silloin, kun elämä vie, eikä ole aikaa pohtia syntyjä syviä ja kaivata sua. Heti kun pysähdyn, mieli täyttyy ahdistuksesta, pelosta ja kaipauksesta. Voi kunpa mä voisin ajaa sinne ja tulla sun kainaloos, mun on sua ihan mielettömän ikävä.
Mun on helpompi olla
.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-
7174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuo on niin totta, kun on kiireinen ei ehdi turhia miettiä! ;) Ja mun luo voi toki aina tulla, tykkään auttaa ihmisiä.
auttais kun voisin tulla sun luo, kattoisit syvälle silmiin ja sanoisit, että kaikki järjestyy
Tuskin olen kaipaamasi, mutta kyllä mun luo voi silti tulla! :) Lupaan tukea...
kiitos :), se olis kyllä mielenkiintoinen skenaario, tulla ventovieraan kainaloon lohtua hakemaan
ehkä se vielä koittaa, viimeinen aamu, jonka jälkeen voi taas hengittää vapaasti
https://www.youtube.com/watch?v=1ptsII3hDnA&list=RD1ptsII3hDnA
kuljettais yhdessä tän myrskyn läpi, entä jos me halattais toisiimmevoimaa kestää tää kaikki
https://www.youtube.com/watch?v=M4jxL9s_tDA&index=16&list=RDHCBC1CFd6igAw
Komppaan teitä kaikkia ennen minua kirjoittaneita. Tarvitsisin myös halauksia ja keskusteluja,... mutta olisin varmaan se, joka sanois, että kaikki järjestyy. Mielummin jaetaan ne asiat yhdessä, kun yksin kannetaan lopun elämämme. Tärkeintähän mulle olisi juuri se, kun saisi valaa rakkaalleen uskoa selviytymiseen, kun toisella on eri syistä johtuvaa ahdistusta, pelkoa ja sitä mieletöntä ikävää. Nämä jutut tässä, antaa sen kuvan, että meillä kaikilla on sydän paikallaan... toisinkin voisi olla.
"Pienistä hetkistä toisiaan vasten"
en tiijä, mutta kyllähän sä tajuut että joku merkitys tällä kaikella on oltava
https://www.youtube.com/watch?v=jezo2IGXly4