Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama
Muutama silmäpari seuraa Ninan kulkua kapeiden kujien varjoista, kunnes lopulta eräs hahmo liittyy tarkkailevien silmäparien seuraan ja nyökkää merkitsevästi muille. Nina puolestaan vain harppoo eteenpäin näkemättä mitään, mutta jonkin ajan päästä hän alkaa tajuta tilanteensa. Hän on epämääräisellä alueella, yksinäinen nainen kevyesti puettuna, ja iltapäivä on jo pitkällä. Nina alkaa katsella taivaalle selvittääkseen missä on etelä, ja missä suunnassa ranta ja Buccaneer, sillä hän on päättänyt palata laivalle suorinta tietä. Siellä on sentään tuttu miehistö paikalla, tai ainakin Seanin luulisi jo palanneen ruokatavaroita hankkimasta.
Ninan katsellessa taivaalle varjoissa vaanineet hahmot huomaavat tilaisuutensa tulleen. Pikaisten juoksuaskelien jälkeen Ninan päälle heitetään säkki, hänen kätensä ja jalkansa sidotaan, ja ennen kuin kukaan ulkopuolinen ehtii huomata mitään, Nina on raahattu pimeälle kujalle jossa hänen suunsa tukitaan suukapulalla. Kun Nina on saatu riittävän hyvin paketoitua, häntä aletaan kantaa pitkin kaupungin varjoisia kujia.
Nina räpiköi kauhuissaan, mitä ihmettä tapahtui? Nina ei ehtinyt edes säikähtää ennen kun hänet oli jo sidottu tiiviiksi paketiksi joka keinuu pikaisten askelien mukana vatsaa kääntävästi. Ninalla ei ole mitenkään hyvä olo, rommi vie pyörälle päästä ja kova maa tuntuu muutenkin keinuvan, ja nyt häntä vielä rahdataan niin, että Nina on valmis vaikka "luopumaan ateriastaan". Kuitenkaan se ei olisi kovin ladylike toimenpide, joten Nina yrittää kovasti kestää huonon olonsa.
Hyvän aikaa kestäneen kantamisen jälkeen joukkio saapuu piiloonsa, ovi kolautetaan kunnolla kiinni ja Nina mätkäytetään sängylle. Huonosta olosta on Ninalle yksi etu, pidätellessään vatsansa sisältöä Nina ei edes muista pelätä, ennen kuin liike yhtäkkiä lakkaa. Pelko kouraisee Ninaa hänen yrittäessä katsella päätään peittävän säkin harvan kudoksen läpi. Missä ihmeessä hän on, ja etenkin miksi? Rahaa hänellä ei ole, sen ryöstäjät varmaan piankin huomaavat, mutta ovatko he lunnaiden perässä? Nina pohtii mahdollisuuksia.
Hetken päästä säkki vetäistään pois Ninan päästä ja hänen edessään seisovat vanhat tutut, matruusit Johnson ja Baker. Miehet hymyilevät leveästi sidotulle ja suukapuloidulle Ninalle. "Katos katos millanen lutka meidän haaviin tarttui", Johnson toteaa Bakerille ja tökkää kaveriaan kyynärpäällä.
Nina tunnistaa matruusit, avaa suunsa ja aikoo ladella suunsa puhtaaksi:"Mitä ihmettä te luulette tekevänne? Kunhan Will saa kuulla tästä, hän vetää teidät raa'annokkaan!!!", Nina puuskahtaa ja tajuaa samalla että puuskahdus kuulosti lähinnä säälittävältä ininältä suukapulan läpi. Matruusit näyttävät kuitenkin tajunneen olennaisen sisällön Ninan pyrskähdyksestä.
"Vai vetää raa'annokkaan", Baker matkii Ninan muminaa ivallisesti, "vaan kun sun rakas William ei ookkaan tällä kertaa vahtimassa mitä me sulle tehdään".
"Antakaa tytön olla", kuuluu komento taaempaa huoneesta. Keskellä huonetta olevan pöydän ääressä seisoo kaksi hollantilaisen oloista miestä, ja pöydällä heidän edessään on kaksi tavallista sapelia ja kaksi oudon näköistä miekkaa.
"Miksi ihmeessä annettais?", Baker kysyy haastavasti toiselta hollantilaiselta.
Nina vilkuilee ympärilleen. Paikka ei näytä laivalta, vaan huoneelta talossa ja Bakeria ja Johnsonia lukuunottamatta muut paikallaolijat ovat aivan outoja, kaksi raa'an näköistä miestä, joiden virnistykset eivät lupaa hyvää. Kun ei muuta voi Nina hiljenee kuuntelemaan miesten sananvaihtoa.
"Siksi, että me kaikki halutaan pitää sen kanssa hauskaa, ja sehän vois vaikka suostua vapaaehtoisestikin", kajahtaa vastaus Bakerille. "Ottakaa sen suukapula pois".
Johnson kurottautuu poistamaan Ninan suukapulan ja kaikki jäävät odottamaan Ninan ensireaktiota.
Saatuaan suunsa vapaaksi Nina toteaa hyytävästi:"Hyvät herrat, en keksi kerrassaan mitään, mitä haluaisin kanssanne tehdä, ainakaan jos se tarkoittaa, että teillä olisi hauskaa. Miksi kuvittelette, että suostuisin mihinkään?"
"No siinäs näät, ei se mitään vapaaehtosesti tee", Johnson tokaisee hollantilaiselle takaisin, "Se on vaan tollanen ylväs muka-lady, kiusoitteleva lutka joka pihtaa neitseyttään ihan vaan kiusallaan".
Kuullessaan sanan neitseys, hollantilaiset selvästi kiinnostuvat Ninasta enemmänkin:"Vai neitsyt se on, sittenhän sille pitää antaa naiseksitulokaste".
Nina tuijottaa keskustelijoita silmät ymmyrkäisinä. Tilanne on selvästikin paha, todella paha... Mutta mikä ihmeen kaste? Uteliaisuus nostaa tilanteesa huolimatta päätään.
"Siis mikä?", Johnson ja Baker kysyvät kuin yhdestä suusta.
"No se on yks jaappanilainen tapa, miehet ruiskivat lastinsa alastoman neitsyen kasvoille ja rinnoille ennen kuin hänet otetaan ensimmäisen kerran", selittää toinen hollantilaisista.
Selityksen kuullessaan Johnson ja Baker nuolaisevat huuliaan innostuneena. "Vai sellanen kaste. Silleenhän me sitte tehdäänkin", Baker toteaa ja alkaa kaivaa veistä vyöltään.
Nina ei pidä tapahtumien saamasta käänteestä tippaakaan. "Ette taatusti ruiski mun päälle. Kuinka te voitte vakavissanne kuvitella tekevänne jotain niin yököttävää", Nina puuttuu puheeseen kauhuissaan.
"Ole hiljaa, narttu", Baker sihahtaa saadessaan veitsen käteensä astuessaan Ninan luo.
Nina katsoo kauhuissaan Bakerin veistä ja sulkee suunsa, onnistuen kuitenkin tekemään sen mielenosoituksellisesti pelostaan huolimatta. Baker katselee Ninaa hetken himon kuvastuessa silmistä. Sitten hän tarttuu ronskilla otteella Ninan puvun etumuksesta, ja työntää veitsen kaula-aukon yläreunaa vasten. Sen kummemmin varomatta Baker alkaa riipiä puvun etumusta auki ja etenee työssään tasaiseen tahtiin alemmas kohti Nina vyötäröä.
Jos Baker suunnitteli saavansa Ninan raivoihinsa, niin tuo oli hyvä keino. Kyseessähän on sentään yksi Ninan lempipuvuista. Raivosta täristen Nina sihahtaa Bakerille:"Kyllä huomaa, että et ole koskaan päässyt naisen kimppuun kuin väkisin kun riisuminen on tuota tasoa. Onko ihan pakko pilata puku?".
Baker hymyilee ylimielisen irstaasti Ninalle, tarttuu kädellään paljastuneeseen rintaan ja puristaa sitä voimakkaasti sihahtaen samalla hampaidensa välistä:"Pidätkös sen turpas nyt kiinni, huora".
Tuntiessaan Bakerin käden ihollaan, Nina lopultakin tajuaa, että miehet ovat tosissaan. Epätoivoisena Nina etsii muiden kuin Bakerin katseita, ovatko hekin yhtä julmasti mukana leikissä? Jotenkin vasta likainen käsi vaalealla iholla saa Ninan tuntemaan itsensä todella alastomalta ja helposti tahriintuvalta. Kaiken lisäksi Bakerin ote on raaka ja puristus sattuisi varmasti, jos Nina koettaisi liikahtaakaan.
Nina koettaa saada katsekontaktia tuntemattomiin hollantilaisiin, ja esittää heille parhaan "eikö täällä todellakaan ole yhtäkään herrasmiestä, joka lopettaisi tämän pelleilyn"-katseensa yrittäen saada aikaan syyllisyytta viattoman kiusaamisesta.
Miehet katselevat Bakerin toimia hyväksyvästi myhäillen, ja toinen hollantilaisista on jo alkanut availla housujensa nappeja. Baker puolestaan irrottaa otteensa Ninan rinnasta ja jatkaa puvun riipimistä. Saatuaan kankaan revittyä alas asti, Baker repii puvun väkivaltaisesti Ninan yltä vain hieman hihoja veitsella auki ratkoen.
Bakerin saatua hommansa päätökseen, hän astuu hieman taaemmas ihailemaan kättensä töitä. "Todellinen herkkupala, vai mitä?", hän huikkaa muille. Hetken kaikki neljä miestä katselevat Ninaa irstain ilmein, kunnes kalunsa esille kaivanut hollantilainen astuu Ninan eteen ja sivelee kovettuvaa kaluaan hitaasti katsoen Ninaa syvälle silmiin.
Nina kääntää katseensa ja päänsä poispäin tajuttuaan, että tässä seurassa viaton bambikatse ei auta. Häntä hävettää olla siinä pelkissä silkkipöksyissä, ja puna leviää Ninan poskille.
Ninan käännettyä katseensa pois hollantilainen ihailee katseellaan Ninan kehoa joka puolelta, kunnes miehen katse kiinnittyy Ninan silkkipöksyihin. "Kappas vaan, narttuhan pukeutuu kuin lutka. No nytpä sitten saatkin mitä lutkan kuuluukin saada".
Hollantilaisen röyhkeä kalun esiintuonti saa Ninan vielä vakuuttuneemmaksi siitä, että mikään ei auta. Mutta kuullessaan kommentin asustaan, Nina alkaa jo hävetä häpeämistään. Mitä hänen pöksynsä noille kuuluvat? Niinpä Nina kääntääkin katseensa takaisin hollantilaisen silmiin, ja valuttaa sitten katseensa alas tämän vartaloa häpeämättömästi ja katseensa suunnan selväksi tehden. Lopulta Ninan katse pysähtyy miehen elimeen, ja pidettyään katseensa siinä hetken, Nina rakentaa huulilleen pilkallisen ja vähättelevän hymyn. Nopealla vilkaisulla hollantilaisen silmiin Nina varmistaa, että mies on huomannut mitä hän katsoo. Nina huomaa vähättelevän ilmeen luomisen ja ylläpidon onnistuvan melkein ponnistelematta, sillä Ninan ainoaan vertailukohtaan, eli Willin kaluun verrattuna kuka tahansa mies on vähäpätöinen ja säälittävästi varustettu.
Hollantilainen huomaa Ninan katseen ja ilmeen. Kiukun välähdys kuvastuu miehen viileistä silmistä. Sanaakaan sanomatta mies kiihdyttää runkkaustahtiaan ja kumartuu vetäisemään Ninan kasvot hiuksista kiinni pitämällä aivan kalunsa tuntumaan. Lujalla otteella mies pitää Ninan kasvoja paikoillaan ja hieroo terskaansa vasten Ninan suuta ja poskia.
Ninaa yököttää. Hollantilainen on niin lähellä, että hänen hajunsa ja makunsa tunkevat joka puolelle. Nina lopettaa väistöyritykset turhina, ja saatuaan taisteltua akuutin yökkäilyn pois, hän katsoo taas miestä silmiin ja yrittää päästää halveksunnallaan niissä olevan himon kalvon läpi.
Tajutessaan että hieronta kestää tasan niin kauan kunnes mies on saanut mitä haluaa, Nina alkaa jopa hieman myödätä liiketta siinä toivossa, että miehen saadessa enemmän pintaa käyttöönsä, tämä tulisi nopeasti ja jättäisi Ninan rauhaan. Liikkeet aloitettuaan Nina kuitenkin pian tajuaa logiikkansa harhan. Mitä nopeammin hän pääsee eroon hollantilaisesta, sitä nopeammin hänellä on kimpussaan oman laivan matruusit. Voi ei.
Huomatessaan Ninan alkavan hieman myödätä liikkeitä, hollantilainen hymyilee leveästi. "No niin, nyt se lutka alkaa jo tykätä tästä", mies toitottaa muille voitonriemuisena, ja samalla hetkellä laukaisee lastinsa Ninan kasvoille. Spermaa roiskuu Ninan hiuksiin asti ja Nineten posket, nenänpää ja huulet tahriintuvat miehen mälleistä.
Saatuaan lastinsa kokoaan ruiskittua, mies kuivaa kalunsa Ninan hiuksiin, irrottaa otteensa tytöstä ja vetäytyy hieman taaksepäin ja sulkee housunsa.
Vihdoinkin jatkoa tarinaan, pahoittelen jälleen pitkäksi venynyttä taukoa, mutta kun en voittanut Lotossa niin aika on välillä vähän kortilla... =)
Edellisen osan lopussa lupailin navanalusasioita, mutta ne nyt jäivät harmillisen vähäisiksi. Ensi kerralla niitä onkin sitten varmasti jo enemmän, tämä kun on isommasta palasta poikkaistu osa jonka postasin jotta ette ihan kamalassa tarinanpuutteessa joudu riutumaan. Jatkoa navanalusasioineen on luvassa toivon mukaan pikapuoliin.
Kemp's Bayn satama, Bahama
Muutama silmäpari seuraa Ninan kulkua kapeiden kujien varjoista, kunnes lopulta eräs hahmo liittyy tarkkailevien silmäparien seuraan ja nyökkää merkitsevästi muille. Nina puolestaan vain harppoo eteenpäin näkemättä mitään, mutta jonkin ajan päästä hän alkaa tajuta tilanteensa. Hän on epämääräisellä alueella, yksinäinen nainen kevyesti puettuna, ja iltapäivä on jo pitkällä. Nina alkaa katsella taivaalle selvittääkseen missä on etelä, ja missä suunnassa ranta ja Buccaneer, sillä hän on päättänyt palata laivalle suorinta tietä. Siellä on sentään tuttu miehistö paikalla, tai ainakin Seanin luulisi jo palanneen ruokatavaroita hankkimasta.
Ninan katsellessa taivaalle varjoissa vaanineet hahmot huomaavat tilaisuutensa tulleen. Pikaisten juoksuaskelien jälkeen Ninan päälle heitetään säkki, hänen kätensä ja jalkansa sidotaan, ja ennen kuin kukaan ulkopuolinen ehtii huomata mitään, Nina on raahattu pimeälle kujalle jossa hänen suunsa tukitaan suukapulalla. Kun Nina on saatu riittävän hyvin paketoitua, häntä aletaan kantaa pitkin kaupungin varjoisia kujia.
Nina räpiköi kauhuissaan, mitä ihmettä tapahtui? Nina ei ehtinyt edes säikähtää ennen kun hänet oli jo sidottu tiiviiksi paketiksi joka keinuu pikaisten askelien mukana vatsaa kääntävästi. Ninalla ei ole mitenkään hyvä olo, rommi vie pyörälle päästä ja kova maa tuntuu muutenkin keinuvan, ja nyt häntä vielä rahdataan niin, että Nina on valmis vaikka "luopumaan ateriastaan". Kuitenkaan se ei olisi kovin ladylike toimenpide, joten Nina yrittää kovasti kestää huonon olonsa.
Hyvän aikaa kestäneen kantamisen jälkeen joukkio saapuu piiloonsa, ovi kolautetaan kunnolla kiinni ja Nina mätkäytetään sängylle. Huonosta olosta on Ninalle yksi etu, pidätellessään vatsansa sisältöä Nina ei edes muista pelätä, ennen kuin liike yhtäkkiä lakkaa. Pelko kouraisee Ninaa hänen yrittäessä katsella päätään peittävän säkin harvan kudoksen läpi. Missä ihmeessä hän on, ja etenkin miksi? Rahaa hänellä ei ole, sen ryöstäjät varmaan piankin huomaavat, mutta ovatko he lunnaiden perässä? Nina pohtii mahdollisuuksia.
Hetken päästä säkki vetäistään pois Ninan päästä ja hänen edessään seisovat vanhat tutut, matruusit Johnson ja Baker. Miehet hymyilevät leveästi sidotulle ja suukapuloidulle Ninalle. "Katos katos millanen lutka meidän haaviin tarttui", Johnson toteaa Bakerille ja tökkää kaveriaan kyynärpäällä.
Nina tunnistaa matruusit, avaa suunsa ja aikoo ladella suunsa puhtaaksi:"Mitä ihmettä te luulette tekevänne? Kunhan Will saa kuulla tästä, hän vetää teidät raa'annokkaan!!!", Nina puuskahtaa ja tajuaa samalla että puuskahdus kuulosti lähinnä säälittävältä ininältä suukapulan läpi. Matruusit näyttävät kuitenkin tajunneen olennaisen sisällön Ninan pyrskähdyksestä.
"Vai vetää raa'annokkaan", Baker matkii Ninan muminaa ivallisesti, "vaan kun sun rakas William ei ookkaan tällä kertaa vahtimassa mitä me sulle tehdään".
"Antakaa tytön olla", kuuluu komento taaempaa huoneesta. Keskellä huonetta olevan pöydän ääressä seisoo kaksi hollantilaisen oloista miestä, ja pöydällä heidän edessään on kaksi tavallista sapelia ja kaksi oudon näköistä miekkaa.
"Miksi ihmeessä annettais?", Baker kysyy haastavasti toiselta hollantilaiselta.
Nina vilkuilee ympärilleen. Paikka ei näytä laivalta, vaan huoneelta talossa ja Bakeria ja Johnsonia lukuunottamatta muut paikallaolijat ovat aivan outoja, kaksi raa'an näköistä miestä, joiden virnistykset eivät lupaa hyvää. Kun ei muuta voi Nina hiljenee kuuntelemaan miesten sananvaihtoa.
"Siksi, että me kaikki halutaan pitää sen kanssa hauskaa, ja sehän vois vaikka suostua vapaaehtoisestikin", kajahtaa vastaus Bakerille. "Ottakaa sen suukapula pois".
Johnson kurottautuu poistamaan Ninan suukapulan ja kaikki jäävät odottamaan Ninan ensireaktiota.
Saatuaan suunsa vapaaksi Nina toteaa hyytävästi:"Hyvät herrat, en keksi kerrassaan mitään, mitä haluaisin kanssanne tehdä, ainakaan jos se tarkoittaa, että teillä olisi hauskaa. Miksi kuvittelette, että suostuisin mihinkään?"
"No siinäs näät, ei se mitään vapaaehtosesti tee", Johnson tokaisee hollantilaiselle takaisin, "Se on vaan tollanen ylväs muka-lady, kiusoitteleva lutka joka pihtaa neitseyttään ihan vaan kiusallaan".
Kuullessaan sanan neitseys, hollantilaiset selvästi kiinnostuvat Ninasta enemmänkin:"Vai neitsyt se on, sittenhän sille pitää antaa naiseksitulokaste".
Nina tuijottaa keskustelijoita silmät ymmyrkäisinä. Tilanne on selvästikin paha, todella paha... Mutta mikä ihmeen kaste? Uteliaisuus nostaa tilanteesa huolimatta päätään.
"Siis mikä?", Johnson ja Baker kysyvät kuin yhdestä suusta.
"No se on yks jaappanilainen tapa, miehet ruiskivat lastinsa alastoman neitsyen kasvoille ja rinnoille ennen kuin hänet otetaan ensimmäisen kerran", selittää toinen hollantilaisista.
Selityksen kuullessaan Johnson ja Baker nuolaisevat huuliaan innostuneena. "Vai sellanen kaste. Silleenhän me sitte tehdäänkin", Baker toteaa ja alkaa kaivaa veistä vyöltään.
Nina ei pidä tapahtumien saamasta käänteestä tippaakaan. "Ette taatusti ruiski mun päälle. Kuinka te voitte vakavissanne kuvitella tekevänne jotain niin yököttävää", Nina puuttuu puheeseen kauhuissaan.
"Ole hiljaa, narttu", Baker sihahtaa saadessaan veitsen käteensä astuessaan Ninan luo.
Nina katsoo kauhuissaan Bakerin veistä ja sulkee suunsa, onnistuen kuitenkin tekemään sen mielenosoituksellisesti pelostaan huolimatta. Baker katselee Ninaa hetken himon kuvastuessa silmistä. Sitten hän tarttuu ronskilla otteella Ninan puvun etumuksesta, ja työntää veitsen kaula-aukon yläreunaa vasten. Sen kummemmin varomatta Baker alkaa riipiä puvun etumusta auki ja etenee työssään tasaiseen tahtiin alemmas kohti Nina vyötäröä.
Jos Baker suunnitteli saavansa Ninan raivoihinsa, niin tuo oli hyvä keino. Kyseessähän on sentään yksi Ninan lempipuvuista. Raivosta täristen Nina sihahtaa Bakerille:"Kyllä huomaa, että et ole koskaan päässyt naisen kimppuun kuin väkisin kun riisuminen on tuota tasoa. Onko ihan pakko pilata puku?".
Baker hymyilee ylimielisen irstaasti Ninalle, tarttuu kädellään paljastuneeseen rintaan ja puristaa sitä voimakkaasti sihahtaen samalla hampaidensa välistä:"Pidätkös sen turpas nyt kiinni, huora".
Tuntiessaan Bakerin käden ihollaan, Nina lopultakin tajuaa, että miehet ovat tosissaan. Epätoivoisena Nina etsii muiden kuin Bakerin katseita, ovatko hekin yhtä julmasti mukana leikissä? Jotenkin vasta likainen käsi vaalealla iholla saa Ninan tuntemaan itsensä todella alastomalta ja helposti tahriintuvalta. Kaiken lisäksi Bakerin ote on raaka ja puristus sattuisi varmasti, jos Nina koettaisi liikahtaakaan.
Nina koettaa saada katsekontaktia tuntemattomiin hollantilaisiin, ja esittää heille parhaan "eikö täällä todellakaan ole yhtäkään herrasmiestä, joka lopettaisi tämän pelleilyn"-katseensa yrittäen saada aikaan syyllisyytta viattoman kiusaamisesta.
Miehet katselevat Bakerin toimia hyväksyvästi myhäillen, ja toinen hollantilaisista on jo alkanut availla housujensa nappeja. Baker puolestaan irrottaa otteensa Ninan rinnasta ja jatkaa puvun riipimistä. Saatuaan kankaan revittyä alas asti, Baker repii puvun väkivaltaisesti Ninan yltä vain hieman hihoja veitsella auki ratkoen.
Bakerin saatua hommansa päätökseen, hän astuu hieman taaemmas ihailemaan kättensä töitä. "Todellinen herkkupala, vai mitä?", hän huikkaa muille. Hetken kaikki neljä miestä katselevat Ninaa irstain ilmein, kunnes kalunsa esille kaivanut hollantilainen astuu Ninan eteen ja sivelee kovettuvaa kaluaan hitaasti katsoen Ninaa syvälle silmiin.
Nina kääntää katseensa ja päänsä poispäin tajuttuaan, että tässä seurassa viaton bambikatse ei auta. Häntä hävettää olla siinä pelkissä silkkipöksyissä, ja puna leviää Ninan poskille.
Ninan käännettyä katseensa pois hollantilainen ihailee katseellaan Ninan kehoa joka puolelta, kunnes miehen katse kiinnittyy Ninan silkkipöksyihin. "Kappas vaan, narttuhan pukeutuu kuin lutka. No nytpä sitten saatkin mitä lutkan kuuluukin saada".
Hollantilaisen röyhkeä kalun esiintuonti saa Ninan vielä vakuuttuneemmaksi siitä, että mikään ei auta. Mutta kuullessaan kommentin asustaan, Nina alkaa jo hävetä häpeämistään. Mitä hänen pöksynsä noille kuuluvat? Niinpä Nina kääntääkin katseensa takaisin hollantilaisen silmiin, ja valuttaa sitten katseensa alas tämän vartaloa häpeämättömästi ja katseensa suunnan selväksi tehden. Lopulta Ninan katse pysähtyy miehen elimeen, ja pidettyään katseensa siinä hetken, Nina rakentaa huulilleen pilkallisen ja vähättelevän hymyn. Nopealla vilkaisulla hollantilaisen silmiin Nina varmistaa, että mies on huomannut mitä hän katsoo. Nina huomaa vähättelevän ilmeen luomisen ja ylläpidon onnistuvan melkein ponnistelematta, sillä Ninan ainoaan vertailukohtaan, eli Willin kaluun verrattuna kuka tahansa mies on vähäpätöinen ja säälittävästi varustettu.
Hollantilainen huomaa Ninan katseen ja ilmeen. Kiukun välähdys kuvastuu miehen viileistä silmistä. Sanaakaan sanomatta mies kiihdyttää runkkaustahtiaan ja kumartuu vetäisemään Ninan kasvot hiuksista kiinni pitämällä aivan kalunsa tuntumaan. Lujalla otteella mies pitää Ninan kasvoja paikoillaan ja hieroo terskaansa vasten Ninan suuta ja poskia.
Ninaa yököttää. Hollantilainen on niin lähellä, että hänen hajunsa ja makunsa tunkevat joka puolelle. Nina lopettaa väistöyritykset turhina, ja saatuaan taisteltua akuutin yökkäilyn pois, hän katsoo taas miestä silmiin ja yrittää päästää halveksunnallaan niissä olevan himon kalvon läpi.
Tajutessaan että hieronta kestää tasan niin kauan kunnes mies on saanut mitä haluaa, Nina alkaa jopa hieman myödätä liiketta siinä toivossa, että miehen saadessa enemmän pintaa käyttöönsä, tämä tulisi nopeasti ja jättäisi Ninan rauhaan. Liikkeet aloitettuaan Nina kuitenkin pian tajuaa logiikkansa harhan. Mitä nopeammin hän pääsee eroon hollantilaisesta, sitä nopeammin hänellä on kimpussaan oman laivan matruusit. Voi ei.
Huomatessaan Ninan alkavan hieman myödätä liikkeitä, hollantilainen hymyilee leveästi. "No niin, nyt se lutka alkaa jo tykätä tästä", mies toitottaa muille voitonriemuisena, ja samalla hetkellä laukaisee lastinsa Ninan kasvoille. Spermaa roiskuu Ninan hiuksiin asti ja Nineten posket, nenänpää ja huulet tahriintuvat miehen mälleistä.
Saatuaan lastinsa kokoaan ruiskittua, mies kuivaa kalunsa Ninan hiuksiin, irrottaa otteensa tytöstä ja vetäytyy hieman taaksepäin ja sulkee housunsa.
Vihdoinkin jatkoa tarinaan, pahoittelen jälleen pitkäksi venynyttä taukoa, mutta kun en voittanut Lotossa niin aika on välillä vähän kortilla... =)
Edellisen osan lopussa lupailin navanalusasioita, mutta ne nyt jäivät harmillisen vähäisiksi. Ensi kerralla niitä onkin sitten varmasti jo enemmän, tämä kun on isommasta palasta poikkaistu osa jonka postasin jotta ette ihan kamalassa tarinanpuutteessa joudu riutumaan. Jatkoa navanalusasioineen on luvassa toivon mukaan pikapuoliin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivottavasti pian, hyvä tarinasi jatkuu.
Hyvä hyvä! Toivottavasti vaan Ninalle ei käy kauhean pahasti...
Vauhtia nina! Ei oo reilua pitää meit jännitykses..
Älä kiusaa meitä, haluamme jatkoa tarinaan!
Me kaipaamme lisää hyviä tarinoitasi!