Tässä viestissä ei kaivata ketään. Ajattelin kirjoitella ajankuluksi rakkaudesta, jota koen.
Kun on ollut yhdessä reippaasti yli kaksinumeroisen luvun vuosia saman ihmisen kanssa ja voi sanoa rehellisesti, että, kyllä rakastan, yli kaiken, niin mikä sitä selittää? Varmasti sattuma, vahingot, eletty elämä. Vaikka molemmat ollaan ylpeitä, niin silti on toista tuettu kun toinen on ollut kovilla ja murtumaisillaan. Ei ole jätetty. Virheitä on tehty roppa kaupalla, todella pahoja asioita sanottu toisillemme, riidelty pahasti, mutta silti yhdessä ollaan. Sitä miettii, että miksi, kun yksi ja toinen tutuista eroaa ja on jo eronnut aika päiviä sitten.
Jos pitäisi sanoa lyhyesti jotain... minun on helppo sanoa, että rakastan häntä oikeasti paljon. Osoitan sen myös hänelle aidosti. Se on helppoa, koska olin se joka häneen aluksi rakastui ja ihastui ja piiritti häntä. En voi kuvitella viereeni ketään muuta kuin hänet. Pidän hänen luonteestaan ja ulkonäöstä. Häneen voi luottaa ja hänellä on avara sydän. Eli
- kun tuntee toisen hyvin, rakkaus on myös ystävyyttä, yhteisiä juttuja, yhdessä tekemistä, yhteistä huumoria, yhteistä aikaa, toisesta välittämistä, ja vieläkin.. ihan puhdasta himoa
- anteeksi anto: toiselle voi antaa anteeksi
- joustavuus: ei nipotusta kaikesta, samanlaiset arvot
- jotenkin kummalla tavalla luonteet (tietyllä tavalla vastakkaiset) sopivat toisilleen hyvin
- yhdessä elämän summa on ainakin minun osalta 10 x isompi kuin että olisin yksin eli elämä on parempaa yhdessä kaikella tavalla
- luotettavuus: tunnemme toisemme, kumpikaan ei tee täysiä övereitä (tyyliin lähden Kuubaan vuodeksi moikka jonkun sihteerivosun kanssa) minkään asian suhteen
- armollisuus: antaa armoa toiselle, ja anteeksi
- hauskuus: viihdytämme jotenkin toisiamme
- ja....... niin, molemmat nauttivat läheisyydestä ja intiimistä menosta
Mutta, kyllä, sattumaa ja vahinkoa hyvässä ja pahassa paljon mukana, toivottavasti jatkuu näin tämä elämä tavalliseen tahtiin.
Kun on ollut yhdessä reippaasti yli kaksinumeroisen luvun vuosia saman ihmisen kanssa ja voi sanoa rehellisesti, että, kyllä rakastan, yli kaiken, niin mikä sitä selittää? Varmasti sattuma, vahingot, eletty elämä. Vaikka molemmat ollaan ylpeitä, niin silti on toista tuettu kun toinen on ollut kovilla ja murtumaisillaan. Ei ole jätetty. Virheitä on tehty roppa kaupalla, todella pahoja asioita sanottu toisillemme, riidelty pahasti, mutta silti yhdessä ollaan. Sitä miettii, että miksi, kun yksi ja toinen tutuista eroaa ja on jo eronnut aika päiviä sitten.
Jos pitäisi sanoa lyhyesti jotain... minun on helppo sanoa, että rakastan häntä oikeasti paljon. Osoitan sen myös hänelle aidosti. Se on helppoa, koska olin se joka häneen aluksi rakastui ja ihastui ja piiritti häntä. En voi kuvitella viereeni ketään muuta kuin hänet. Pidän hänen luonteestaan ja ulkonäöstä. Häneen voi luottaa ja hänellä on avara sydän. Eli
- kun tuntee toisen hyvin, rakkaus on myös ystävyyttä, yhteisiä juttuja, yhdessä tekemistä, yhteistä huumoria, yhteistä aikaa, toisesta välittämistä, ja vieläkin.. ihan puhdasta himoa
- anteeksi anto: toiselle voi antaa anteeksi
- joustavuus: ei nipotusta kaikesta, samanlaiset arvot
- jotenkin kummalla tavalla luonteet (tietyllä tavalla vastakkaiset) sopivat toisilleen hyvin
- yhdessä elämän summa on ainakin minun osalta 10 x isompi kuin että olisin yksin eli elämä on parempaa yhdessä kaikella tavalla
- luotettavuus: tunnemme toisemme, kumpikaan ei tee täysiä övereitä (tyyliin lähden Kuubaan vuodeksi moikka jonkun sihteerivosun kanssa) minkään asian suhteen
- armollisuus: antaa armoa toiselle, ja anteeksi
- hauskuus: viihdytämme jotenkin toisiamme
- ja....... niin, molemmat nauttivat läheisyydestä ja intiimistä menosta
Mutta, kyllä, sattumaa ja vahinkoa hyvässä ja pahassa paljon mukana, toivottavasti jatkuu näin tämä elämä tavalliseen tahtiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hieno kirjoitus ap, muista kertoa tuo sille elämänkummapnillesi ja kiva kuulla että olette noin onnellisia. Tsemppiä jatkoon. Joillekin vain napsahtaa se vastakappale, mutta vielä tärkeämpää se kumppani, joka myös osaa arvostaa suhdetta ja tekee sen eteen töitä. Arvostusta, joustavuutta ja tahtoa.
Mutta kaikkien suhde ei noin onnellinen ole eikä ne vastakohtaisuudetkaan aina keskenään toimeen tule toisiaan täydentäen tai samanlaiset. Riippuu niin monista asioista. Joustavuus on kyllä yksi suhteen toimivuuden kannalta tärkeimpia juttuja.
Rakkaudesta pitäisi kirjoittaa enemmän, henkilöittämättä sitä kehenkään. Niin kuin kaikessa, noin pitkään aikaan mahtuu surua ja onnea. Voisi sanoa, että rakkaus on kovaa työtä ja tietyllä tavalla nöyrtymistä ja kompromissin hakua koko ajan. Jos kukkoilee ja uhittelee, niin nopeasti saa olla omassa seurassaan.
ja mikäs siinä, kun nuorena on saanut käydä polkemassa vieraita polkujakin ilman toisen tietämättä, niin onhan siinä muisteltavaa mukavaakin.
Mikähän vieraissa nimimerkin ajatus viestissään oli? Ei ap mielestäni pettämisestä puhunut ja yhdessäoloa edeltävän ajan tapahtumat eivät kyllä mielestäni millään lailla liity kenelläkään olemassa olevaan tilanteeseen.
No ei niin, ei liity tähän minun elämään, onneksi. Minulla oli tarkoitus kirjoittaa rakkaudesta yleisesti. Siihen mahtuu niin surua kuin onneakin. Ajattelin nyt niitä mukavia asioita, mitä siihen liittyy. Voihan listata riidat yms. listaksi kanssa, mutta en halua muistella niitä. Mielummin katsoo tulevaisuuteen eikä katkeroidu.
Lisäisin listaasi sen, ettei kummastakaan erikseen tai yhdessä saisi tulla itsestäänselvyyksiä. Se vie pohjan molemminpuoliselta arvostukselta ja yhteiseltä onnelta.
Siinäpä se, elämä on parempaa yhdessä jonkun kanssa. Paljon tuuria tarvitaan että sellainen "suuressa jaossa" osuu vahingossa kohdalle.
Hieno kirjoitus, AP! Onnea teille jatkossakin!
Ja kirjoituksestasi aistii, että vaikka särmiä on hiottu, silti rakkaus on kestänyt! Kunnioitettavaa! Mutta, ei ihme, te varmastikin kunnioitatte ja arvostatte toisianne (riidoissakin!)!
Ja tärkeää, että arkea on eletty, ja silti osaatte edelleen nauttia toisistanne!
Vähän kade (kaksi epäonnistunutta yritystä takana), mutta en tosissani kadehdi vaan olen onnellinen puolestanne ja välitän lämpimät kiitokset kirjoituksestasi. Tällaisia "oikeita onnistumisia" tarvitaan luomaan uskoa loppuelämän kestävään rakkauteen!