Olen 19 vuotias tyttö.Minulla on 2kk ikäinen poika.Tulin raskaaksi seksisuhteen aikana erääseen mieheen jota tapailin vain muutaman kerran.Rakastuin häneen mutta hän ei minuun. Valehtelin syöväni pillereitä koska ajattelin että jos odottaisin hänelle lasta hän kiinnostusi minustakin ja alkaisimme seurustella ja voisin muuttaa hänen asunnolleen.Mies on 24.Tulin raskaaksi mutta mies ei halua silti nähdäkään minua eikä lastaan koska valehtelin hänelle ehkäisyn olevan kunnossa.Nykyään hän asuu avoliitossa ikäiseni tytön kanssa ja elää kun minua ei olisikaan.Vaadin häneltä elatusmaksuja kostoksi ja haluaisin että he eroavat.En olisi halunnut lasta vaan miehen ja en tiedä mitä tekisin kun minulla nyt on lapsi mutta ei miestä.En voi enää viettää aikaa kavereideni kanssa ja olen masentunut, mitä mä teen?
En olisi halunnut lasta.
Marjuska
313176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tee parempi suunnitelma seuraavalla kerralla.
Tilanne on nyt tämä: sulla on lapsi, josta sun tulee huolehtia. Tyhmästi teit ja erittäin lapsellisesti, kun yritit viattoman lapsen kautta saada miehen itselles! Etkö luule, että suhde olis tota kautta alkanu aivan väärältä pohjalta? Parempi kun lopetat haaveilun siitä miehestä, mutta oikeus sulla on kyllä vaatia siltä elatusapua. Pidä mielessä, että sun lapsi on tärkein ja huolehdit siitä parhaas mukaan! Sitä paitsi älä missään tapauksessa ajattele lapses riistävän sulta jotain sun elämästäs; päinvastoin opettele näkemään, mitä sun lapsi antaa sulle ja mitä sä voit antaa hänelle.
Sanoa tytölle että hänellä on oikeus vaatia elatusmaksuja?Totta oikeus häneellä on siihen, mutta miten voit sanoa valehtelijalle noin.Hän on luultavasti tempullaan vaikeuttanut huijatun miehen elämää ihan tarpeeksi.Pitäisikö siinä vielä rahaa alkaa vaatimaan.NAURETTAVAA.Rahansa se saa valtioltakin.Tollasille tapauksille pitäs ampuu naula päähän ja ottaa lapsi pois.
itseltäsi nuoruuden, ei lapsi!! Muista se. Sun todella täytyy nyt asettaa lapsesi etusijalle, ja huolehtia siitä parhaasi mukaan. Ja elatusmaksu ei muuten ole mikään kostotoimenpide lapsen isälle, vaan rahaa lapsen hyvinvointiin. Jos et pysty huolehtimaan jälkikasvustasi, anna hänet paremmille ihmisille.
on se että yrität kasvaa aikuiseksi tämän syyttömän lapsen takia. Itsekkyytesi paistaa niin läpi, että säälin lapsen kohtaloa. Enpä olisi itse halunnut syntyä tähän maailmaan näin täydellisen piitammattoman, itsekkään äidin hoiviin! Olet itse pilannut nuoruutesi ja aivan tietoisesti, joten siihen ei ole enää paluuta, vaan toivon mukaan kasvat, ja tajuat että elämässä on muitakin arvoja, joista voi saada tyydytystä elämään, muita kuin oma kostonhalusi (siis mistä), ja kaipuusi bailailuun.
Nämä ovat kovia sanoja, mutta oma tekstisi viestitti niin läpikohtaisesta itsekkyydestä, että vaikka en osaa antaa sinulle mitään arvostusta, niin toivoisin että havahtuisit lapsesi takia. Nuorempiakin äitejä on olemassa, jopa niitä jotka ovat joutuneen kasvattamaan lapsensa yksin. Näitä voisin yrittää rohkaista, mutta sinä kuulostat enemmänkin kypsymättömältä viisitoistavuotiaalta, joten pelkään lapsesi puolesta, koska et näe mitään syytä itsessäsi nykyiseen tilanteessasi, eikä viestissäsi kuvastu minkäänlaista itsekritiikkiä.
Joskus järkyttää, että lapsen synnyttämiselle ei ole mitään kontrollia, vaikka adoptiovanhemmat syynätään kovin tarkkaan
Olet tosissaan sotkenut asiasi. Joko selvität ne itse ja kasvat aikuiseksi pikavauhtia, lapsesi takia tai järjestät lapsellesi turvallisen lapsuuden muutoin. Isovanhemmat ehkä auttavat sinua kasvattamisessa. Adoptioon antaminen ei sekään ole huono ratkaisu, jos todella et jaksa rakastaa häntä. Kasvattaminen on kovaa työtä ja sitä jatkuu ainakin 20 vuotta tästä eteenpäin. Harkitse tarkkaan. Yhteiskunta tukee sinua, kun/jos päätät kasvattaa pikkuisesi yksin, etsi apua. Kyllä sitä löytyy.
Lopeta sen miehen perään haikailu, elatusapua sinun tulee tietenkin saada. Ei rakkaus pakottamalla tule.
Puhun tässä kokemuksesta, kasvattelen lapseni itse ja hyvin on mennyt. Hän on suurin lahja mitä minulle on elämässä suotu. Pieni ihminen särkyy niin helposti. Ajattele.
jo silmät pyörähti päässä kun luin sun kirjoituksesi!Anteeksi jos olen väärässä?mutta kirjoituksestasi sai sen kuvan ettet rakasta lastasi?etkä jaksaisi hoitaa?podet ehkä synnytyksen jälkeistä masennusta,siihen tarvitsee hoitoa!hae sitä hoitoa ettei tapahdu mitään!voisit miettiä varmasti lapsesi antamista joksikin aikaa sijais perheeseen,sinulla on äitinä oikeus tahtoa lapsi takaisin kun saat tilanteesi paremmaksi,ja sinulla on tapaamis oikeudet,jos lapsi on sijaisperhees(hoidossa)en suosittele adoptioo,koska silloin kaikki oikeudet lapseen lähtee,olen itse joutunut tilanteeseen aikoinani että annoin lapsen sijaisperheeseen=hoitoon)näin lasta usein kyllä,olin vain 15 vuotias,ja vuoden hoitamisen jälkeen tiesin ei ole lapsesta äitiä.sitten kun minulla oli jo muutakin perhettä,ja asiat hyvin,muutti laps takasin kotiin.kysele jos tahdot!
vaadit lapsesi takaisin kodista, missä häntä rakastettiin ja hoidettiin hyvin? Nimimerkkisi "minä" kuvaa hyvin itsekkyyttäsi: kun minulla menee huonosti, ei minun tarvitse välittää muista; nyt kun menee hyvin, voin taas leikkiä äitiä lapselle, joka on tottunut toisiin vanhempiin. Oletko ihan varma, että lapsesi on onnellinen luonasi?
nimimerkki tarkoittaa minua:ei itsekkyyttä!ja ei ollut kyse siitä että en jaksanut leikkiä äitiä!eiköhän ole tervejärkistä antaa lapsi hyvään paikkaan,jos huomaa ettei se suju,jos et ymmärtänyt olin siis 15 vuotias,kannoin mielestäni vastuuta kun annoin lapsen.luuletko että se oli helppoa?se oli vaikein tehtävä elämässäni,joka laittoi minut aika rajuun tilaan,mutta oli vain niin et lapsen isä alkoi käyttää huumeita,minä lapsenmielellä rakastin kuitenkin häntä,kaikki oli tosi raskasta silloin,siihen aikaan ei neuvoloissa ynm saanut apua!Sanoinko jossain että vaadin lapseni takaisin?päättelit täysin väärin!Sijaiskodissa alkoi olla pahoja ongelmia mm:alkoholi,avoiliitto ynm,muksu oireili,ja käytiin jos missäkin palavereissä,yritin itseasiassa kaikkeni jotta sijaiskodissa saataisiin asiat rullaamaan!Ongelmat olivat jo niin pahoja ettei se onnistunut,ja se oli ihan penskan oma halu muuttaa tänne!Se oli lastenvalvojien mielestä paras ratkasu!minä en tätä hakenut=ratkaisuja näin,enkä alunperin muutenkaan.mutta ei ole sijaiskodit aina se paras,ja päihteetön ympäristö!Eikä se ison muksun muutto ihan helppoa ollut meillekään,ei nämä niin kivuttomia juttuja ole kuin sä luulet,mutta yleensäkin inhoon tyyliä:mollataan,syytetään,tietämättä asiasta!lopuksi tiedoksi sinulle:periaattees sijaisvanhemmat ottavat lapsen hoitoon,peräti saavat muuten ihan kivat hoitorahatkin!lapset ovat heille yleensäkin lainaa.sen s.vanhemmat tietävät kun sitoutuvat lapsen hoitoon,vailla oikeuksia,luultavasti et tiedä asiasta paljonkaan?on aina parempi vaihtoehto vaikka se on kipeää,antaa lapsi pois,jos tuntee ettei kykene hoitamaan silloin,syitä voi olla erilaisia,ja yksi niistä varmasti on lapsiäiti!
Tekstisi perusteella käytit lasta miehen pyydystysvälineenä. Onko lapsi itsessään sinulle minkään arvoinen?
Nyt kun pyydystys on epäonnistunut, mieti mitä haluat elämältä? Mitä olet valmis tarjoamaan lapsellesi?
Jos elämäsi tärkein päämäärä on oma nautinto, kavereiden hauska seura ja huvit, onko lapsella tässä enää mitään sijaa???
Sillä jo vastasyntynyt aistii, onko hän rakastettu ja haluttu lapsi. Mekaaninen perustarpeet tyydyttävä hoito ilman todellista välittämistä vaurioittaa lapsen psyykkisen kehityksen peruuttamattomasti.
Tässä tilanteessa lapsen etu olisi päästä oikeaan kotiin, jossa hän on toivottu ja rakastettu lapsi, ainutlaatuinen yksilö, jonka tarpeet ovat nro 1. hoitajilleen. Sinä pääsisit bailaamaan.
lapsesi adoptoitavaksi. Suomessa on paljon perheitä, jotka eivät voi saada omaa lasta ja jotka rakastaisivat lastasi vilpittömästi ja tarjoaisivat sille paljon paremmat eväät elämää varten kuin Sinä itsekkäinen ajatuksinesi.
Että äitini saa selville tekoni.Hänelle olen sanonut että seurustelin miehen kanssa ja lapsi oli vahinko, näin ollen hän syyttää miestä lapsensa ja minun hylkäämisestäni.Nyt miehen uusi vaimo on sanonut että jos en itse kerro totuutta äidilleni ja lapsensuojeluasiamiehille niin hän kertoo.Olen uhkaillut uutta vaimoa oikeuteen haastamisella ja poliisilla, mutta hän pitää niitä vain naurettavina uhkailuina.Millä minä saisin hänen luopumaan uhkauksestaan.
uhkaa millä?ja äidilläsikö?olet kyllä kietoutunut valheiden verkkoon.mutta pääosassa on lapsesi,joka kaiketi kärsii asioista?mitkä ovat tunteesi lasta kohtaan?
...ole mitään tunteita lasta kohtaan.Oikeastaan vihaan sitä koska se ei tuonnutkaan minulle rakastamaani miestä.Mutta se on kyllä hyvä että voin lapsen avulla pilata miehen ja hänen vaimonsa elämän vaatimalla elatusmaksuja.
Kuullostaa aivan samalta tarinalta kuin tässä aiemmin kirjoitettu juttu, tosin silloin kirjoittajana oli tämän isän uusi tyttöystävä.
Ja vähän vaikuttaa että sama tyttönen olisi asialla, tosin lähestymällä hieman "toisen ihmisen näkökulmasta". Periaate kuitenkin sama, hakea tukea omalle tuomitsemiselle.
Sorry, ei mennyt läpi, viimeksi nimesi taisi olla minna. Otsikkoa en kirjoituksellesi muista.
Eikös nyt ole vuosi2002? Ja ihmiset sen mukaisesti tietoisia näinkin tärkeistä asioista. Herää kysymys; kirjoitteleeko jokin huomiota herätysten merkeissä?
Ihan sama tuli minullekin mieleen. Tämä juttu tosiaan haisee.
Jotenkin en jaksa uskoa, että ihminen, joka oikeasti olisi tuollaisessa tilanteessa, kirjoittelisi tänne. Jo se, että tämä "Marjuska" kirjoittaa vaativansa elatusmaksut vain kostoksi, tuntuu epäilyttävältä.
Vaikka vaatijan pohjimmaisena motiivina olisikin tuossa tilanteessa kosto, en uskoisi tämän tuovan sitä noin avoimesti julki. Ehkäpä noin rankka motiivi jäisi jopa alitajuiseksi? Minä luulisin, että vaatija perustelisi vaatimuksensa jollakin aivan muulla ja syyttäisi miestä, joka ei maksa, lapsensa hylkäämisellä. Ihan jo sen pelkän rahan kuvittelisi olevan riittävä motiivi elatusmaksujen vaatimiseen: tuon ikäinen yksinhuoltajaäiti harvemmin siinä rahassa kylpee ja jollainhan ne on vaipatkin maksettava. Kostolta se varmasti näyttäisi lähinnä uuden tyttöystävän silmissä...
Moni muukin asia tässä jutussa kyllä haisee. Tuntuu tosiaan siltä, ettei kirjoittaja ole oikeasti tuon äidin asemassa, vaan tämä "Marjuska" on todellakin uuden tyttöystävän käsitys miehen lapsen äidistä.
Tämä kirjoittaja on siis aivan "liian rehellinen" ollakseen uskottava. "Marjuskan" teksti on täynnä sellaisia asioita, jotka uskoisin normaalin ihmisen kieltävän itseltään. Ihmeen selvästi "Marjuska" pystyy hahmottamaan tilanteen ja "totuuden". Uskoisin, että jos ihminen on valehdellut sinne sun tänne ja kokenut noin paljon (raskaus, jätetyksi tuleminen, lapsen syntymä), siinä olisi jo omakin pää pyörällä ja ei enää oikein tietäisi, mikä on totta, ja mikä ei.
Myös se, että kirjoittaja vain yksinkertaisesti toteaa, ettei mies rakasta häntä, haiskahtaa. Minä väitän, että, jos "Marjuskan" takana olisi oikeasti tuossa tilanteessa oleva ihminen, hän yrittäisi epätoivoisesti uskotella itselleen, että miehellä kuitenkin olisi tunteita häntä kohtaan.
Tämä meni nyt pahasti keittiöpsykologian puolelle, mutta toivon todellakin olevani oikeassa, ihan vain sen mahdollisen lapsen vuoksi.
Sanonpa vielä senkin, että tuollaisessa tilanteessa pitäisi aina muistaa, että se lapsi on kohtaloonsa viaton. Tuollaisessa jutussa kaikilla osapuolilla on käsissään aivaimet lapsen tulevaisuuteen. Lapsi on kaikkein surkeimmassa asemassa ja jokainen, niin äiti, isä kuin miehen uusi rakas, ovat omalla tavallaan vastuussa lapsesta. Lapselle on äärimmäisen tärkeää, että hänellä on välit kunnossa molempiin vanhempiin. Jos mikään muu ei auta, niin eikö esim. tapaamisia voitaisi järjestää viranomaisten kautta?
Hei Marika !
Jos juttu on näin, että sinulla ei ole tunteita lastasi kohtaan, niin tuo lapsesi minun luokseni. Minä voin antaa pienokaisellesi haleja ja suukkoja ja kietoa hänet rakkautteen.Ole hetki ilman lastasi niin huomaat mikä tyhjyys tulee sydämeesi. Jos rakastat tätä miestä niin paljon kun väität, niin etkö voisi ajatella asiaa näin että sinulla on osa tätä miestä siinä lapsessa ja ottaa syliin ja suukotella ja olla ylpeä siitä. Ymmärrä hyvä tyttönen että lapsesi sinuun kohdistuva rakkaus on maailman isoinrakkaus mitä voi olla , anna hänen tuntea samoin että sinä annat kaikkesi hänelle.Jos tämä oli vain vitsi niin toivon sinulle tosi elämään rakkaudetonta tulevaisuutta ilman lapsia saatikka miestä.
Ois kannattanut käytää sitä järkeä kun teit noin toiselle ihmiselle joten et voi pyytää tältä toiselta puolelta yhtään mitän kun valehtilit joten se on peri aateessa sun oma moka kun teit noin typerässti joten sun on tultava toimeen omin avuin. Joten kanna vastuu omistas teoistas mitä teit.
On viaton tuohon kaikkeen. Lapsen ei tulisi kärsiä aikuisten virheistä.
Lapsi etusijalle.
sinä rakas marjuska pää pystyyn ja rakkaus lapseesi valloilleen.Lapsesihan on miehen jatke jota rakastit mutta et saanut miestäsi itsellesi hän halusi vai harjoitella seksisuhdetta tulevaan vaimoonsa. Elä ole masentunut ole iloinen ja onnellinen että sinulla on rakas lapsi jota saat hoivata kaikki rakastavat sinua kun huomaavat että pärjäät ja olet onnellinen lapsen kanssa et hakemalla saa uutta miestä se tulee elämääsi kun on sen aika kun kypsyt rakkauteen jota lapsesi sinulle vilpittömyydessään antaa.
Voi Marjuska, tai Minna taisit tosiaan alunperin olla, tajuan että olet vihainen tällä tytölle joka huijasi miestäsi ja tekaisi tämän kanssa lapsen. Tyttö teki väärin, mutta eipä nämä tämäntyyliset kirjoittelut tänne palstalle osoita sinultakaan sen suurempaa kypsyyttä.
Tämä lapsirassu taitaa nyt olla aika ikävässä tilanteessa, häntä ympäröi riitelevien ja katkerien kakaroiden joukko, siinäpä mukavat eväät elämään.
Jo edellisessä tekstissäsi(nm.minna) kerroit miten tämä tyttö on lapsellinen ja vastuuton, ym ym. No tässähän olisi sinulle paikka osoittaa kypsyyttä, siis jos sitä löytyy, ja haudata lapsen takia nuo vihanpurkaukset ja vaikka rohkaista miestäsi kiinnostumaan lapsestaan. Sillä se on hänen, siitä et pääse mihinkään, huolimatta motiiveista millä hänet on tehty.
Lapsi voisi vuosien aikana kiintyä jopa myös sinuun ja viihtyä luonanne, sillä niiden poikaystäväsi maksamien elatusmaksujen kera tulee tietysti myös tapaamisoikeus.
Huomasin muuten sinun kyselevän tuolla laki-osastolla miehesi mahdollisuuksia kiertää elatusmaksut, tällä kertaa nm:llä minttu.
Tuli vain mieleeni kun paahdat eri palstoilla tätä asiaa kyselemässä, että olisipa kiva kuulla sekä tämän isän että lapsen äidin kertomukset.
Tämä juttu taitaa ihan todella syödä sinua? Vaukuttaa että enemmän jopa kuin miestäsi, vai onko hän laittanut sinut asialleen?
Kaksi ikävää elämän tosiasiaa; Aina on ollut, ja aina tulee olemaan naisia jotka tekevät näitä alhaisia temppuja, siis hankkiutuvat tahallaan raskaaksi. Ja aina on ollut, ja aina tulee olemaan näitä uskomattoman typeriä miehiä jotka antavat itselleen näin tehdä, ja jälkeepäin selitys on aina sama: Sen toisen piti huolehtia ehkäisystä ja se oli vaan seksiä...
lukenut sen nasen (minnan) tekstin ja myönnän että tilanne vaikuttaa hieman samalta.Mutta onko totta että tänne ei voi kirjoittaa ongelmistaan rehellisesti, saamatta heti epäilyjä ja nauruja niskaansa?Tottakai minä tiedostan tilanteen.En ole tyhmä!Miksi jättäisin asioita kertomatta ja kaunistelisin asiaa.Ei se auttaisi mitään.Luulin että tänne uskaltaisin kertoa ongelmistani ja jutella jonkun kokeneemman henkilön kanssa mutta niin ei nyt näköjään saakaan tehdä saamatta arvostelua.Joten annetaan olla.Koitan pärjätä omillani ja jätän teidät epäileväiset ihmiset rauhaan.
Juu-u, kyllä sinä olet Marjuska, mutta kyllä sinä olet myös minna. Ja laki-osostolla minttu. Mutta mitä sillä on väliä, halusin vain että tiedät kuinka läpinäkyvä tämä "Marjuskan" tilitys oli, se suorastaan huokui sinua, minna.
Mutta siinä olet väärässä että minä, ja tuskin kukaan muukaan, tällä asialle tai sinulle nauraa, asiassa ei ole kenenkään kannalta mitään naurettavaa. Ei varsinkaan sen pienen pojan. Muista minna että sinun ja miehesi käsissä on nyt aikamoinen osa yhden lapsen tulevaisuutta, olkoon hänen äitinsä kuka ja mikä tahansa. Koettakaa edes olla aikuisia.
Ihan aluksi tahdon sanoa, että sympatiani ovat kyllä sinunkin puolellasi, mutta ennen kaikkea ajattelen sitä pientä poikaa. Hän on teistä kahdesta kuitenkin se heikompi. Ymmärrän kuitenkin, ettei tuo tilanne ole helppo sinullekaan.
En todellakaan usko sinun olevan tuon pienen pojan äiti. Kirjoitit näköjään tuonne jo isyystestistäkin ja huolehdit taas niistä elatusmaksuista. Sinänsä se isyystesti on tuollaisessa tilanteessa varmaan ihan paikallaan, mutta vastuun pakoilu on mielestäni raivostuttavaa. Onko lapsen isä samaa mieltä tuosta elatusmaksusta, vai oletko se sinä, jolle tuo asia on niin vaikea? En siis tosiaan väitä, että tuollaisen asian kanssa olisi helppo elää, mutta lapsi on nyt jo kuitenkin syntynyt. Miehen menneisyyttä ja siihen kuuluvaa lasta et saa pyyhittyä pois.
Sinun on nyt mietittävä aika tosi tarkkaan, mitä teet. Nähdäkseni sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko sinä lähdet kävelemään, ja unohdat koko miehen tai sitten hyväksyt lapsen olemassaolon. Kun olen lukenut noita kirjoituksiasi, niin mieleen on kyllä tullut, että vaikka mies tahtoisikin pitää yhteyksiä lapseensa, niin sinä et ikinä tulisi sitä hyväksymään. Jos tilanne taas todellakin on se, ettei mies itsekään tahdo pitää yhteyttä lapseensa, niin sinua minä kehottaisin lähtemään jo vilkkaasti sen miehen luota! Kertoisi nimittäin miehen pohjimmaisesta luonteesta aika paljon, jos hän olisi valmis hylkäämään oman lapsensa täysin ihan vain siksi, ettei äiti enää tunnukaan niin mukavalta kuin silloin joskus. Sinuna minä en ottaisi sitä riskiä, että tuo kaikki kolahtaisi joskus omaan nilkkaasi. Kuten jo aikaisemmin sanoin, jos sukset ovat todellakin niin pahasti ristissä äidin kanssa, niin tapaamiset olisi varmasti mahdollista järjestää viranomaisten kautta.
Oletteko te ollenkaan ajatelleet, miten tärkeä isä on pienelle pojalle? Minulla itselläni on leikki-ikäinen poika. Hän todella palvoo isäänsä. Isä on hänelle kaikki kaikessa. Poika luottaa täysin siihen, että "kyllä isä osaa ja hoitaa." Sydämeni särkyy, kun ajattelenkin, että joku isä tahtoisi noin julmasti kieltää poikansa, kuin mitä miehesi kirjoituksistasi päätellen tekee.
Olettekos miehesi kanssa ajatelleet sitä, että lapsi kasvaa. Jonain päivänä hän tahtoo aivan varmasti tutustua isäänsä. Mitä sanotte hänelle, kun hän eräänä päivänä soittaa ovikelloanne? Sanotteko vain, että pojan äiti oli huora ja siksi poika mielestänne ansaitsi kasvaa ilman mitään kontakteja oikeaan isäänsä? Haluaako miehesi olla lapsensa silmissä kusipää? Entä haluatko sinä olla se veemäinen äitipuoli? Ei siinä ole pakko niin käydä. Se kaikki on kiinni teistä. Jos miehesi vihaa lapsensa äitiä niin paljon, niin miten ihmeessä hän voi uskoa tälle yksinään niin suuren vastuun kuin oman lapsensa kasvattamisen?
Koko tilanne näyttää niin hirveältä, että todella säälin sitä pientä lasta. Ajattele nyt vähän, hän on vielä pieni ja täydellisen tietämätön maailman pahuudesta. Sinäkö ajattelit miehesi kanssa näyttää tälle pienelle miehen alulle, miten paha paikka maailma todellisuussa on? Jos olet tänne asti tekstiäni lukenut, niin olet varmaankin ajatellut, että pojan äitihän se on väärin tehnyt. Ihan totta, äidin teko oli todella vastuuton, mutta se ei oikeuta miestäsi ja sinua olemaan yhtä vastuuttomia. Poika saa joka tapauksessa kärsiä äitinsä tyhmyydestä, mutta joutuuko hän kärsimään myös sinun ja miehesi tyhmyydestä? Tämä on nyt siis teidän käsissänne. Miettikää tarkkaan mitä teette.
Tilanne on varmasti sinullekin todella raskas, mutta älä ainakaan tee sitä virhettä, että yrität estää miestä tapaamasta lasta. Se olisi todella tyhmästi tehty. Ymmärrät varmaan itsekin, että samalla antaisit viimeisen tuomion sinun ja miehesi suhteelle. Jos miehelläsi on vähänkään sydäntä, hän ei voisi tuollaista valintaa tehdä puhtaalla omalla tunnolla, ja se taas tuskin voisi ola vaikuttamatta suhteeseenne. Ihan kaikella ystävyydellä kysyn, että oletko sinä tai ehkäpä paremminkin sinä ja miehesi yhdessä ajatelleet jonkinlaista terapiaa tuon asian läpikäymiseksi. Tunnut kokevan asian aika raskaana, enkä sitä yhtään ihmettelekään. Toivon sinulle ja miehellesi paljon voimia ja ennen kaikkea toivon teille rohkeutta kohdata se pieni poika, jossa kuitenkin on puolet sinun miestäsi. Miehesi on aika ottaa vastuu teoistaan ja jos sinä tahdot elää tuon miehen rinnalla, on sinun tuettava miestäsi kaikin mahdollisin tavoin.
En voi muuta sanoa, kuin että olet tyhmä! Vaikea uskoa, että joku 19-vuotias voi käyttäytyä noin lapsellisesti. Taidat olla hiukan vajukki ja henkisesti 10-vuotiaan tasolla...? Todella sairasta kuvitella, että tekemällä salaa lapsen voisit "vangita" miehen! Sääliksi käy lapsiparkaasi, joka on joutunut ilman omaa syytään lapsellisten leikkiesi kohteeksi ja kärsijäksi. Vituttaa, että tuollaiset typerät paskiaiset edes saavat lapsia, kun eivät niitä näytä lainkaan arvostavan heidän itsensä vuoksi. Tuollaisilta pitäisi ommella pillu umpeen ja pysyvästi! Teet kaikille palveluksen antamalla lapsesi adoptoitavaksi, silloin hänellä on mahdollisuus saada itselleen rakastavat ja välittävät vanhemmat kaltaisesi pellen sijaan. Sinunkin kannattaisi jo herätä todellisuuteen sieltä ruusunpunaisista pilvilinnoistasi.
Seuraa vähän keskustelua niin tiedät mistä tässä oli oikeasti kyse....
-Etpä kyllä ole lähinmain kypsä vanhemmaksi sinäkään,on kirjoituksesi niin tyhmä!
-Jos viitsit,niin kerrotko mitä sinulle kuuluu?ja miten olet jaksanut?onko tilanteesi yhtään parempi?