Ihmisluonto on kummallinen. Sopeutuva. Se sopeutuu lähes mihin vain. Kansanedustaja sopeutuu hyvin yli 6000 euron kuukausituloihin. Johtajat, finanssijohtajat, muut isot herrat... ne sopeutuu hyvin jopa miljoonatuloihin. Jotkut johtajat "joutuu" sopeutumaan johtajuuden jälkeiseen elämään satojen tuhansien eurojen kultaisilla kädenpuristuksilla. En tosin tiedä, onko Eija-Riitta Korhola sitten täysi luuseri, vai miksi hänet täytyy sopeuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan yli 8000 eurolla kuukaudessa? Minäkin paiskoin niska limassa duunia ja avullani asiakkaani pysyi täysjyväleivän syrjässä kiinni. Silti minua sopeutetaan about tonnilla.
Kun työpaikka myydään, tai kun se lopettaa toimintansa, tai kun... mitä vain, että putoat luokkaan yhteiskunnan elätit... niin huomaat, että Suomi vm. 2014 on kehitetty kansalaisille, jotka tienaa hyvää palkkaa, eli siis ansaitsee työllään ja panoksellaan oman tulonsa. Silloin toimii terveydenhuolto, talouden ylläpito jne. Kun taas luokassa yhteiskunnan elätit ei oikein mikään toimi. Kiitos laman... tai siis lamauttajien.
Olen yhteiskunnan elätti, luuseri. Työtön. Olin ennen mainostoimistossa Art Directorina. Palkka oli hyvä, ei huippupalkka, mutta ihan ok. Asuin omakotitalossa, perheessä kaksi lasta. Vaimo... no, ihan hyvä, ei mikään huippuvaimo, mutta... no... sellainen perusbitch. Arvosti lompakkoani, tiettyyn pisteeseen asti, kunnes alkoi kadehtimaan kavereidensa insinöörimiehiä... tai niiden palkkoja lähinnä. Sitten oma lompakkoni näyttikin pieneltä. Iso ok-talo oli kuitenkin pakko saada kun kavereillakin oli. Minun palkkani ei oikein riittänyt, mutta se oli toisarvoinen asia kun emännällä alkoi suunnitelmat. Löytyi treffisaitilta profiili, jossa haettiin johtajatason elämänkumppania. Sen sijaan, että olisin kokenut elämäni shokin, repesin nauruun. No, raha repi perheemme hajalle, koska minulla ei sitä ollut "tarpeeksi". Edes työläisenä.
Nyt täällä elättiporukassa ihmettelen, että missä ihmeessä ne kaikki rahat on, joiden turvin minunkin pitäisi kokea olevani hyvinvointivaltion jäsen. Ja mihin ne työpaikat hävisi? Miksi suomalaisena työttömänä on niin masentavaa, synkkää ja köyhää kaikki? Miksi minulle kävi näin? Miksi olin vuosia asunnoton? Miksi jouduin kierteeseen, jossa mikään ei kovista ponnisteluistakaan huolimatta saanut ilmaa siipien alle? Ei työtä, ei asuntoa, ei elämää. Arvostan työtä, huhkimista, ahkeruutta, tsemppaamista jne. mutta...
Nyt sopeudun uuteen elämään. Sain vihdoin asunnon, mutta...
Kova elämänvaihe väsytti minut. Väsynyt sydän lyö miten sattuu ja välillä menee näkökenttä ihan kipinöiväksi ja putoan joskus polvilleni. Lääkityksestä huolimatta. Terveyskeskus ei minua hoida, uusii vain reseptin. Ei ne ehdi. Eikä jaksa. Nekin on uuvutettu. Leikkauksilla ja säästöillä. Töitä pitäisi saada, mutta olen täysin uupunut tekemään sitä. Jopa huushollaus on todella raskasta. Kun saisi takaisin sen, mitä oli silloin ennen. Pirteä, reipas, sosiaalinen, kävin kuntosalilla, harrastin kesä- ja talviurheilua, alla oli 40 tonnin auto jne. Niin ja elämääni ei missään vaiheessa, edes vieläkään, ole kuulunut alkoholi eikä muutkaan aineet. Valitettavasti Oy Suomi Ab on sen verran kova firma, että se ei välitä, joten tässä sitä ollaan. Vittuuntunut ja väsynyt.
Työttömyyskorvaus 582 euroa
Asumistuki 303 euroa
Toimeentulotuki 242 euroa
Yhteensä rapiat päälle tonnin kuussa.
Vuokra 600 euroa. Siihen päälle sähköt, ruoka, puhelin ja netti. Ja lääkkeet. Ja joskus taksi ja bussirahat. Ja hygieniatarpeet. Astiat. Kodinkoneet. Petivaatteet. Ja... huoh! Tietysti voisin sulkea puhelinliittymän ja netin ja sorvata puusta asiat... niin voisin sopeutua vieläkin paremmin. Onneksi on kuitenkin kirpputori, makarooni ja vehnäjauhot. Joskus jopa maksalaatikko! Niillä sopeutuu köyhinkin luuseri. Ainiin, sain kullan arvoisen vinkin sossusta: metsästä voi kerätä sieniä ja marjoja. Kohta sieltä saa pakastemarjoja ja -sieniä. JA soppajonosta saa lämmintä ruokaa. JA avustuskassit, josta löytyy paljon ruokaa... makaroonia! Ja *tadaa* lisää makaroonia! Katsos tuota! Vehnäjauhoja! Ja lisää vehnäjauhoja! Mikäs ylellisyys täällä on?! NÄKKÄRIÄ!! Hyvinvointivaltion jäsenenä voin sanoa, että kyllä sopeutuu kun rouskuttaa näkkäriä. Aika kroisos olo. Kyllä, tahtoisin niin takaisin työelämään... mutta, ammattitaitoni on jo vanhentunut ja voimani on loppu ja terveys reistailee. Näin muuttuu menestyvä sporttinen cityjätkä täydeksi luuseriksi, täällä hyvinvointivaltiossa. Omasta syystä tietenkin.
Kun työpaikka myydään, tai kun se lopettaa toimintansa, tai kun... mitä vain, että putoat luokkaan yhteiskunnan elätit... niin huomaat, että Suomi vm. 2014 on kehitetty kansalaisille, jotka tienaa hyvää palkkaa, eli siis ansaitsee työllään ja panoksellaan oman tulonsa. Silloin toimii terveydenhuolto, talouden ylläpito jne. Kun taas luokassa yhteiskunnan elätit ei oikein mikään toimi. Kiitos laman... tai siis lamauttajien.
Olen yhteiskunnan elätti, luuseri. Työtön. Olin ennen mainostoimistossa Art Directorina. Palkka oli hyvä, ei huippupalkka, mutta ihan ok. Asuin omakotitalossa, perheessä kaksi lasta. Vaimo... no, ihan hyvä, ei mikään huippuvaimo, mutta... no... sellainen perusbitch. Arvosti lompakkoani, tiettyyn pisteeseen asti, kunnes alkoi kadehtimaan kavereidensa insinöörimiehiä... tai niiden palkkoja lähinnä. Sitten oma lompakkoni näyttikin pieneltä. Iso ok-talo oli kuitenkin pakko saada kun kavereillakin oli. Minun palkkani ei oikein riittänyt, mutta se oli toisarvoinen asia kun emännällä alkoi suunnitelmat. Löytyi treffisaitilta profiili, jossa haettiin johtajatason elämänkumppania. Sen sijaan, että olisin kokenut elämäni shokin, repesin nauruun. No, raha repi perheemme hajalle, koska minulla ei sitä ollut "tarpeeksi". Edes työläisenä.
Nyt täällä elättiporukassa ihmettelen, että missä ihmeessä ne kaikki rahat on, joiden turvin minunkin pitäisi kokea olevani hyvinvointivaltion jäsen. Ja mihin ne työpaikat hävisi? Miksi suomalaisena työttömänä on niin masentavaa, synkkää ja köyhää kaikki? Miksi minulle kävi näin? Miksi olin vuosia asunnoton? Miksi jouduin kierteeseen, jossa mikään ei kovista ponnisteluistakaan huolimatta saanut ilmaa siipien alle? Ei työtä, ei asuntoa, ei elämää. Arvostan työtä, huhkimista, ahkeruutta, tsemppaamista jne. mutta...
Nyt sopeudun uuteen elämään. Sain vihdoin asunnon, mutta...
Kova elämänvaihe väsytti minut. Väsynyt sydän lyö miten sattuu ja välillä menee näkökenttä ihan kipinöiväksi ja putoan joskus polvilleni. Lääkityksestä huolimatta. Terveyskeskus ei minua hoida, uusii vain reseptin. Ei ne ehdi. Eikä jaksa. Nekin on uuvutettu. Leikkauksilla ja säästöillä. Töitä pitäisi saada, mutta olen täysin uupunut tekemään sitä. Jopa huushollaus on todella raskasta. Kun saisi takaisin sen, mitä oli silloin ennen. Pirteä, reipas, sosiaalinen, kävin kuntosalilla, harrastin kesä- ja talviurheilua, alla oli 40 tonnin auto jne. Niin ja elämääni ei missään vaiheessa, edes vieläkään, ole kuulunut alkoholi eikä muutkaan aineet. Valitettavasti Oy Suomi Ab on sen verran kova firma, että se ei välitä, joten tässä sitä ollaan. Vittuuntunut ja väsynyt.
Työttömyyskorvaus 582 euroa
Asumistuki 303 euroa
Toimeentulotuki 242 euroa
Yhteensä rapiat päälle tonnin kuussa.
Vuokra 600 euroa. Siihen päälle sähköt, ruoka, puhelin ja netti. Ja lääkkeet. Ja joskus taksi ja bussirahat. Ja hygieniatarpeet. Astiat. Kodinkoneet. Petivaatteet. Ja... huoh! Tietysti voisin sulkea puhelinliittymän ja netin ja sorvata puusta asiat... niin voisin sopeutua vieläkin paremmin. Onneksi on kuitenkin kirpputori, makarooni ja vehnäjauhot. Joskus jopa maksalaatikko! Niillä sopeutuu köyhinkin luuseri. Ainiin, sain kullan arvoisen vinkin sossusta: metsästä voi kerätä sieniä ja marjoja. Kohta sieltä saa pakastemarjoja ja -sieniä. JA soppajonosta saa lämmintä ruokaa. JA avustuskassit, josta löytyy paljon ruokaa... makaroonia! Ja *tadaa* lisää makaroonia! Katsos tuota! Vehnäjauhoja! Ja lisää vehnäjauhoja! Mikäs ylellisyys täällä on?! NÄKKÄRIÄ!! Hyvinvointivaltion jäsenenä voin sanoa, että kyllä sopeutuu kun rouskuttaa näkkäriä. Aika kroisos olo. Kyllä, tahtoisin niin takaisin työelämään... mutta, ammattitaitoni on jo vanhentunut ja voimani on loppu ja terveys reistailee. Näin muuttuu menestyvä sporttinen cityjätkä täydeksi luuseriksi, täällä hyvinvointivaltiossa. Omasta syystä tietenkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin....meidän muiden "sopeuttamisraha" lienee se vaivainen 9e päiväkorvaus....joo eihän tässä mitään väärää ole ei, mitä tässä valittamaan....9e on rahaa......joo.......rinta rottingilla saa kylällä kulkea kun 9e taskussa orjatöistä vapautuneen vuokrakämppään lompsien....
Oliskohan sunkin kannattanut kouluttautua ja siirtyä yhteiskunnallisen vaikuttamisen pariin ja tulla valituksi europarlamenttiin tai vaikka kansanedustajaksi. Saisit parlamentaarikon edut eikä tarttisi itkeä sossupummina netissä. Itse tajusin kovan työnteon ja menestymisen olevan vaikeaa ja niinpä ryhdyin alusta asti rakentamaan elämääni sossuilun varaan. Ei ole jäänyt mitään hampaankoloon ja voin melkein sanoa, että elän unelmaani. Työtä ei tarvitse tehdä ja silti saa palkkaa, vaikkakin pientä, joka kuukausi. Ihan hyvin tulen toimeen ja olen todella tyytyväinen!
On meidän ja Korholan tilanteessa kyllä erojakin.
1. Meille se on pakkokuntoutusta työmarkkinoille, koska me emme vielä ole ihan riittävän kelvollisia sinne; hänelle se on sopeutumiskorvaus siitä, että joutuu sopeutumaan alempiarvoisten ihmisten joukkoon, mikä on vaikeaa hänelle, paremmalle ihmiselle.
2. Meille riittää kahdeksisen tonnia vuodessa, häne tarvitsee sen summan joka kuukausi, jottei sopeutuminen sattuisi liikaa.
Kuten Orwell kirjoitti ajattomassa kirjassaan 'Eläinten vallankumous': Kaikki ovat tasa-arvoisia, jotkut vaan ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Kirjoitat hyvin ja asiaa.
Kuulepa, sinulla olisi ehkä juuri sopivat taidot auttamaan tässä projektissa (linkki), jos kiinnostaa. Sinua ei vielä patisteta orjaksi, joten sinulla on vapaata aikaa, ja työkokemusta. Jos haluaisit auttaa levittämään oheista kyselyä nyt ennen vaaleja, siitä voisi olla apua meille kaikille. Itse ainakin aion sitä tehdä. Ajattelin lähettää oman täytetyn kyselyni ja tyhjän lomakkeen eri puolueiden edustajille, virkamiehille (varsinkin työttömien asioista päättäville), suurten yritysten johtajille, järjestöjen edustajille, medialle. Kyselyä voisi hioa ja parantaa ja ehkä lyhentää. Minusta se voisi toimia sellaisenaankin, mutta vielä parempi olisi, jos tekisimme tästä standardikyselyn, jota monet sitten lähettäisivät valitsemilleen ihmisille. Kun poliitikko tai virkamies alkaisi saada eteensä viestejä suoraan kansalta, he eivät voi enää teeskennellä tietämättömyyttä.
Minulla on myös tekeillä kirja. Mietin vielä, kustantaisinko sen itse, etsisinkö kustantajaa, vai laittaisinko sen blogini yhteyteen vapaasti tulostettavaksi. Mielessäni häilähtelee työttömien yhdessä pyörittämä kustannustoiminta, tai jotain sellaista. Mitä ideoita mieleen pujahtaakin, seuraava ajatus on aina: Onkohan se työttömälle sallittua? Mitähän verotoimisto asiasta ajattelee? Sen sijaan, että työttömän tietä yrittäjyyteen silotettaisiin, valtio sirottelee sille kivenlohkareita ja sudenkuoppia.
http://reilusuomi.wordpress.com/2014/12/07/kansalaiskysely/
Kaikki kommentit tervetulleita. Saa vapaasti käyttää.