Ollaan vaikeessa tilanteessa. Itse koen ainakin niin. Me ollaan hyvin samankaltaisia, välillä tuntuu, että siitä on haittaakin. Toisaalta sen takia me varmaan tässä ollaan, meillä synkkaa. Ainakin jollain tasolla.
Me ollaan pitkään oltu tässä tilanteessa. Etenemättä mihkään, ollaan aikalailla paikoillaan. Se, että voidaanko me edes edetä tässä meidän "suhteessa". SE on kai aika epätodennäköistä. Osittain varmaan tyssää meidän ikäeroon, mua ei haittaa mitä muut ajattelee. Mutta tiedän, että sä pohdit sitä. Ja se kai onkin se syy, että ollaan "salasuhteessa". Kumpikin sinkkuja, oltu jo pitkään. Ehkä liiankin pitk'ään, kumpikin siipensä polttanut. Pahasti.
Meillä on aika mieletön luottamus toisiimme, mutta ei ihan kaikessa. Ei tunnetason asioissa. Ja siinä suhteessa ollaan erilaisia. Mä kaipaan läheisyyttä, hellyyttä, sitä, että pääsen vain kainaloon. Ei tarvi sanoa mitään, olla vaan. Sä et niinkään sitä kai kaipaa.
Sä oot aivan upee ihminen, kaikin puolin. Toki sussa, niin kuin mussakin, on ne omat huonot puolet. Hyväksyn sut juuri sellaisena kun oot, ne hyvät ja huonot puolet. Mutta välillä tuntuu, että ne sun huonot puolet on mulle liikaa. Mä ymmärrän, tai vähintäänkin yritän ymmärtää sun tapoja ja tekemisiä, Ne on vain sellaset, jotka mua valitettavasti monesti loukkaa. Pistää jopa ärsyttään ja suututtaan.
Jotenkin oon nyt vähän hukassa meidän suhteen. En oikein enää tiedä, jäädäkö vai lähtee. Jaksanko mä oottaa, että sä joskus EHKÄ rohkenet ottamaan sen seuraavan askeleen. "Tämä ilta kävellään käsi kädessä ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä sillä me ollaan yhdessä".
Viime aikoina musta alkanut tuntumaan tyhmältä olla tässä ja oottaa. Tietämättä oikein mitä haluat jatkosta. Tyydytkö sä tähän, vai joko sua kyllästyttää? Yritin sulta sitä kysyä, mutta hukuit jonnekin. Enhän mä ees tiedä, vaikka sulla joku toinenkin olisi. Toki me ei olla mitenkään varsinaisesti sitouduttu toisiimme, kumpikin ollaan vapaita tekemään mitä vain. Niiden kuulumatta toiselle. Se on kai yksi asia joka mua on alkanut hiertämään myös. Mulla ei ole ketään, enkä haluakaan muuta kuin sinut. Mutta ajatteetko samoin, sitä en tiedä.
Nähtiin eilen ensimmäisen kerran yli kuukauteen. Ne edelliset kerrat sä peruit, halusit sitä omaa aikaa.Vai alkoiko sua vaan ahdistaan? Tavallaan se on ihan ok ja ymmärrän sen. Toki sun köäytöksen äkkinäinen muutos sai mut hiukan varpailleen. Kuukauden aikana mä kirosin sut monta kertaa, ikävöin sua enemmän kuin mitään. Päätin unohtaa sut, jatkaa matkaa. Siinä onnistumatta. Mietin olikohan sulla yhtään ikävä mua? Olit eilen kovin "sovinnon" haluinen, kaduttiko sua? Tiesitkö satuttaneesi? Pelkäsitkö, että mulle riitti? Mulla oli itsellä tunteet hiukan sekaisin, rankka viikko takana. Oli kai hyvä, että näin sut. Pääsin hetkeksi irti pahasta olosta, johtuen muusta kuin susta.
Jotenkin mun oli kauheen hyvä olla, vihdoinkin olla hetki sun kanssa. Puhua vaan. Lähtiessä "perinteiset" halit ja suudelmat. Siitä huolimatta, että jotenkin oli kovin hyvö ja helpottava olla, en oikein tiennyt mitöä tunnen. Tunsinko enää rakkautta, vai näinkö edessäni vain pettymystä ja sen mukana tuomat tunteet? Olin hyvin varautunut. En halunnut päästää sua enää sieluuni yhtä voimakkaana. Olo oli jotenkin tunnoton.
Ja nyt mä mietin, onko mulla viimein voimaa päästää susta irti. Pitää kuitenkin kaikki muistot susta tallella. Onko mulla voimaa etsiä ja löytää se ihminen, joka on vierellä silloin, kun tarvitsen. Tukee mua heikkoina ja huonoina hetkinäni. Susta ei ole siihen, ei ainakaan vielä. Onko joskus, sitä en tiedä.
Tiedän, että enää kauaa en jaksa näinkään. Mä tarvitsen sen jonkun joka pystyy antamaan mulle sen mitä tarvitsen. Jonkun josta tiedän, että hän rakastaa minua ja minä häntä.
Kaikesta huolimatta, rakastan sua koko sydämestäni. Enemmän kuin ketään koskaan. Alan vaan oleen väsynyt ja heikko.
"Say something I'm giving up on you
I'm sorry that I couldn't get to you
Anywhere I would have followed you
Say something I'm giving up on you
And I will swallow my pride
You're the one that I love, and I'm saying goodbye
Say something I'm giving up on you
And I'm sorry that I couldn't get to you
And anywhere I would have followed you, oh
Say something I'm giving up on you
Me ollaan pitkään oltu tässä tilanteessa. Etenemättä mihkään, ollaan aikalailla paikoillaan. Se, että voidaanko me edes edetä tässä meidän "suhteessa". SE on kai aika epätodennäköistä. Osittain varmaan tyssää meidän ikäeroon, mua ei haittaa mitä muut ajattelee. Mutta tiedän, että sä pohdit sitä. Ja se kai onkin se syy, että ollaan "salasuhteessa". Kumpikin sinkkuja, oltu jo pitkään. Ehkä liiankin pitk'ään, kumpikin siipensä polttanut. Pahasti.
Meillä on aika mieletön luottamus toisiimme, mutta ei ihan kaikessa. Ei tunnetason asioissa. Ja siinä suhteessa ollaan erilaisia. Mä kaipaan läheisyyttä, hellyyttä, sitä, että pääsen vain kainaloon. Ei tarvi sanoa mitään, olla vaan. Sä et niinkään sitä kai kaipaa.
Sä oot aivan upee ihminen, kaikin puolin. Toki sussa, niin kuin mussakin, on ne omat huonot puolet. Hyväksyn sut juuri sellaisena kun oot, ne hyvät ja huonot puolet. Mutta välillä tuntuu, että ne sun huonot puolet on mulle liikaa. Mä ymmärrän, tai vähintäänkin yritän ymmärtää sun tapoja ja tekemisiä, Ne on vain sellaset, jotka mua valitettavasti monesti loukkaa. Pistää jopa ärsyttään ja suututtaan.
Jotenkin oon nyt vähän hukassa meidän suhteen. En oikein enää tiedä, jäädäkö vai lähtee. Jaksanko mä oottaa, että sä joskus EHKÄ rohkenet ottamaan sen seuraavan askeleen. "Tämä ilta kävellään käsi kädessä ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä sillä me ollaan yhdessä".
Viime aikoina musta alkanut tuntumaan tyhmältä olla tässä ja oottaa. Tietämättä oikein mitä haluat jatkosta. Tyydytkö sä tähän, vai joko sua kyllästyttää? Yritin sulta sitä kysyä, mutta hukuit jonnekin. Enhän mä ees tiedä, vaikka sulla joku toinenkin olisi. Toki me ei olla mitenkään varsinaisesti sitouduttu toisiimme, kumpikin ollaan vapaita tekemään mitä vain. Niiden kuulumatta toiselle. Se on kai yksi asia joka mua on alkanut hiertämään myös. Mulla ei ole ketään, enkä haluakaan muuta kuin sinut. Mutta ajatteetko samoin, sitä en tiedä.
Nähtiin eilen ensimmäisen kerran yli kuukauteen. Ne edelliset kerrat sä peruit, halusit sitä omaa aikaa.Vai alkoiko sua vaan ahdistaan? Tavallaan se on ihan ok ja ymmärrän sen. Toki sun köäytöksen äkkinäinen muutos sai mut hiukan varpailleen. Kuukauden aikana mä kirosin sut monta kertaa, ikävöin sua enemmän kuin mitään. Päätin unohtaa sut, jatkaa matkaa. Siinä onnistumatta. Mietin olikohan sulla yhtään ikävä mua? Olit eilen kovin "sovinnon" haluinen, kaduttiko sua? Tiesitkö satuttaneesi? Pelkäsitkö, että mulle riitti? Mulla oli itsellä tunteet hiukan sekaisin, rankka viikko takana. Oli kai hyvä, että näin sut. Pääsin hetkeksi irti pahasta olosta, johtuen muusta kuin susta.
Jotenkin mun oli kauheen hyvä olla, vihdoinkin olla hetki sun kanssa. Puhua vaan. Lähtiessä "perinteiset" halit ja suudelmat. Siitä huolimatta, että jotenkin oli kovin hyvö ja helpottava olla, en oikein tiennyt mitöä tunnen. Tunsinko enää rakkautta, vai näinkö edessäni vain pettymystä ja sen mukana tuomat tunteet? Olin hyvin varautunut. En halunnut päästää sua enää sieluuni yhtä voimakkaana. Olo oli jotenkin tunnoton.
Ja nyt mä mietin, onko mulla viimein voimaa päästää susta irti. Pitää kuitenkin kaikki muistot susta tallella. Onko mulla voimaa etsiä ja löytää se ihminen, joka on vierellä silloin, kun tarvitsen. Tukee mua heikkoina ja huonoina hetkinäni. Susta ei ole siihen, ei ainakaan vielä. Onko joskus, sitä en tiedä.
Tiedän, että enää kauaa en jaksa näinkään. Mä tarvitsen sen jonkun joka pystyy antamaan mulle sen mitä tarvitsen. Jonkun josta tiedän, että hän rakastaa minua ja minä häntä.
Kaikesta huolimatta, rakastan sua koko sydämestäni. Enemmän kuin ketään koskaan. Alan vaan oleen väsynyt ja heikko.
"Say something I'm giving up on you
I'm sorry that I couldn't get to you
Anywhere I would have followed you
Say something I'm giving up on you
And I will swallow my pride
You're the one that I love, and I'm saying goodbye
Say something I'm giving up on you
And I'm sorry that I couldn't get to you
And anywhere I would have followed you, oh
Say something I'm giving up on you
Vastaukset 3
Vanhimmat
joka tuonne linkin osoittamalle sivustolle on tuon tehny, vai kävitkö nappaamassa sen muka omana tekeleenä tänne?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/13067940
Olipa paljon sanottavaa. :) Minun on nyt pakko myöntää etten jaksanut lukea ihan kaikkea, mutta alun ja lopun luin kuitenkin.
Miten paljon teillä oikein on ikäeroa, kun epäilet muiden reagoivan siihen, jos alatte seukkaan? Jos yhtä paljon kuin Saulilla ja Jennillä, niin minäkän tuomitsisin suhteenne, koska se on aivan liian paljon. Maksimissaan kymmenen vuoden ikäeron vielä ymmärtää.
Heh, tekstini päätynyt tänne(kin).. Kivahan se, että joku tykkää tekstistä niin, että "haluaa sen omakseen". ;)