Tässä keskustelussa puhuttiin käsitteestä synnin luvallisuus: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000005351919
Mitä se teidän mielestänne tarkoittaa? Ilmaisu on melko yleinen vl-puheissa, mutta sisältö ei aina ole selvä. Raattamaakin käytti ilmaisua kirjeissään ja sanoi esim. "eriseuraisuuskin on heille luvallinen synti".
Pari näkökulmaa tulee mieleen:
Kun kristitty kokee jonkin asian synniksi, mutta kuitenkin tekee sitä, ajatellen esim. "ei se ole niin tarkkaa", "eihän tämä oikein ole, mutta..." Tällöin varmaan voisi puhua, että synti on luvallista hänelle. Tämänlaatuista synninluvallisuutta esiintyy ehkä jonkin verran, minkään lestadiolaisryhmän oppeihin sellainen ei kylläkään kuulu - jossakin pollarilaisryhmässä saattaa tosin esiintyä sensuuntaista ajattelutapaa.
Esimerkki: lain kunnioitus on kuuliaisuutta esivallalle. Ylinopeuden ajaminen on lain rikkomista, siis se on synnin luvallisuutta. Tai: "Tupakanpoltto tuntuu pahalta, kuin synniltä. Mutta koska seurakunnan käsitys on, ettei se ole syntiä niin kai minäkin voin polttaa."
Toinen sisältö ilmaisulle voisi olla tällainen: kun jollakin on erilainen käsitys jonkin ulkoisen tavan yms. synnillisyydestä, voidaan hänet leimata synnin luvallisuudessa eläjäksi. Väitteen esittäjälle tämä on täysin loogista ja selvää: esim. "Meikkaaminen on syntiä. Tuo sisar meikkaa, hänelle on siis synti tullut luvalliseksi." Sensijaan tuon toisen näkökulmasta ajatus on mieltä vailla: "Koska meikkaaminen ei ole mielestäni mikään synti, tämä ei ole synninluvallisuutta." Tällaista varmaan esiintyy paljonkin. Jotkut esikoislestadiolaiset saattavat pitää vanhoillisia synnin luvallisuudessa eläjinä vaikkapa kravatin tai huivittomuuden takia. Vanhoilliset voivat sanoa, että koska rauhansanalaisilla on kodeissaan televisioita on synti luvallista.
Kertokaapa omia ajatuksianne aiheesta!
Mitä se teidän mielestänne tarkoittaa? Ilmaisu on melko yleinen vl-puheissa, mutta sisältö ei aina ole selvä. Raattamaakin käytti ilmaisua kirjeissään ja sanoi esim. "eriseuraisuuskin on heille luvallinen synti".
Pari näkökulmaa tulee mieleen:
Kun kristitty kokee jonkin asian synniksi, mutta kuitenkin tekee sitä, ajatellen esim. "ei se ole niin tarkkaa", "eihän tämä oikein ole, mutta..." Tällöin varmaan voisi puhua, että synti on luvallista hänelle. Tämänlaatuista synninluvallisuutta esiintyy ehkä jonkin verran, minkään lestadiolaisryhmän oppeihin sellainen ei kylläkään kuulu - jossakin pollarilaisryhmässä saattaa tosin esiintyä sensuuntaista ajattelutapaa.
Esimerkki: lain kunnioitus on kuuliaisuutta esivallalle. Ylinopeuden ajaminen on lain rikkomista, siis se on synnin luvallisuutta. Tai: "Tupakanpoltto tuntuu pahalta, kuin synniltä. Mutta koska seurakunnan käsitys on, ettei se ole syntiä niin kai minäkin voin polttaa."
Toinen sisältö ilmaisulle voisi olla tällainen: kun jollakin on erilainen käsitys jonkin ulkoisen tavan yms. synnillisyydestä, voidaan hänet leimata synnin luvallisuudessa eläjäksi. Väitteen esittäjälle tämä on täysin loogista ja selvää: esim. "Meikkaaminen on syntiä. Tuo sisar meikkaa, hänelle on siis synti tullut luvalliseksi." Sensijaan tuon toisen näkökulmasta ajatus on mieltä vailla: "Koska meikkaaminen ei ole mielestäni mikään synti, tämä ei ole synninluvallisuutta." Tällaista varmaan esiintyy paljonkin. Jotkut esikoislestadiolaiset saattavat pitää vanhoillisia synnin luvallisuudessa eläjinä vaikkapa kravatin tai huivittomuuden takia. Vanhoilliset voivat sanoa, että koska rauhansanalaisilla on kodeissaan televisioita on synti luvallista.
Kertokaapa omia ajatuksianne aiheesta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yhteiskunta on viimeisinä vuosikymmeninä muuttunut rajusti. Tämä on vaikuttanut valitettavasti myös uskoviin ja "maailmallisuuden" raja on hämärtynyt. Tätä vielä edesauttaa uudet lait, joiden turvin ihminen voi tehdä täysin Jumalan Sanan vastaisia tekoja ja se on vielä laillista ( vrt. abortit, homous, avioerot, avoliitot ym. ym. ). Tilanne aina vain pahenee. Paha tehdään hyväksi ja hyvä pahaksi. Mutta Jumalan Sanassa sanotaan, että Jumala nauraa ihmisille ja heidän tyhmyydelleen kun he luulevat, että säätämällä lakeja itselleen ihmiskunta voi paeta Jumalan vihaa. Jumala vihaa syntiä ja synnintekijöitä yli kaiken mutta Hän halajaa sitä Henkeä, jonka Hän on ihmiseen puhaltanut luomisessaan. Sen takia Hän lunasti ihmiskunnan rakkaudessaan mutta ihmisen tulee ottaa vastaan tuo "lahja" omalle kohdalleen muuten se jää hänelle turhaksi.
Kun syntien mitta on tullut täyteen kohtaa ihmiskuntaa hävitys kuten Nooan ja Sodoman aikana.
Uskoville sanotaan, että kun näette näiden lopun aikojen merkkien tapahtuvan niin nostakaa päänne sillä teidän vapautuksenne hetki on lähellä.
Siunausta.
mutta Jumalaa hän ei voi pettää. Jumala näkee sydämmen jos hän vilpillisellä mielelllä on uskomassa.
Jos tekee yhden synnin ja sitten toisen sen perään ja sitten vielä useamman, eikä tarvi niistä edes parannusta tehdä. Siihenkin voi tottuaa ja se on vaarallista, koska omatunto voi paatua ja sitten se ei ehkä varoita mistään.
Ja senjälkeen siis lopuksi sitten onkin kaikki luvallista.
jostain isien perinnäissääntöjen rikkomisesta? Pystytkö tarkentamaan vielä käsitettä synti?
Synti on sydämen luopumista Jumalasta.
toisesta, että milloin tämä elää synnin luvallisuudessa. Jos joku asia on sinulle synti, ja johtaa synnin tekemiseen, niin se ei ole sitä toiselle.
Syntiä on asia silloin kun omatunto nuhtelee jostakin asiasta. Esim ylinopeudesta. Mutta on myös sellasia asioita joita seurakunta on tarpeelliseksi nähnyt puhua ja ilmoittaa uskovaisille, että tietyt asiat ei ole tarpeellisia uskovaisille ja ne voi olla jopa vaarallisia uskonelämälle.
Silloin uskovainen tekee syntiä jos on kovakorvainen.
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus.
"Syntiä on asia silloin kun omatunto nuhtelee jostakin asiasta. Esim ylinopeudesta."
Kuinkahan moni vl, esimerkiksi puhuja, ajaa päivittäin ylinopeutta?