Näin jo melkein kaksi vuotta sitten monivaiheista unta, josta aamulla en sitten enää muistanut kuin kohdan, jossa touhusin puolukoiden kanssa. Olin siinä kokkaamassa tai leipomassa jotakin, ja minulla oli ohjekirja vieressä, josta katsoin reseptiä. Minulla oli iso, omasta keittiöstä tuttu, noin viiden litran tummansininen muoviastia, johon mittasin puolukoita puolentoista desin mitalla. Puolukoita piti ottaa ohjeen mukaan kolme kertaa se mitallinen, ja otinkin, mutta jotenkin se määrä oli kuitenkin niin iso, ettei mahtunut siihen isoon litrojen vetoiseen astiaani :D. Se tuli ihan kukkuroilleen, eivätkä kaikki puolukat edes mahtuneet astiaan.
Tuo uni palautui mieleeni, kun mietin taas kerran sitä, että miksi jotkut ihmiset eivät tunnu saavan osakseen lainkaan rakkautta, ja toiset saavat sitä liiankin kanssa ja melkein ylitsevuotavan paljon.
Tuo uni palautui mieleeni, kun mietin taas kerran sitä, että miksi jotkut ihmiset eivät tunnu saavan osakseen lainkaan rakkautta, ja toiset saavat sitä liiankin kanssa ja melkein ylitsevuotavan paljon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
nooooh... ei se määrä vaan se laatu. :D
Elämässäni ja tässä tilanteessani hänen kanssaan on kyse juuri määrästä, kuten unikin alitajunnan esille tuomana näytti.
Toisaalta, voiko rakkaudessa olla laatueroja ;) ? Ehkä vitsailet tai viittaat vanhaan sanontaan, mutta jäin tuota laatuasiaa nyt miettimään. Itselläni kun laatu-sanasta ajatus lennähtää hyvä - huono -akselille. En osaisi itse jaotella rakkautta parempaan tai huonompaan laatuun. Vivahde- ja sävy- taikka syvyyseroja näen siinä kyllä, jos miettii vaikka rakkautta vanhempien ja lasten, sisarusten, ystävien, tai olemassa olevien kumppaneiden, tai toisiaan kaipaavien välillä. Mutta eikö oikea rakkaus ole aina "laadukasta" ? Koen, että itse osakseni saamani ja toisia kohtaan kokemani rakkaus ainakin on :).
Mielleyhtymä ei aivan avautunut
Silkkaa symboliikkaa, jonka luulisin ainakin hänelle ainakin jollain tapaa avautuvan.
Jos nyt lyhyesti tiivistän, niin puolukat kauniin punaisina marjoina viittaavat rakkauteen ja niiden määrä ja oma hämmästelyni astian riittämättömyydestä siihen, että "sato" on hyvä ja runsas, suurempi kuin olen edes odottanut. Ohjeen mukaan (reseptikirja) tekemällä lopputulos onkin suurempi, kuin olisin osannut arvatakaan, sitä on melkein enemmän kuin voin ottaa vastaan tai antaa (astia ei meinaa riittää) varsinkaan henkisesti (astian sininen väri).
Kauniisti ap kuljettelee tarinaa, niin että tyhmempikin jörö ymmärtää.
Itselle tuli mieleen tarina, kun kaksi mummoa meni mustikkaan.. ja
yllätys yllätys, myös mahtuivat sinne..
Arkkipiispakin oli siellä jo odottamassa udellen... voi tytöt, oekeenko työ
ootta nyt päättännä männä naemisiin.
Kyllä kyllä:) Edellisestä viestistäni jäi loppuosa syystä tai toisesta pois. Eli symboolikaksi toki käsitinkin. Hän varmaan ymmärtää mitä tarkoitat;)
Ylipäätään ihanasti kuvattu, mutta se määrä, kumman osalta vai molempien? Koetko, ettet voi vastata saamaasi määrään, onko sitä mielestäsi liikaa?
... Symboliikaksi siis.
Molempien osalta määrällisesti yli oman tarpeen. Joutaisi se osio enemmän tarvitseville, niille joilla ei ole lainkaan ;).
En mä välitä tätä enempää avata, hän tietää mitä tarkoitan ja se riittää mulle.
Mun astia on punainen ja siihen lapataan mustikoita ;) Makuasioita nämä laadut ja määrät. Kukin tavallaan ja kykynsä mukaan antaa ja vastaanottaa.