ebzutarina VIII

Aiheellisia huomautuksia nuo "pervot hiljaa". Minun ajatukseni ainakin harhautuivat juuri siihen xD

(kirjoitettu Herren näkökulmasta)

Istuin kapakassa tyttöystäväni seurassa. Hän puhua pälpätti ja nauroi omille vitseilleen. Nyökkäilin ja välttelin nukahtamista kaikin voimin. Lopulta hän nousi mennäkseen puuteroimaan nenänsä. Katselin hänen peräänsä (ei tartte olla hiljaa).

Katselen ympärilleni. Yhdessä pöydässä istui sammunut juoppo. Toisessa oli suuteleva patiskunta. Kolmannessa suunniteltiin kai maailmankaappausta. Yhtäkkiä sisään käveli nätti nuorineiti. Hänen peräsään (pervot hiljaa) juoksi Raippari,viholliseni. Hän ja minä olimme naistenmiehiä,mutta ero meissä oli,että minä otin naiset vaimoikseni. Hän oli vastenmielinen maamönkiäinen. Päätin voittaa hänet kerrankin. Lähestyin naista.

"Hei. Minun nimeni on Tukija. Israelin Tukija. Ja sinä olet?"
Nainen katsoi viiksiäni inhon vallassa.
"Häivy,limanuljaska!"
"Saisinko numerosi?"
"Et!" naiinen kaatoi drinkin naamalleni. Baarimikko Fnfn tarjosi pyyhettä. Pyyhin naamani ja lähdin takaisin pöytääni. Tyttöystäväni näytti suuttuneelta.

"Nyt loppui se naisten keräileminen! Me lähdemme nyt kotiin!"
"Vaikene,nainen."
Kurpizza otti minua kädestä ja lähti vetämään pois baarista.

(jatkuu...)

Et miten ihmiset voi aatella sen jaottelun...

(kirjoitettu Pofuksion näkökulmasta)

En tiedä mitä illalla tapahtui,mutta aamulla heräsin oudossa talossa. Vieressäni ei ollut ketään. Yhdestä huoneesta kuului ääniä. Keräsin tavarani ja puin päälleni. Kävelin ulko-ovelle. Ainakin toivoin sen olevan ulko-ovi. Arvasin oikein ja kävelin talolta poispäin. Lähdin baariin,koska kantapaikkani (kadunvarren kahvila) ei ollut auki. En ylensä astuisi sellaiseen paikkaan kuin väsyneenä,mutta minulla oli jano.

Kun astuin sisään,niin huomasin viiksekkään limanuljaskan tuijottavan minua. En tietenkään antanut sen häiritä,kaikkihan tuijottaa hyvinlaittautunutta blondia. Mutta sitten tuo limanuljaska käveli minua kohti. Ei siinä mitään,mutta näin hänen tyttöystävänsä istuvan pöytään. Aavistin vihaisesta tuijotuksesta. Mutta sitten hän pudisti minulle murhaavasti päätään. Tajusin merkin. Tilasin äkkiä drinkin.

Limanuljaska yritti iskeä minua. Heitin drinkin hänen naamalleen. Pöydässä istuva tyttö näytti peukkua ja hymyili. Hymyilin takaisin ja käännyin. Hetken päästä tyttö talutti poikaystäväänsä ulos. Hymyilin. Huomasin tutunoloisen pojan tulevan minuakohti (pervot hiljaa). Hän istui viereiselle jakkaralle. Tilasin toisen drinkin ja hän sanoi:
"minun piikkiini"
Hämmästyin.

No,ei kai olisi haittaa olla HETI heittämästä drinkkiä hänen naamalleen. Hän okensi minulle ruusun. Katsoin ruusua kummissani. Vau. Hän todellakin yritti.
"Hei,öö...oli hauskan näköistä kun heitit drinkin Herren naamalle...'
Silmäni laajenivat.
"Herre? Ompa typerä nimi!"
Hän hymyili.
"No saanko sinut nauramaan lisää jos kerron hänen pitävän itseään jumalana?"
Nauroin. Tämä tyyppi oli hauska!
"Sinulla on sitten ihana nauru!" hän sanoi. Nauroin lisää.

Lähdimme hetken päästä. Ulkona hän kertoi nähneensä minut aamulla sängyssään. Hän oli lähtenyt perääni! Hän kysyi,mitä tarkalleenottaen oli tapahtunut,vaikka ilmeestään päätellen tiesi ihan hyvin. Katsoin häntä hetken.
"en minä tiedä" en ehkä haluakkaan tietää,ajattelin.

(jatkuu...)

(kirjoitettu Raipparin näkökulmasta)

Kummaa,kuin meillä molemmilla olisi muistinmenetys. Katsoin hänen upeita,blondeja hiuksiaan ja kauniita kasvojaan. Hän oli kaunein tapaamani henkilö. Hän hymyili. Hymyilin takaisin ja otin häntä kädestä. Lähdimme kävelemään yhdessä. Oli kuin olisi kävellyt kauneimman enkelin kanssa. Kävelimme käsi kädessä suoraan talolleni.

Istuimme keittiössä kun oveen koputettiin. Menin avaamaan, ja kukas muukaan siellä oli kuin vanha limanuljaska Herre!
"mitä asiaa?"
"sinun kröhöm...KOHTEESI on tuleva vaimoni,tiedoksesi"
Katsoin Pofuksiota.
"Ei." kihisin kiukusta.
"Mitä ei?" Herre kysyi.
"HÄN ei ole mikään KOHDE. HÄN ei ole,eikä tule olemaan vaimosi. HÄNEEN sinunkaltaiset viiksivallulimanuljaskat eivät koske!" vetäisin Herreä turpaan kunnolla. Krpizza ja Ebzu katsoivat hieman taaempana kauhuissaan. Hymyilin ilkeästi ja tajusin liian myöhään Herren lyöneen takaisin.

(jatkuu...)

(Herren näkökulma)

Haimme Kurpizzan kanssa Ebzun. Tarvitsin kannustajia. Olinhan vetämässä Raipparia turpaan.

Suunitelmanmuutos tapahtui,kun Raippari vetikin minua turpaan. Odotin hänen harhautumistaan ja löin takaisin. Hän hyökkäsi päälleni ja kaatoi minut maahan. Hän raapi kasvojani. Kun hän repäisi viiksiäni,niin suutuin kunnolla. Potkaisin häntä mahaan,löin kylkeen ja potkaisin jalkoihin.

Ebzu kipitti viereeni. Hän kumartui huolestuneen näköisenä Raipparin viereen ja alkoi laskea.
-Yksi...kaksi
Raippari ei liikkunut.
-Viisi...kuusi...
Ei liikahdustakaan
-Yhdeksän...kymmenen Voitit! Ebzu huudahti. Hän kuitenkin tuijotti Raipparia huolestuneena. Kurpizza juoksi Raipparin luo ja alkoi tutkia häntä.

Pofuksio tuijotti Raippariaan murheen murtamana.
Naksautin sormiani.
"tänne"
Pofuksio katsoi minua.
"sanoin tänne!" sanoin uhkaavasti. Pofuksio alkoi kävellä minua kohti. Kiedoin käden hänen olkapäälleen.
"Olen Herre,uusi miehesi. Unohda tuo kuvotus. Nyt sinulla on lupa puhua muille vaimoille"

(jatkuu...)

(Kirjoitettu Pofuksion näkökulmasta)

Katsoin järkyttyneenä maassa makaavaa Raipparia. ei. Ei. EI. EI! Limanuljaskan tyttöystävä tutki häntä. Lopulta hän sanoi:
-Hän voi kohtalaisen huonosti. Hänet pitää viedä sairaalaan. Soittakaa ambulanssi,älkääkä liikuttako häntä.

Viidentoista minuutin jälkeen ambulanssi tuli. Kuski,nimeltä Nasse-Setä ja apukuski nimeltä Otherunq nostivat hänet paareille. Minä menin otherunqin kanssa ambulanssin taka-osaan. Hän kyseli matkan aikana kaikenlaista,samalla kun puristin Raipparin kylmää kättä. Matka sairaalaan runtui kestävän monta päivää,vaikka oikeasti se kesti vain 10 minuuttia. Sairaalan pihassa juoksin paarien vieressä. Raipparin käsi oli yhä kylmä.

Sisällä jouduin odottamaan parikymmentä minuuttia. Sitten lääkäri,nimeltään Biologinalku,tuli juttelemaan minulle.
"Miten hän voi?"
"Huonosti. Hän saattaa kuolla"
"saanko nähdä hänet?"
"Oletteko sukulainen?"
Mietin. Ehkä hän ei muuten päästäisi minua.
"O-olen. Olen hänen...siskonsa"
"Siinä tapauksessa"

Raipparin huoneessa oli hoitaja. En välittänyt siitä,vaan menin suoraan Raipparin luo.
"Rakastan sinua" kuiskasin. Suutelin häntä suoraan suulle. Biologinalku katsoi arvostellen.
"Kai tajuat riskit?"
"Häh?" Katsoin hölmistyneenä.
"No...voi tulla vammaisia lapsia,tai vaikka..."
"Ai...ööö...minä..tuota...valehtelin. En oikeasti ole hänen sisarensa"

(jatkuu...)

(kirjoitettu Biologin näkökulmasta)

Huoh. Aamulla jo kolme leikkausta ja nyt tämä. Hohhoijjaa.

"Kai neiti ymmärtää,että joutuu poistumaan? Vain sukulaiset nyt."
"selvä" neiti totesi surullisena. Hän oli lähdössä,mutta sitten yhtäkkiä potilas tarttui häntä kädestä.
"Po...fuksi...o..."
"Niin?" neiti kysyi toiveikkaana.
"Älä...mene...pyydän..."
"Valitettavasti neiti joutuu lähtemään" neiti alkoi lähtemään
"e-e-e-e-e-e-ei..." yhtäkkiä kuului piiiiiiiiip. Tajusin potilaan sydämen pysähtyneen. Laitoin äkkiä hoitajan kanssa happilaitteen.
"neiti,pyydän,älkää menkö" neiti totteli. Sydän jatkoi yhtäkkiä taas pumppaamista.

"Teillä on vahva lahja"
"lahja?"
"Pelastitte hänet"
"ai...ei se...mikään...lahja ole..."
"Silti. Kiitän teitä."
"mistä?"
"Se olisi ollut kolmas virheeni. Olisin saanut potkut. Hallitsen paremmin kasvitieteen."
"aijjaa."

Pari tuntia meni. Potilas ei ollutkaan saanut kovin suuria sisäisiä vammoja.
Neiti ja potilas lähtivät pois. Jäin katselemaan heitä. Millainenkohan päivä heillä oli? Meinaan,jos poikaystävä hakattiin ja meinasi kuolla? Ei kai heidän päiväänsä mitään muuta kuulunut. Eikai yhteen päivään voisi kuulua niin paljon draamaa?

(loppu kirjoitettu Pofuksion näkökulmasta)

Päivät etenivät. En käsittänyt,mitä se Ebzu niminen näki Herressä,jotta hänelle pitäisi syöttää viinirypäleitä? Herre piti minua vankinaan,koska oli voittanut Raipparin. Hän aavisti etten olisi uskollinen. Ei se silti sitä tarkoita,etten näkisi Raipparia,eihän? Kävinhän hänen luonaan aina kun Herre nukkui.


LOPPU (arvosana 4-10?)