Yksinäiset oletteko "somessa" ja missä?

Twitter on paras.

Kun yksinäinen lähtee tältä palstalta sosiaalisen median pyöritykseen, hän rakentaa imagonsa sosiaaliseksi, menestyväksi, energiseksi ja onnelliseksi. Hän laittaa facebookiin päivityksiä, joissa kertoo käyneensä juuri kahvilla joogaryhmässä tapaamansa coolin tyypin kanssa, suunnittelee reppureissua Thaimaahan opiskelukavereittensa kanssa ja mainitsee lähtevänsä huomenna shoppailemaan juhlapukua työpaikkansa pikkujouluja varten, hän lataa nettiin itsestään kuvia, joissa näyttää kieltä hassu hattu päässään tai seisoo lumikasan vieressä laskettelusukset jalassa, hymyillen, valkoiset hampaat välkehtien.

Kun tämä kaikki on suoritettu, hän palaa tälle palstalle kertomaan, kuinka ihmiset ovat pinnallisia ja itsekeskeisiä, välinpitämättömiä. Lopuksi hän heittää ilmoille kysymyksen: "missä kaikki yksinäiset oikein ovat!?"

"Kavereita" mulla on facessa yli 100 mutta en saa sielläkään ihan henkilökohtaisia yhteydenottoja, vaan se on satunnaista toisten juttujen kommentointia.

Nyt jaksan taas viettää hieman aikaa chattilinjoilla, kunnes kohta luultavasti taas kyllästyn pariksi vuodeksi. Niissä on useimmiten hyvin tyhjänpäiväistä keskustelua, jossa porukka ainoastaan moikkailee muka iloisesti uusia linjalle tulijoita ja kysyvät mitä kuuluu, mutta kenellekään ei kuulu mitään. Sitten jatkuu kaikki alapääjuttuihin keskittyvä sonnan jauhaminen, eli ei siellä kyllä tunne olevansa ihmisten kanssa tekemisissä vaan yksinäinen olo jää.

Ihme kyllä ulkomaisilla palstoilla on asiallisempaa porukkaa ja varattu eri ikäisille eri osastot. Vieläpä on mielenkiintoa hioa kielitaitoaan joten siellä käyn.

Eipä someen ole jaksanu itseensä enää laittaa... Kerran pari, mutta turhaa touhua.
Nykyjäs ainoat paikat joista saa kiinni on muutama foorumi(kuten tämä pirulainen) ja Steam, jossa oleilen enimmäkseen.

Olen Facebookissa. Tulin poistaneeksi sieltä kuvani enkä ole saanut lisättyä uutta. Kaverilistallani olevat ihmiset luultavasti ovat katsoneet/huomanneet, mutta eipä heitä tunnu kiinnostavan kuulumisieni kysely esimerkiksi viestillä. Joten annan olla.

En ole sosiaalisessa mediassa missään ja sitten kuitenkin olen
kaikkialla. Minua ei näy naamakirjassa, klitterissä tai missään
muussakaan vastaavassa läpättimessä. En viesti, enkä ole kirjautunut niihin ja voi olla etten koskaan kirjaudukaan, enkä käy koko sivustoilla kuin joskus jotakin klikattuani uutissivustoilla tai vastaavilla ja linkki nakkaa sinne, muutaman kerran vuodessa.

Mutta sitten kun vaihdetaan foorumia, mennään vähän astetta
pidemmälle menneisiin paikkoihin, siellä kirjoilla olevat kyllä tunnistavat
mut. Vaikka en ole niihinkään paikkoihin koskaan sisään kirjautunut
enkä sinne suuntaan viestinyt, silti olen niissä jo varmaan joidenkin
mielestä oikea maanvaiva.

Tämä yhteydenpidon muoto, en viesti itse mihinkään millään laitteella
mutta siitä huolimatta olen lähes kaikkialla tuon kaltaisilla foorumeilla
tunnettu, jopa ulkonäköäni myöten ja olen siellä läsnä - tää tekee koko
touhusta aika sanoisko mielenkiintoisen pohdittavan.
On myöskin erittäin koukuttavaa toimintaa - väittäisin addiktion olevan samaa luokkaa heroiinikoukussa roikkuvan kanssa - lopettaminen varmasti hankalaa.

Siis noihin foorumeihin voi jäädä koukkuun vielä tehokkaammin kuin
johonkin naamakirjaan ja muihin tavallinenkin käyttäjä, mut tää mun
tapaus - olen siellä melkein kaikkialla läsnä edes mitenkään sisään
kirjautumatta ja viestimättä, tämä on vielä pahempaa, paljon
koukuttavampaa.

Tähän ei taida edes löytyä vastaavaa kohtalo"toveria", joku jolle olis
käynyt samalla tavoin.

No tulee surffailtua monellakin foorumilla mutta eipä pahemmin jaksa kiinnostaa ihmisten mielipiteet ja muutenkin ne on vähän, että jos kerron vitsin tai kirjoitan pitkän litanian jotain kehittävää tai oivaltavaa niin entä sitten? Pitääkö joku minusta sen jälkeen? Saako siitä oikeasti jotain irti? En ole netissä havainnut sitä, että ihmiset ottaisivat erilaisia mielipiteitä huomioon vaan haetaan pitkälti samankaltaisuutta ja sitten ollaan hiljaisessa hyväksynnässä näiden postaajien kanssa, siihen se jääkin.

Tylsää.

Oon facebookissa ollut 5 vuotta. Päivittelin sinne aikoinani paljonkin, nykyään en edes käy joka päivä. Jotenkin siellä on se sama touhu kuin oikeassakin elämässä, ihmiset pysyttelevät lopulta kuitenkin niissä omissa kuppikunnissaan, monikaan ei edes välitä tutustua uusiin, ei ainakaan erilaisiin.
Halusin itse tutustua monenlaisiin ihmisiin, mutta se on tosi vaikeaa, porukoihin ei päästetä ellei niihin jo kuulu.

Sielläkin on ne "suositut tyypit", joiden perään 20 ihmistä huhuilee, jos katoaa 2 päiväks ja sit on meikäläinen, jonka perään kukaan ei koskaan kysele tai ole huolissaan, tai välitä edes jutella sen kummemmin, vaikka oon yrittänyt. Ja sit joillakin käy chat kuumana jatkuvasti. =/

En myöskään tykkää siitä, miten ihmisiä "siivotaan" kuin jotain roskia vain sen takia, että sanot mielipiteen tai oot liian hiljainen.
Edes facebookissa ei tykätä hiljaisista tyypeistä, mitä nykyään siis olen, ennen höpöttelin siellä paljonkin, nyt oon pelkkä roska jota pikkuhiljaa siivotaan pois.
Oon koittanut selittää näille siivoojille, etten ole mikään hiljainen kyttääjä, en vain oikeasti enää ole paljoa facessa.
Enemmän ne puheliaat tyypit siellä kyttää, nehän näkee ja huomaa kaiken.
Mutta heitä ei pidetä epäilyttävinä, vain hiljainen on aina epäilyttävä.

En tiiä, tuntuu että tässä on liian epäsosiaaliseksi tullut edes sosiaaliseen mediaan.

Olen facebookissa ja mulla on joku 70 kaveria ehkä. Tein facebookin 2009 mutta tuo on nyt jo toinen kun olin jossain vaiheessa pari vuotta ilman. En tee facebookissa yhtään mitään, mulla on vain profiili siellä. Joskus satunnaisesti juttelin ihmisten kanssa kun olin vielä lukiossa ja oli jotain koulujuttuja.

Mulla ei ole koskaan mitään profiilikuvaa ollutkaan. En ole vain jaksanut ottaa sellaista. :D Eipä siitä kuvasta varmaan paljon iloa olisi. Olen kyllä ajatellut että kuva olisi ihan hyvä viimeistään sitten jos/kun pääsen yliopistoon niin ihmiset -ehkä- oppisivat yhdistämään kasvot ja nimen paremmin jne. Pääsee ehkä helpommin yhteisöön vaikkei se varmaan ystävien löytämistä helpota.

Mitään muita tilejä mulla ei sitten olekaan. Paitsi suomi24. Mutta en kirjoita omalla nimimerkillä ja mulla ei oo yhtään kaveria täällä. :) Facebook on täynnä kaikkea roskaa. Ihmiset tykkäilee hirveesti ihan tyhjänpäiväsistä jutuista ja sitten ne on kaikki mun etusivulla...

Mä olen facebookissa. Annan siellä sellaisen kuvan, kuin oikeasti olen. Koskaan ei käy ketään kylässä, koskaan en laitan hienoja ruokia ja ota niistä kuvia, puhumattakaan, että kävisin ravintolassa syömässä ja laittaisin sieltä ruuasta ja juomasta kuvan seinälleni, koskaan en käy ulkomailla, jää sitten nekin kuvat laittamatta. Kavereina mulla on ihan tuntemattomia ihmisiä, kyllä monet ottaa kavereiks ihan tuntemattomia. Joskus jotain jutellaan chatissa, joskus kommentoidaan toistemme seinille ja tykätään toistemme jutuista. Tykkään ottaa valokuva ja laittelen niitä seinälleni. Joskus laitan seinälleni ihan arkisia kommentteja tekemisistäni. Mulla on yli 1000 kaveria. Mutta oikeessa elämässä ei ketään. Mutta nautin yksinolosta. En kärsi siitä. On kiva kun voi seurata muitten tekemisiä facessa kun oikeessa elämässä ei oo ketään. Pidän myös blogia, sitä voi käydä lukemassa täällä: http://keltainenkaura.blogspot.fi/

Itse olen facessa. Sain juuri ja juuri hikisesti kasaan 50 kaveria. Yli puolet on sukulaisia. Osa on poistanut minut myöhemmin kavereistaan.

Jos vaihdan profiilikuvan tai laitan jonkun päivityksen itsestäni se ei kerää tykkäyksiä juuri ollenkaan tai kommentteja, koska ketään ei tunnu kiinnostavan. Sitten on näitä teinityttöjä, jortka ottavat sen kliseisen huulet törröllä ja tissit esillä selfien ja se kerää parissa tunnissa satoja tykkäyksiä ja tyhjänpäiväisiä kommentteja.

Laita sääkin sinne naamakirjaan selihvikuvaksi sellaanen huulet törröllä
ja tissit esillä kuva - sen voit napata vaikka jostain internetistä
löytyvistä muutamasta miljoonasta jos et omaas hirveä laittaa.
Jos muistutat suohirviötä, voit tuolla tavalla tehden nauttia sinäkin
suosittuna olemisesta hetken, pönkittää itsetuntoasi virtuaalimaailmassa.

Jos olet äijä, sama homma - laita selihvikuuvaksi huulet törröllä tissit
esillä teinityttö kuva, niin pääset sääkin suosiosta osalliseksi ja
eikun kikkelis kokkelis.

Ja näin olettekin päässeet naamakirjojen ja muiden vastaavien
todelliseen luonteeseen mukaan, ette jää ajastanne jälkeen, olette
feikkihenkilöiden feikkimaailmassa.

Seuraava askel onkin sitten tulla tämmöisiin saitteihin suoltamaan
samaa puppua tännekin, feikkihahmoja feikkijuttujen kera.

En ole missään helevetin somessa!

Olen Facebookissa, 100 kaveria (opiskelukavereita, kollegoita, harrastuskavereita lähinnä ja muutama kaverin kaveri). Joskus jotku kaverit kommentoivat (tai siis yleensä tykkäävät) mun postauksista, linkeistä tms, joka päivä joku tykkää jostain. Itse seuraan kavereiden tekemisiä sen verran ku newsfeed näyttää, tosi harvoin jaksan käydä jonkun omaa sivua katsomassa.

Silti olen täysin ulkopuolinen ja tosi yksinäinen FB:n ulkopuolella. Joskus jaksoin pyytää et tuu sinne mee tänne tavataan tuolla.. mut sitte en jaksanu enää sitä et "ei ole aikaa/rahaa" tms valitukseen.. Eipä paljon maksa tulla esim. vaikka mun luo teelle/syömään! Minussahan se vika on.

Onhan se mukavaa katsella ihmisten päivityksiä ja facebookissa on mielenkiintoisia ryhmiä. Ihmiset jotka haukkuu sosiaalista mediaa ja välttelevät sitä, ovat jotenkin tylsämielisiä.

Ei voi olla todella yksinäinen jos on peräti Facebookissa. Kymmeniä tai satoja facebook-kavereita? Mistä ihmeestä, jos ei tunne ketään.

Ai niin, olenhan itsekin Facebookissa. Valeprofiililla, että voin joskus käydä tirkistelemässä mitä normaalit, onnelliset ihmiset sinne ovat laittaneet. Henkilöt jotka tiedän nimeltä, ovat saattaneet asua samalla paikkakunnalla, ehkä olla samalla luokallakin. Mukavahan se on nähdä heidän kuviaan siellä.

Minä olin Facebookissa ja siellä oli kavereina vähän yli 60 ihmistä... niin, "kavereina" eli kavereita vain netissä ja sielläkin vaan oltiin, ei koskaan puhuttu mitään. Kukaan ei koskaan kommentoinut eikä peukuttanut kun laitoin jotain. Facessa oleminen tuntui vain entistä yksinäisemmältä kun se vain muistutti kuinka kaikki ihmiset ovat vain kadonneet pois. Ennen muita kiinnosti minun kuulumiset, eipä enää. Yksinäisyyden tuntemisen takia lähdin Facebookista enkä takaisin aio mennä. En ole missään muussakaan somessa enkä tunne ketään "nettikaveria". Kun pelaan nettipelejä (Minecraft enimmäkseen) niin sielläkin olen vain yksin. En osaa tutustua edes netin kautta kehenkään...

Jos herkkä, ulkopuolisuutta kokeva ja epävarma ihminen haluaa tuhota psyykensä, kannattaa kokeilla Facebookia.

Jäätävä paikka.

"Ainakin 14.12.2014 19.24 olit. Lyödäänkö vetoa? ;P"

Tähän pitää sanoa, että nyt on ehkä muodikasta niputtaa kaikki ihmisten välinen etäkanssakäyminen "sosiaaliseksi mediaksi", mutta itse jättäisin sen arvonimen näille uusille ihmisten ja tuotteiden sun muiden palveluiden markkinointiin keskittyville instansseille.

Ei voida vetää takautuvasti jonkin inhan "sosiaalisen median" piiriin kaikkea välineiden avulla tapahtuvaa vuorovaikutusta, vaikka se termi sitä itsessään tarkoittaisikin. Silloin myös 1800-luvulla tapahtunut kirjeenvaihto olisi ollut sosiaalista mediaa. Tieteessä käy aina niin, että kun jokin uusi ilmiö tunnistetaan ja nimetään, niin sen piiriin ahnehditaan kaikki mahdollinen vähänkin siihen liittyvä.

Vai pitäisikö sitten nämä Facebookit ja LinkedInit nimetä erikseen "sosiaaliseksi itsensämainostusmediaksi" erotukseksi todellisesta vuorovaikutteisesta kanssakäymisestä, jossa ollaan kiinnostuneita myös siitä mitä toisella on sanottavaa?

Juu,
Olen somessa!
Monta kertaa olen miettinyt, että pitäisikö painaa delete näppäintä jokaisen sometilini kohdalla, mutta yhteiskunta painostaa minut käyttämään somea.
Somesta löytyy mukavia virtuaalisia ystäviä, eivät he ystäviä oikeasti ole, mutta ovatpa siellä koneella.