Isä haukkuu ja nimittelee...

Moi, olen 13-vuotias tyttö ja mua surettaa mun isän käytös. Useimmiten, kun mulla on matikan koe tulossa, mun isä kyselee multa sen koealueen asiat. Mä yritän aina välttää näitä kyselyitä, koska se menee aina tällaseks, kuten tänään... Mun isä kysyi multa vastausta yhteen laskuun, ja se vastaus oli väärin. Isä alkoi huutamaan mulle, että miten mä en voinut tajuta sitä vastausta, että olenko mä jotenkin vähä-älyinen. Tää kaikki vaan paheni ja paheni, koska samalla kun se selitti, mua hermostutti et alkaako se taas haukkua, joten mä naputtelin kynällä pöytää ihan hiljaa. Siitä vasta mun isä pimahtikin, ja alkoi huutamaan, että "Onko sulla joku ADHD?" ja mä sanoin aika huonolla sarkasmilla, että mua ei oo testattu niin en tiedä. Sitten se vaan jatkoi ja sanoi, että "Pitääkö sut viedä jollekin neurologille tutkimuksiin?" ja mä en enää sanonu mitään, vaan kuuntelin vaan kun se vihasena kirosi hampaidensa välistä. Aina välillä tuli taas laskuja, joiden vastaus meni väärin, ja mun isä vaan huus, ettei musta ole mihinkään ja että mä oon ihan tyhmä. Jossain vaiheessa, kun mä hermostuksissani aloin taas naputella sillä kynällä, se alko haukkua mua kehitysvammaiseksi, koska mä muka ihan näytän sellaselta kun naputtelen sillä kynällä. Mun piti laskea se kynä siihen pöydälle, mutta se tippu vahingossa lattialle ja mun isä joutu nostaan sen, kun se meni sen tuolin viereen. Taas se huusi, kuinka mä olen tyhmä, kömpelö ja laiska. Yhdessä kohassa mun piti kirjottaa paperille joku laskulauseke, ja koska se paperi oli tosi huonossa kulmassa muhun nähden, mun täyty kirjottaa tosi oudolla kynäotteella. Mun isän täyty jopa haukkua sitä, miten mä pidän kynää kädessä! Mä yritin vaan piipittää, ettei se oo mun normaali kynäasento, mut mun oli vaan pakko pitää sitä kynää sillä tavalla, kun se paperi oli niin oudosti.

Tähän mennessä mun isä ei oo kaiketi koskaan lyöny mua, mut tänäänki tossa ko. yhteydessä se heristi nyrkkiä mun naaman edessä. Kun mä olin pieni, se rikko yhen mun rakkaimmista leluista suutuspäissään. Joskus se on uhkaillu, että se heittää mut ikkunasta ulos, jos en tee jotain mitä se haluaa. Musta tuntuu, et mua ei oteta vakavasti, koska mulle ei oo aiheutunu tästä mitään fyysistä vahinkoa. Henkistä vahinkoa vaan aivan tajuttomasti... Mulla on muutenki tosi heikko itsetunto, ja tää haukkuminen on ihan omiaan huonontamaan sitä entisestään. Oon yrittäny puhua tästä mun äidille, mutta se ei ota mua vakavasti, ja kääntää kaiken niin, että kaikki olis mun syytä koska en oo tarpeeksi hyvä matikassa tms. Mut vaikka mä en olekaan niin hyvä matikassa, onko silti mun isällä oikeus haukkua mua tolla tavalla?

Mun täytyy kyllä myöntää, että mä oon osittain itekin aiheuttanut näitä riitoja, mutta nekin on ollu tosi pienistä asioista. Mä oon ihan lopen väsyny tähän kaikkeen ja joskus oon miettiny ihan itsemurhaa. Kun saa kuulla, että on kehitysvammainen, joka ei tajua mistään mitään, ei oikein tuu muuta mieleen, kun tästä maailmasta pois pääseminen...

Mietin vaan, että mitä tässä tilanteessa vois tehdä. Oon pari kertaa aatellu soittamista johonki auttavaan paikkaan, mutta oon tosi ujo, eikä sielläkään varmaan mua kuunneltais, ja kuitenkin on paljon muita jotka tarvii enemmän ja kiireellisempää apua, kuin mä, niin ei sitä oikein kehtaa... :(