Se että on ollut jonkun ihmsen kanssa jotain, mistä ei ole puhuttu, mutta kummatkin ovat olleet tietoisia toisen jonkunlaisista tunteista, oli se sitten inhoa tai ihastusta. Se että on jatkettu elämää ja suljettu kaikki portit ja luukut. Unohdettu kumminkin puolin. Ja vuosia menee. Toinen kuitenkin näkee unen ja tunteet palaavat, vaikka ei halua enää mitään tunteita. Eikö se silloin ole jo pakkomielle? Miksi mieli tekee näin?
Terapiaan?
En ymmärrä
14507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet ehkä tehnyt silloin järkevän valinnan. Tämä pakkomielle on sitten vain pieni hinta tasapainoista onnellisuutta, mukavasta ja rauhallisesta elämästäsi.
Ja anteeksi nyt vaan, mutta vastauksessasi "just relax" oli sarkasmisuutta. Olinhan todellakin niin tyhmä, etten tehnyt asialle aikoinaan mitään ja nyt saan siitä kärsiä näkemällä unia. Asia siis vaivaa vieläkin.
Tekemällä olisi ehkä saanut asiat sekaisin enemmän, tai sitten ei.
Elämä jatkuu kuitenkin. Ja minä en olisi juuri minä nyt, ellei elämä olisi mennyt niin kuin meni.
Oletko yrittänyt ottaa häneen yhteyttä että voitte jutella ja saat käsitellä ne asiat mitkä sinua painavat? Ehkä se toinen ihminen suostuisi näkemään sinut jos laitat hänelle viestiä ja kyselet kuulumisia? Itse ainakin lähtisin kahvilla käymään ja kuulumisia vaihtamaan, koska se ei ole mikään iso asia ja tuttuja ihmisiä on mukavaa nähdä.
En ole yrittänyt. Hän on vakiintunut ja saanut perheenlisäystä. En halua aiheuttaa mitään sekaannusta hänen perheelleen. Olisi ikävää jos esim. pahimmassa tapauksessa seurauksena olisi että lapsi kokee vanhempien avioeron. Tiedän tämän itse erolapsuuden kokeneena.
Mutta luultavasti reaktiona olisi vastaamattomuus. Joten ei kiitos. En halua joutua katumaan ja häpeämään.
Tiekkö mitä. Se on kaikki tai ei mitään. Turhaa mietit asiaa jos et tee sille mitään. Ja koska väistämättä mietit niin tee asoiden eteen oikeasti jotain. Tai älä tee. Itse tiedät.
Tahtoisin pyytää häneltä vain anteeksi...
Joskus vanhempien ero on lapsen parhaaksi.
Ehkä juuri niin. Olen kuitenkin löytänyt elämässä juuri oikealle tielle. Aikaisemmin olin ns. suistunut raiteiltani, ja juuri siihen aikaa koin nämä tunteet, mutta koska asiat olivat kuin olivat, en voinut tehdä mitään. Nyt kaikki on paremmin, ja on menty eteen päin. Olen tyytyväinen tilanteeseeni. Toivottavasti myös hän omaansa.
Juuri lukeneena että kaikella tapahtuneella on elämässä tarkoitus ja sen oivaltaa ennemin tai myöhemmin..
Voihan olla että alitajuntani edelleen käsittelee asiaa.
Kun asiat käsittelee kunnolla toisen kanssa voi reilusti jatkaa eteenpäin. Itsekin käsittelen asioita. En todellakaan ole onnellinen tällä hetkellä ( no ehkä siinä mielessä, että elämässä perusasioita on ok ja hengissäkin olen), mutta tiedän että vielä onnellisena jatkan matkaa jonkun kanssa. Ei se ongelmatonta silloinkaan ole, mutta kyllä rakkaus on aina voimavara ja jokainen sitä tarvitsee.
Menneisiin on turha palata. Porskuta eteenpäin. Niin hänkin on todennäköisesti tehnyt ja on onnellinen.
Mikä sitten tarkoitus on noilla sinun unillasi? Joskus elämä tarjoaa mahdollisuuksia ja me teemme valintoja. Voi tehdä jotain tai voi kellua elämän virrassa, oleskella omalla mukavuusalueella.
Oletko kuullut tarinan uskovaisesta miehistä, joka joutui lento-onnettomuuteen ja päätyi autiolle saarelle? Jonain päivänä hän näki saarta lähestyvän laivan ja hänet kutsutiin mukaan. Hän kieltäytyi, koska on ollut koko ajan varma siitä, että jumala pelastaa hänet. Hän kuoli nalkään ja päättyi taivaaseen, jossa kysyi jumalalta: "Mikset ollut pelastanut minua?". Se vastasi: "Minähän läheitin laivan."
Toisaalta niin. Kiitos "just relax" erilaisesta näkökulmasta. Mutta ehkä tämä henkiö osaa itse ottaa myös yhteyttä, jos häntä vaivaa joskus ko. asia.
Niin itse olen ihastunut erääseen mieheen, joka käy silloin tällöin luonani... En ole uskaltanut kertoa miehelle tunteistani, koska pelkään pakkeja... Mutta tämän luettuani kävi myös mielessä, että pitäisiköhän kertoa... Eli entä jos itseänikin jää vaivaamaan, jos mies vaikka katoaa tai löytää toisen... Itselläni alkaa jo ikääkin olla, ei kauheasti aikaa tuhlattavana....
Älä kerro. Jos kyseessä mun mies.