On hyvä ja ihana asia, että maailma muuttuu avarakatseisemmaksi ja hyväksyy erilaiset ihmiset jotka kuitenkin ovat niin samanlaisia toiveineen ja tarpeineen. On hyvä, että media rummuttaa vammaisten, sairaiden, köyhien ja yksinäisten puolesta. Olen ehdottomasti sen puolella, että lapset ja nuoret erityisesti tarvitsevat rakkautta, huolenpitoa, hoivaa ja hyväksyntää, jotta heistä kasvaisi ymmärtäväisiä ja suvaitsevaisia ihmisiä tälle tuhoon tuomitulle planeetalle, jonka elinaika voi olla lopussa jo aivan pian. Minä, keski-ikäinen, väsynyt , eronnut, lapsen tehnyt, uudelleen rakastunut nainen etsin myös hyväksyntää. Omat vanhempani eivät sitä anna. Pelkään joka päivä, että olen huono ihminen. Mitä minä olen väärin tehnyt? Olen koko aikuisikäni ollut tunnollinen, laskuni ajallaan maksanut ihminen, antanut keräyksiin vähistä varoistani, kannattanut suvaitsevaisuutta, rakkautta, rauhaa ja vapautta, auttanut vanhempiani, käynyt isovanhempieni luona, kasvattanut lapseni, jaksanut tunteettoman puolisoni kanssa loputtomiin, avustanut rahallisesti jälkeläisiäni, tehnyt työtä vuorotta sairastumisen äärirajoilla, noudattanut yhteiskunnan sääntöjä. Eikö minulla jo ole oikeus tehdä niin, kuin sydämeni sanoo? Rakastaa naista joka rakastaa minua. Kuka puhuu keski-ikäisten rakkauden puolesta? Minulla on vihdoinkin kainalo johon käpertyä. Miksi vihaiset katseet minua saattelevat, miksi en saisi mennä naimisiin hänen kanssaan, jolta saan itsellenikin jotain: hellyyttä, hyväksyntää, iloa, rakkautta. Missä on keski-ikäisten, samaan sukupuoleen rakastuneen ihmisen kaverit? Nuoria opastetaan, heille annetaan tietoutta ja vinkkejä. Miksei minulle? Ei minulla ole kaikkea tarvittavaa tukea uuden identiteettini kanssa, ei ole tarpeeksi tietoa elämästä kun ole sen elänyt aina muille. Nyt haluan itselleni ja Rakkaalleni täyden elämän. Antakaa tuki ja arvostus niinkuin näille nuorillekin annatte.
Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Haluan Rakastaa
5244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikki lähtee itsestä.
Arvosta itseäsi, rakasta itseäsi, niin näet kaiken valoisammin.
Kerroit, kuinka olet hoitanut elämässäsi asiat moitteettomasti muita autellen. Hyvä niin!
Älä kysy: ”Mitä minä olen väärin tehnyt?”
Sano sen sijaan: ”Hitto vie – mä olen elänyt niin hyvin elämäni, että nyt mä otan sen mikä mulle kuuluu!”
Älä jää odottamaan liikaa muilta, ettet pety. Ole ylpeä tekemisistäsi ja nosta itsesi esiin.
Ei tarvita muiden hyväksyntää ollaksemme onnellisia.
Tukea jokainen toki tarvitsee ja sitähän sinäkin perään kuulutit. Löytyykö se näiltä saiteilta, en tiedä. Vertaistukena kenties menettelee.
Onnea sinulle :)
hyvä kirjoitus. Sulla on kaikki mitä onneen tarvitaan. Se ettei vanhempasi hyväksy on kurja asia, mutta et voi heitä muuksi muuttaa. Iloitse niistä asioista joita sulla on, arvosta itseäsi ja perhettäsi.
Onnellisuus ei ole eilisessä eikä huomisessa vaan siinä että ymmärtää mitä on nyt ja osaa siitä iloita.
Aina on ihmisiä jotka eivät hyväksy jotain sinussa. Silloin otat vain tiukemin hänen kädestään kiinni ja ole onnellinen että hän on siinä.
Tukea voit etsiä esim Setan ryhmistä, keskustelupalstalta. Aika paljon on asioita joissa on aikuisia naisia, joten ota rohkeasti selvää ja etsi tasapaino itsesi kanssa sellaisena kuin olet.
Olet rohkea aikuinen nainen joka todella on ansainnut onnen. Älä piilota sitä siksi ettei kaikki osaa olla iloisia siitä. Se on heidän päänvaiva, ei sinun.
Hei! Voin hyvin samaistua tarinaasi, minäkin olen eronnut aikuinen nainen , saanut lapsia ja he ovat kohta kaikki aikuisia.
Olen monia vaiheita elämässäni saanut ja joutunut kokemaan.
Nyt elämässäni on uusi ihana jännittävä ehkä pelottavakin vaihe menossa, olenhan rakastunut naiseen, naiseen jollaista en osannut koskaan kuvitellakaan kohtaavani. Saan häneltä sellaista rakkautta, hellyyttä ja huomioimista jota en tiennyt olevankaan,
ongelmana vain omat pelkomme miten meidät hyväksytään, hylätäänkö kokonaan. Tiedän oman vanhempani kannan ja se on että sellainen on surullista.
Haluaisin että saisimme asua yhdessä, elää yhteistä arkea iloineen, suruineen herätä hänen vierestään ja illalla käydä yhdessä päivän töiden ja askareiden jälkeen yhdessä nukkumaan...
Toivottaa hyvää yötä ja sanoa Rakastan sinua.
Toivon sinulle joka myös haluat rakastaa, että saisit olla rakkaasi kanssa ja että ympärilläsi olevat ihmiset ymmärtävät että sinulla on oikeus Rakastaa...
on ihmisiä jotka ymmärtää, sitten niitä jotka tarvitsevat hiukan aikaa sulatella asiaa, sitten niitä jotka ei haluakkaan ymmärtää.
Parasta on vain keskittyä siihen omaan elämäänsä, ne ihmiset jää joiden kuuluukin jäädä muut menee sitten.
Se hyväksyntä lähtee sieltä istestä, hyväksyy itsensä ja seisoo selkä suorana. Muu on muiden käsissä, niitä on turha surra tai spekuloida.
Eläkää elämää ja rakastakaa. Ei häpeää tai piilottelua. Oma elämä oma rakkaus. Eteenpäin vain eikä kannata jäädä miettimään mitä ja kuka. Elämässä tärkeää on ne rakkaat, ei ne jotka ei rakkautta hyväksy.
Hei ap, kirjoituksesi kosketti minua. Löysin siitä yhtymäkohtia omaan elämääni. Minustakin tuntuu, että olen koko elämäni elänyt vain muita varten ja omat asiani ovat jääneet enemmän tai vähemmän taka-alalle. Halu tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on ja halu rakastaa ja tulla rakastetuksi ovat ihmisen sisään kirjoitettuja ikiaikaisia tarpeita ja meistä jokaisella on niihin oikeus. On hienoa, että sinä olet löytänyt rinnallesi ihmisen, jota rakastaa ja joka rakastaa sinua. Pidä siitä kiinni. Maailmassa ei ole koskaan liikaa rakkautta.