- Ei lasten tarvitse surra

Aikuinen ihminen saattaa ottaa liiankin raskaasti asioita. Voi jopa tulla tunneshokki. Mutta Jumala on uskovaisen ihmisen kanssa, sen takia on turvallista olla. Pienelle lapselle Jumala ei ole antanut isoja suruja. Muistan kuinka olin jotain viisi, kun pappa kuoli. Se oli asunut meillä kotona. Sitten kerran aamulla tuli soitto sairaalasta, että pappa on kuollut. Siinä sitte mummo ja äiti itki. En minä älynnyt silleen surra.. Lapsella on lapsen mieli, ei sen tarvitse suuria suruja surra.

Uskovainen ihminen saa kuitenkin olla kuin lapsi, Paavalikin kehoittaa iloitsemaan, sanoo jopa jotenkin niin, että taas minä sanon iloitkaa! Mitä ilon aihetta Paavalilla olisi ollut? Ei sillä ollut perhettäkään. No, se oli saanut käsittää parannuksen. Vainoojan tieltä oli kääntynyt. Mitä suurempaa iloa voi olla, kuin se, että on iänkaikkisen elämän toivo, toivo paremmasta. Lupausten lasten on siinä mielessä onnellista elää, että on rauha. Rauha Jumalan kanssa. Asiat on taivaaseen päin kondiksessa. Ja silloin Herran on kanssamme joka päivä, niin kuin oli Joosefinkin kanssa vieraallakin maalla.