Niin, siinähän se kysymys jo tulikin..
eli mistä te anorektikot saitte itsekurinne sillon alkuaikoina olla syömättä?
eli mistä te anorektikot saitte itsekurinne sillon alkuaikoina olla syömättä?
Anorektikot --> Mistä itsekurinne?
Siru__
102460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
itsevihastamme...........muistaakseeni näin samanlaisen otsikon demi:n keho-keskusteluissa?!
Musta tuntuu että olen paremman ja terveemmän näköinen kun olen hoikka! Ja saan kehuja silloin kun olen laiha....eli, mitä nyt sanomaan. ehkä olen pinnallinen, mutta kun koko muu elämä on mallillaan niin miksi ei kroppa myös... :)
Koko ajan pitää keksii muuta tekemistä ettei "muista" syödä... Ihan väkisin tehdä jotain muuta ja unohtaa ruoka ja nälkä.
älä ihmeessä hei ihaile anorektikoiden luonteenlujuutta. tarkoitan, ettei pidä unohtaa, että kyseessä on sairaus josta lienee vaikea parantua. se syö kaiken muun elämän eikä ole tavoittelemisen arvoinen asia.
terveyttä kaikille!
mulla todettiin anoreksia lokakuussa. oon ollu nyt sairaalassa 6 viikkoa. ennen sairaalaan joutumiata olin syömättä ihan täysin join vaan vettä ja mehua, sitten sairaalaan jouduttuani olinkin niin huonossa kunnossa että tiputusta harkittiin.sydämmeni eikä munuaiseni eivät toimineet enää kunnolla ja pyörtyilin. vähitellen ruokaa vähentämällä jouduin tähän tilaan ja kun olin ollut 4 päivää syömättä ei minulla ollut enää mitään ongelmaa nälän kanssa, olin tottunut nälkään vatsalaukkuni oli surkastunut niin ettei syämättömyys tuottanut minulle sinänsä ongelmaa. mutta tämän kaiken kokeneena sanon: älä ikinä ala samaan, älä ikinä... elämä ton kaiken jälkeen ei ole enää mikään itsestään selvyys. nauti itsestäs sellasena ku oot äläkä välitä muista. mä tiedän mistä mä puhun.
Mun itsekuri ei ainakaan ole mikään kamalan hyvä. Eilenkin olisin voinut heittää jätskin roskiin ja esittää vain syöneeni sen, mutta en tehnyt niin. Kaloreita meni nielusta alas ja sitten sain katua koko illan.
Minä en ole ikinä ollut syömättä, syön vaan kaikkea tosi kevyttä kuten hedelmiä, porkkanaa ja kurkkua.
Kyllä se vaan niin on, että kauniit ihmiset pääsee elämässä pitemmälle. Ja anorektikot, joilla on tietysti vääristynyt (mutta osittain myös medioiden aiheuttama) kauneuskuva, haluavat nimenomaan näyttää hyvältä.
Laihduttamisesta voi tulla myös oikea projekti. Sitten tuntuu hyvältä, kun on urheillut viisi tuntia ja syönyt vain kaksi porkkanaa. Sitten ei enää tartte itsekuria, ylpeyden tunne korvaa kaiken!
Nii, oon myös miettiny tota itsekuria. Jos päättää alkaa laihduttamaan ja todella onnistuu siinä, niin täytyy olla todella hyvä istekuri, niinku anorektikoilla onkin. Alussa ainakin. Heillä on tavoite ja he pystyvät toiteuttamaan sen. Suurimmalle osalle ihmisistä se on hankalaa, ehkä mahdotonta.
Mutta entäs sitten kun anorektikko tunnistaa sairautensa ja haluaa parantua. Miksi hän ei voi käyttää samaa itsekuria toisin päin? Että vaikka itsestä tuntuisi siltä, että ei saa syödä, niin kuitenkin syö, koska tietää, että näin täytyy tehdä. Ja vain johdonmukaisesti pakottaa itsensä syömään, vaikka se tuntuisi miten vaikealta. Koska vaikeaahan sen on täytynyt olla laihduttamisen alkaessakin.
Eli sitä, miten upeelta ja hoikalta tuun näyttämään, ja miten paljon parempaa mun elämä on sit ku oon laihtunu tarpeeksi.
Puhutte itsekurista, mutta vedän tähän mukaan sitten fyysisen olon. Eli jos olette syömättä, niin millä ihmeen tavalla pysytte hengissä? Eikö elimistö tarvitse rasvaa ja energiaa? Eikö ruuattomuus tapa? Miten onnistutaan laihduttamaan minimikilomääriin, ennemmin kuin kuollaan nälkään??????????????????????????? Vai onko se useamman pyörtyilyn ja epämääräisen horroksen tulos? Vastatkaapa minulle, jos osaatte:)