Ihastuin sinuun heti ensi tapaamisellamme. Sen jälkeen et ole mielestäni lähtenytkään. Jossain vaiheessa vain tajusin, että koko juttu olisi mahdotonta taustastasi johtuen, myös asemastasi. Tunsin, että ihastus oli molemminpuolista mikä vaikeutti asioita... Kukaan ei koskaan ole aiheuttanut minussa samanlaisia tunteita kuin sinä. Varmasti huomasitkin mitä sait aikaan minussa. Monesti olen haaveillut millaista olisi istua kanssasi merenrantakalliolla ja katsella yhdessä horisonttiin. Silittää hiuksiasi ja kertoa miten paljon olet aiheuttanut pakahduttavaa kaipuuta luoksesi. Ehkä on utopiaa ajatella, että olisit edes lukemassa tätä, sinunkaltaisesi mies ei todennäköisesti tällaisille palstoille eksyisi. Et ole unohtunut ja ehkä tosiaan koittaa päivä, että voisimme syleillä toisiamme luvan kanssa. En halua mitään pahaa kenellekään, tiedät sen. Tunne on vain niin raastava, ikävä, kun ei nähdä. Kun ei saada kohdata ja kertoa miten asiat oikeesti on. Ehkä se päivä vielä koittaa.
Kun kanssas lähden tiedät sen, taakseni kääntyisi en koskaan...
<3<3<3<3
2279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mitähän tohon nyt sanoisi. Sykähdyttävä kirjoitus.
Kaunis aloitus, toivottavasti tuo mies lukee sen.