perhe, vaikkei hän sitä tunnustanutkaan, kun kyselin. Sydän minulta kyllä vietiin ja tilalle jäi tyhjyys, sillä minä tyhmä rakastuiin hänen ajatuksiinsa niin kovasti. Ehkä minä joskus pystyn unohtamaan hänet kokonaan, mutta miehet voisivat kohdela meitä naisia pikkasen paremmin.
ei ole, kunpa olisikin. Miksi et voi soittaa tai edes lähettää viestiä hänelle saattaa tulla positiivinenkin vastaus. Itsellänikin on kokemusta siitä ettei saa ihastusta pois mielestä no odotin aikani, otin itseäni niskasta kiinni ja nyt seurustelen mitä ihanimman enkelin kanssa. Soita hänelle!!!
Laitoin hänelle eilen mailia, mutta ehkäpä kuukauden päästä tulee vastaus. Luuletko todella, että hän olisi paljastanut minulle puhelinnumeronsa??? Kerran sitä kysyin, että jos annan hänelle omani, niin soittaisiko hän, niin hän vastasi, ettei varmaan tai että ei tiedä. Joten "juttu" jäi pelkälle mailausasteelle. Kaikki ihmiset eivät luota ihan tuosta noin ja siksi tuntuukin niin kamalalta, kun mies ei tuntunut luottavan minuun yhtään. No, ehkä pääsen tästäkin yli jonkin ajan päästä, tai sitten en. Joka tapauksessa minulla on niin hyväksikäytetyn olo, ettei tosikaan.
se poika soittaisi jos välittäisi sinusta. Jos haluat että se ottaa yhteyttä, niin yritä unohtaa se ja näytä että sinä kunnioitat itseäsi. Hän juoksee karkuun jos sinä otat yhteyttä. Ei kannata. Suhteeseen kun vaaditaan aina kaksi toisistaan kiinnostunutta...
niin ja sinä soittaisit jos välittäisit hänestä. Ehkä poika on vaan niin ujo
juup, eilen sitten rohkaisin mieleni ja soitin hänelle... No ei tietenkään vastannu. Puolentoista tunnin päästä sain tekstarin, että puhelin oli ollu kotona ja poika muualla. Halit oli kyl viestissä... Täs on nyt viä semmonen, et meil on välimatkaa aika paljon. Ja aina kun tää poika on soittanu mulle se on ollu viikonloppuyönä. (joka kerta oon ollu nukkumas). Aluks kun n. 1,5kk sitten tavattiin sain tekstareita kokoajan (ihania), mut nyt tosi vähän. Hirvee kun ei tosiaan tiedä, mitä se ajattelee ja kun ite ei pysty ajatteleen kun sitä. Voi kyl ehkä olla, et jos se edelleen ois yhtä paljon yhteydes nii ite ahdistuisin. Mut nyt tahtosin unohtaa..