Olen huomannut, että kamppailulajitreeneissä tykkään eniten sparraamisesta, joten haluaisin lajin missä on tuota enemmän ja vähemmän esim. liikesarjojen opettelua.
Olen tällainen keskikokoinen nainen ja kunnoltakin aika keskitasoa. Jos menen vaan jonkun satunnaisesti valitun lajin peruskurssille niin voiko käydä että ekojen treenien jälkeen on itku kurkussa? Tai sitten kun päättää jatkaa peruskurssin jälkeen. Onko eri lajeilla paljon eroa harrastajien urheilullisuuden ja loukkaantumisriskin suhteen (tavallisen harrastajan näkökulmasta)?
Olen tällainen keskikokoinen nainen ja kunnoltakin aika keskitasoa. Jos menen vaan jonkun satunnaisesti valitun lajin peruskurssille niin voiko käydä että ekojen treenien jälkeen on itku kurkussa? Tai sitten kun päättää jatkaa peruskurssin jälkeen. Onko eri lajeilla paljon eroa harrastajien urheilullisuuden ja loukkaantumisriskin suhteen (tavallisen harrastajan näkökulmasta)?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikissa lajeissa missä lyödään nyrkillä (nyrkkeily, kick boxing, savate ..) voi päästä itku. Ja kaikissa lajeissa missä lyödään nyrkillä, nyrkistä saa iskun päähän jo peruskurssilla melko varmasti.
Suosittelen Karatea, siinä löydään pääasiassa ainoastaan mielikuvitusvastustajaa ja sparritkin on lähinnä hippaleikkiä
Sparri on tärkeä, mutta liikesarjat myös hyviä. Eli sarjoilla ensin "teoriaa" ja sparrissa sitten yritetään soveltaa niitä "käytäntöön". Mitä monimutkaisempi sarja, sen hankalampi sitä on sparrissa soveltaa, koska vastapuoli tietenkin yrittää omia sarjojaan väliin. Mistä päin Suomea olisit hakemassa lajia?
Judossa saat sparrata. Lajista löytyy huippu-urheilijoita mutta myös tavallisia ihmisiä. Kun treenaat aktiivisesti pari vuotta et ole itsekään enää kunnoltasi keskitasoa.
http://guardianlv.com/2014/07/ufcs-ronda-rousey-took-more-damage-in-judo-than-in-mma-mma-spotlight/
Judoa tietyllä tavalla pehmeämpää aloittelijalle on brasilialainen jujutsu, koska pystypainia on vähemmän kuin judossa. Harrastajakunta on myös aikuispainotteisempaa, kun judossa on jako yleensä juniorit, harvalukuinen nuorten aikuisten kilpailijajoukko, ja vanhemmat harrastajat - joista jälkimmäisten treenikäytännöt taitavat olla aika seurakohtaisia (sparraavatko ollenkaan tai lähes ollenkaan, vai treenaavatko vain heittoja jne.).
Esim. thainyrkkeilyssä on ainakin osassa seuroissa peruskurssin (jossa ei yleensä sparrata) jälkeen erikseen tekniikkatreenit ja sparritreenit. Tekniikkatreeneissä voi käydä vaikka kuinka pitkään jos ei tunne itseään valmiiksi sparraamiseen. Naiset myös yleensä sparraavat keskenään, eivätkä varmasti lyö tai potki liian lujaa aloittelijaa, joten homma on paljon pehmeämpää ja kivempaa kuin useimmat luulevat (kilparyhmässä saa sitten kovuutta, ja harrastajienkin sparritreeneissäkin osaavampien kanssa, jos ja vain jos sitä haluaa). Naisia on harrastajissa paljon, varmaankin ei vähiten siksi, että aerobisesti kovien treenien takia paino tippuu kuin itsestään (jos ei tätä halua, kannattaa lisätä syömistä reilusti :).
Potkunyrkkeilyssä, seurakohtaisesti, lienee aika samaan tapaan.
Nyrkkeilyssä on yleensä juniorit, kilpailijat ja kuntonyrkkeilyä ilman sparria (joissakin seuroissa saattaa olla sparritreenejä kuntonyrkkeilijöillekin).
Sparria hanskoilla löytyy lisäksi mm. vapaaottelusta, krav magasta ja defendosta.
Kannattaa käydä katsomassa eri seurojen ja lajien treenejä, mielummin niitä joissa on peruskurssin jo käyneitä aikuisharrastajia, ja siis useampia lajeja/seuroja ennen kuin tekee valintansa. Näkee mikä miellyttäisi, paljonko on lajia peruskurssin jälkeen jatkavia naisia jne. Alkeiskurssinäyötöksiin on mielestäni turha vaivautua, em. tapa on parempi.