kun näitte hänet ensimmäisen kerran, ajatuksenne, tuntemuksenne, mietteenne?
Iskikö tajuntaan heti vai viiveellä?
Iskikö tajuntaan heti vai viiveellä?
Kuvailkaa
se hetki
23334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
eikä väliäkään enää.En muistele häntä enää millään tunteella, en hyvällä enkä pahalla,täysin yhdentekevä.
vesipää tympiö akan vastaus tämäkin.
voi olla miehen ihan yhtä hyvin.
mutta ikäväpalstalla kuitenkin notkut :))
turha sille on kiukutella omista mokistaan mitäs menit tärvään kaiken into piukalla muikkien kaa. sen siitä saa et toinen häipyy.
ymmärtänytkin . Joulunalusaikaa silti toivotan.
jaa, tuokin varmaan tarvitsee sellaisen miehen kokoisen miehen joten painunpa muualle tästä kyyläämästä.
Mitä ajattelet nyt?
olin oikeassa.
Etpäs ollut! Tai et ainakaan ole varma siitä, koska edelleen kirjoitat siinä. Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus lähimenneisyydessä - ja itsekin kirjoitan siksi tässä. Pus sulle, kivaa harmaata maanantaita
Heti ja viiveellä vahvistui. Näin hänet "kaukaa". Vieläkin sieluni silmin katselen, katselen vain. Hän oli olemassa.
Ajattelin silloin, että nyt mies erehdyit paikasta. Ai jutteletko mulle? Eihän tuon näköinen mies minulle voi tulla juttelemaan ja seuraansa halua. Tai hän haluaa vain yhtä asiaa.. Noh se tunne hävisi pian.. Ja tunne mitä tunnen nyt! Huokaus, ikävä, tyhmä olo.. Miks en antanut yhteistietoja hänelle. Hän sai minut hymyilemään, nauramaan, lentämään, kaipaamaan, suremaan.. Yhden pienen hetken.
Hän kuitenkin kysyi yhteystietojasi? Korjaa vahinko ja mene juttelemaan hänelle uudestaan.
Millaisessa tilanteessa tämä muuten tapahtui? ;)
No ei hän kysynyt.. Kun tiesi tilanteeni :( Silti hänessä oli jotain ja nyt harmittaa. No menisin jos hänet löytäisin! :) Sanotaan että elämäni pyöritykset hän antoi..
Ihan eka kerta, pieni hetki siinä tilassa.. muistan että hän tuli kysymään että olenko minä se ...... ja me esittäydyttiin, käteltiin. Hänellä oli pino jotain papereita/kansioita tai jotain siinä sylissään, se on jäänyt mieleen.. En muista muuta siitä ekasta hetkestä.. olin itse niin pallo hukassa kun olin ekaa kertaa siinä tilassa. Sitten kun siirryttiin toiseen tilaan niin oli yksi keskustelu, kun sanoin jotain omasta mielestäni hölmöä. Ja seuraavien viikkojen aikana se jotenkin vaan iski tajuntaan.. kuten myös epäilys siitä ettei se ehkä olisi yksipuolista.. mutta tuossa voin olla väärässä.. Sellaisia katseita vaihdettiin, hakeuduttiin toistemme läheisyyteen paljon.. Mutta sitten aika loppui ja se siitä sillä erää..
Mielenkiinto heräsi siinä jo ensi "tapaamisella". Sitten myöhemmin kuukausien päästä heräsi ahaa-elämys!:-))
Tiesin että siinä on elämäni ihminen isolla iillä. Ja on ollut.
hienosti sanottu.
hänet sydämessäni omaksi ihmisekseni.
tavattiin ruokailun merkeissä. Olit herrasmies, juttelit mukavia. Ajattelin, että onpa siinä herrasmies, mieletöntä, tuon kanssa olisi todella miellyttävää jatkossa tosissaan asioida. Tekisin kaikkeni ja vieläkin enemmän tunteja ja minuutteja laskematta.
Juttelit kohteliaasti. Ehdit jopa kahvit juomaan.
Poistumme omiin suuntiimme.
Vähän myöhemmin kolahti kunnolla, mutta jo ensihetkessä oli kyllä jotain, koska se on jäänyt mieleeni valokuvan tarkasti. Hänen ilmeensä ja mitä hän sanoi jne. Mietin, että onpa siinä energisen oloinen kaveri.
16. 8. 14, kuului se kuuluisa klik.
"Saas nähdä miten tämän kanssa tulee toimeen."
-Oli siitä miehestä ensimmäinen ajatukseni kun lähdin siitä huoneesta, jossa ensi kertaa tavattiin. Jättäydyin viimeiseksi, jotta olisin siinä kaksin hänen kanssaan ja vaihdettiin muutama sana johonkin hänen aiemmin sanomaansa liittyen. Tuo ensimmäinen ajatus oli hieman pelokas, mutta ei kuitenkaan negatiivinen. Joka tapaamisella miehestä tuli minulle yhä läheisempi...
Sain hieman myöhemmin tietää, että mies seurustelee, mutta naisen nimeä hän ei koskaan sanonut. Puhui aina "me sitä ja me tätä..." Kerkisin kiintyä häneen, ennenkuin sitten sain tietää muuta kautta kuka tuo nainen oli. "Harmiksi" pidin tuosta naisestakin (eri tavalla tietty), joten en oikein voinut tehdä ihastukseni suhteen mitään. Piti tyytyä ihailemaan miestä kauempaa ja en usko, että minusta "sillä lailla" olisi ajatellutkaan...
Joskus kyllä erehdyin kuvittelemaan, että meillä voisi jotain tunnetta olla olemassa, mutta se taisi olla vaan oman pääni sisällä.