sokeria, kanelia
vääntyneitä ruosteisia nauloja
saranoita väärin päin
jotain puuttuukin
koivunoksien jäätimantit
yksinäinen kylmä puu
vääntyneitä ruosteisia nauloja
saranoita väärin päin
jotain puuttuukin
koivunoksien jäätimantit
yksinäinen kylmä puu
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mutta kun se ei ole kiinnni valmistusvirheestä.
Takuuta ei tarvita eikä vaihto-oikeutta.
Ei valmistusvirheitä ole.
Jokainen on luotu juuri sellaiseksi ainutlaatuiseksi kappaleeksi kuin
jokainen meistä on. Niin sinä kuin minä.
Monet esineet kuluvat käytössä.
Joku tönii, hakkaa sitä suutuspäissään.
Oveen tulee lommoja, saranat vääntyvät.
Miksi ovea ei voida nätisti avata tai sulkea?
Huolehtia, että se pysyy hyvässä kunnossa.
Sipaista ohimennen. Sehän tekee tehtävänsä.
Jos sen tehtävänä on olla ovi, se ei silloin ole
ikkuna.
korkean mäntymetsän tumma humina
puunlatvat sineä leikkaavat
neulasten tuoksu, aurinkolämmin
metsän keskellä yksinäinen ovi
saranat tiukasti ilmaan ruuvattuina
yrittää sopeutua
kerätä varastoa talveksi
etsiä ystäviä
ajatuksenvoimalla
eilen, tänään, huomenna, aina
ovi on ollut aina auki
kaukana
Ovi on ollut aina auki
tulla ja mennä.
Vierasta tai ystävää ei ole
käännytetty ovelta.
Sisäänheittäjä vain puuttuu.
Pihtipielet matalat,
kumartaen sisään astuttava,
matalaan majaan.
Ettei päätään kajauta,
pieleen oven.
Joskus on tylsä ovena olla.
Toiveena myöskin talvea
viettää lämmössä auringon ja
meren laineiden.
Istahtaa puun juureen,
nojata varteen, imeä voimia
vahvan puun.
Käpertyä sammalvuoteelle ja
nukahtaa uneen iäiseen.
kaksi tähteä
aamutaivaan syvyydessä
välkkyvät toisilleen
huomenta ystäväni
kuinka voit
olitko unessasi onnellinen
luona auringon
tule luokseni
siirrä sinä
tieltämme linnunradat
minä teen
tarpeeksi tilaa viereeni
Kuinka voin vastata
kauniiseen viestiin.
öitä ystäväni
odotan pääseväni
unensiiville
siirrän linnunradat
sivuun ja otan askeleen
kohti tuntematonta
askel syvyyteen,
syvemmälle ja syvemmälle
aroin askelin
pikku hiljaa
minne tie vie
pääränmäätä ei näy
edessä pilviverho
tähtivyö, jonka
takaa käsi ojentuu
ja astun yli pimeän varjon
vapauteen kuin lintu
siivin valkoisin
lennän syliin lämpöiseen,
pesään ystävyyden
huomenta aurinko
huomenta ystäväni
kaksi tähteä
välkkyvät toisilleen
yön sinessä
matka on pitkä
voisiko vetovoima
saada radat siirtymään
pois paikoiltaan
kohti toisiaan?
taika talven
jäädyttää päivät
kyyneleiset
kristallisilloiksi
välille sielujen