Alotin syksyllä amk-opinnot koska ovet maatalous-metsätieteelliseen HElsingin yliopistoon eivät auenneet. Aion hakea uudelleen ensi keväänä. Nyt syksyn edetessä opiskelumotivaation puute pahenee jatkuvasti ja olenkin miettinyt tämän keskeyttämistä jotta voisin kevään lukea tuleviin pääsykokeisiin ja pitää sitä välivuotta joka jäi keväällä alottamatta... Mitä mieltä ootte/onko kellään kokemusta?
Lopettaa vai ei...
Hanna
101288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsellä oli samankaltainen tilanne jokunen vuosi sitten. Keskeytin amk:n, mutta kävin kuitenkin niin pitkään että sain riittävästi opintoviikkoja saadakseni keväältäkin opintotuet. Jos vain mahdollista niin jätä kuitenkin ne kevään tuet nostamatta jotta jää sitten yliopistolle enemmän tukikuukausia :)
En halunnut jaktaa kevääseen asti, koska opiskelemastani alasta ei olisi ollut mitään hyötyä tulevaisuuteni kannalta (siis niin erikoistunut ala, että muualla työelämässä niillä tiedoilla ei oikein mitään tee). Lisäksi amk:ssa opiskelemani ala ei motivoinut sitten pätkääkään, joten miksi olisin jatkanut. Tiesin kuitenkin, että ala tulee vaihtumaan pääsinpä sitten sinne yliopistolle tai en.
Oli täällä yliopistollakin välillä vaikeeta motivaation osalta koska olen melko itsekriittinen ihminen, mutta nyt kun vihdoin olen löytäny oikean paikkani ja alani, kaikki tuntuu menevän ihan kivasti. Enkä kadu valintaani yhtään.
Pääsykokeisiin kannattaa panostaa, ja jos jätät keväällä edes muutaman kuukauden lukemiselle niin mahdollisuudet ovat hyvät. Ja voihan sitä tehdä vaikka jotain osa-aika töitä jos aikaa riittää. Mutta mielestäni koulussa (siis nykyisessäsi) ei kannata olla liian pitkän eli kevääseen asti jos kerta olet varma että haluat vaihtaa alaa ja tämä amk ala ei sinua motivoi yhtään.
Jotkut sanoo, että opiskelu (kaikki) kannattaa aina, mutta johonkin se on raja sitten itse vedettävä ja keskeytettävä opinnot jos siltä tosiaankin tuntuu. Kannattaa keskustella asiasta muiden ihmisten kanssa ja kuitenkin harkita asiaa ennen lopullista päätöstä. AMK:n opettajien kanssa ei välttämättä ole keskustelusta hyötyä. Meillä ottivat aika pahasti nokkaansa kun ilmaisin etukäteen lopettamisaikeeni. Oli sitten loppuaika vähän ennakkoasennetta minua kohtaan näiden opettajien keskuudessa...
Hei agentti Puupää!
Olen itse samassa jamassa aloittajan kanssa, eli olen tällä hetkellä AMK:ssa ja motivaatio on nollissa. Haluan hakea keväällä yliopistoon. Minulla kun ei kuitenkaan ole mitään yksi ylitse muiden- kiinnostuksen kohdetta, joten pelkään vähän, ettei se yliopistokaan sitten kuitenkaan nappaa... pakkohan minusta kuitenkin on jotakin tulla, kun ikääkin on jo aivan liikaa (on kertynyt ihmetellessä, että mikä hitto minusta oikein tulee isona...). Kysyisinkin, että mille alalle hait yliopistoon, ja onko se se "sinun alasi" jonka mainitsit, vai vaihdoitko pääainetta? Miten lopulta löysit sen oman juttusi? Mistä löytää motivaatiota niihin turhiltakin tuntuviin kursseihin?
Minun valitettavasti on jatkettava täällä AMK:ssa kunnes pääsen sisään yo:hon, asun nimittäin HOAS:in kämpässä ja opintoviikkoja on kerättävä... mutta toivossa on hyvä elää... Kiitos etukäteen, jos viitsit vastata!
Juu, tuli sitä yhden kerran yliopiston puolellakin pääainetta vaihdettua. Ehkä olin silloin yliopistolle hakiessani vielä niin naiivi, että uskoin kaikki jauhamiset ensimmäisen alan ihanuudesta. Minä olenkin oikein alan vaihtajien huippu! Varsinainen saavutus...
Lankesin siihen ansaan, että hain sinne minne oli helppo päästä ja aivopesin itseni kuvittelemaan että se olisi onni ja autuus. Mutta eipä ollutkaan. Luulin ihan oikeasti valintojani oikeaksi.
Joten ei kannata välttämättä hakea sinne minne on helpoin, vaan ensin lähteä etsimään sitä omaa alaa kiinnostusten pohjalta ja vasta sitten jos pääsy vaikuttaa epärealistiselta, alkaa pohtimaan minkälaisia vaihtoehtoja kiinnostavalta alalta löytyy ja vertailla niihin pääsyn mahdollisuuksiaan.
Virheen tajuttuani aloin opiskella sivuaineena muita aineita ja sitten se oma alakin löytyi suhteellisen nopeasti. Ehkä tämä oli ihan sattumaa, koska harkitsin vakavasti myös oikeustieteellistä alaa! Kaupalliselle puolelle ajauduin aluksi ihan puolivahingossa ja ilman mitään odotuksia. Sitten kirkastui, että "Hei, täähän onkin tosi kivaa!"
Oma alani on nyt siis kauppatieteet ja vahvasti vaikuttaa siltä että jopa valmistun täältä. Opinnot on sen verran pitkällä, että enää ei esteitä luulisi löytyvän, ei edes minulle.
Meitäkin on täällä todella monia jotka ovat alaa vaihtaneet. Oikeastaan ihan ihmettelen, että miten moni muukin ollut samassa tilanteessa kuin minä! Ja ihan yksin sen tilanteensa kanssa. Uraneuvojilta/opinto-ohjaajilta en ole oikein kokenut apua ikinä saavani, koska jotenkin omasta halusta syntynyt idea on paremman tuntuinen.
Turhilta tuntuviin kursseihin olen "motivoinut" itseäni sillä, että tiedän niiden olevan pakollisia päämääräni saavuttamisen kannalta. Ja koska nyt pääaineeni kauppatieteet todella motivoi niin sitä vain jaksaa ainakin yrittää porskuttaa eteenpäin, vaikka sitten vain pakottamalla itsensä.
Hassuinta on ollut se, että sekä amk:ssa aloittaessani että ensimmäisessä yliopistoaineessa, luulin ihan oikeasti ja 100% että "tämä on se minun juttuni". Ehkä nyt olen sitten ollut hieman kypsempi tekemään todellisia arvioita pidemmälläkin tähtäimellä. Lukion jälkeen olisi oikeasti pitänyt viettää jokunen aika vaikka työmarkkinatukiharjoitteluissa eri aloilla.
Jos "kiinnostunut" voit niin käy vaikka avoimen kautta jotain eri alojen kursseja keväällä. Saat vähän tuntumaa yliopisto-opintoihin. Opiskele opintoviikkoja edellytetty määrä ja jos haluat oikeasti (siis oikeasti, ei niinkuin minä, että luulin vain) vaihtaa alaa, jätä viikossa päivä tai pari noille avoimen opinnoille.
Älä kuitenkaan sulje vielä portteja ammattikorkeaan täysin, jos vain olosi siellä on edes siedettävä ja voisit kuvitella kestäväsi tutkinnon loppuun. Jätä AMK vasta sitten kun olet yliopistolla (tai muualla) ja olet jo edes hieman varma valintasi oikeellisuudesta. Jos taas se AMK on oikeasti tuskaa, niin parempi luovuttaa jos itsestä siltä tuntuu.
Tiedän ihmisiä jotka jaksaa suorittaa tutkinnot loppuun vaikkei kiinnostaiskaan. Minulta sellainen ei onnistuisi. Saisin varmaan jo mielenterveydellisiä ongelmia jos opiskelisin väkisin jotakin alaa useita vuosia. Yksittäiset Ei-Niin-Motivoivat kurssit vielä kestäisi, mutta ei kokonaisuutta joka ei toimisi.
Tsemppiä pohdiskeluihin! Tiedän että nämä valinnat on tosi vaikeita!
juu, sama tilanne mulla. en päässyt sosiologiaan sisälle ja pääsin sitten amk:hon sosiaalialan koulutusohjelmaan, eli minusta pitäisi tulla sosionomi. mutta kiinnostus nollissa.
nyt olen päättänyt mennä sosiologian etäkursseille avoimeen yliopistoon ja lukea pääsykokeisiin ihan todella. ja aion päästä sisälle!
erittäin suurena ongelmana ovat vain opintotukikuukaudet, jotka loppuvat aika aikaisin, sillä olen nostanut niitä jo yks ja puol vuotta. olen lohdutellut itseäni, että ei haittaa vaikka opintotuet loppuisivat kesken, sillä yleistä asumistukea voi saada, eli noin 200 e jäis saamatta.. sen kyllä tienaa kuukaudessa.
mielestäni ei ole mitään järkeä opiskella alaa, joka ei todellakaan kiinnosta. en tiedä vielä olenko kevään poissaolevana koulusta vai yritänkö vielä suorittaa joitain kursseja. toivottavasti osaat tehdä itsellesi oikean valinnan!
onneksi meitä tuntuu olevan siis muitakin, minä kun en ole onnistunut löytämään tästä "onnellisten ja päämäärätietoisten" ihmisten ammattikorkeasta yhtään toista lopettamishaluista...
joo, itellä siis sama tilanne, otin opiskelupaikan vastaan, vaikkei ala oikeastaan edes kiinnostanut, yliopistoon olin hakenut. nyt on tuet nostettu kahdelta kuulta, joten kuus ovaria pitäis kelalle näyttää... ei sinänsä ole ongelma, vaankun ahdistaa niin tämä epävarmuus, ei tiedä pääseekö ensi yhteishaussakaan sisään mihinkään, tai ainakaan sinne minne haluaisi... ja taustalla kummittelee työkkärin karenssi, kun menin torjumaan tarjotun amkpaikan jo viimevuonna...voiko asioita siis tehdä enää enemmän pieleen? aluksi jaksoi tosiaan täällä istua, kemiaa matikkaa ja fysiikkaa täällä pitäisi lukea, nyt on motivaatio kyllä jo niin pohjassa, koska en ole koskaan näissä aineissa loistanut. itse ajattelin siis tosiaan vähentää koulunkäyntiä liukuvasti tuossa joulun jälkeen, että voi miettiä mihin hakee, ja jopa lukea niihin pääsykokeisiin. vaan tsemiä kaikille samassa jamassa oleville, ei tämä herkkua ole!
Mistä meinaatte, että motivaati sitten putkahtavan yks kaks myöhemminkään, jos ei nyt opiskelu nappaa?
On turha odottaa, että kukaan löytää alan, jossa opiskelu saati työnteko olisi jatkuvasti yhtä juhlaa. Tosiasia on, että kaikessa opiskelussa ja työnteossa - mielenkiintoisellakin alalla - jokaista pelkästään ketuttaa eikä huvita aina välistä, mikä on aivan normaalia ja täysin hyväksyttävää. On vain oltava itsekuria niin paljon, että näistä tunnoista huolimatta hommat etenevät, ja alkavat tuntua sitten hauskemmilta.
Totta, ei mikään olekaan jatkuvasti "juhlaa".
Mutta jos tosiaan ei löydä edes pientä valonpilkkua opiskelmastaan alasta, niin ehkä silloin on aika etsiä ala joka edes yleisesti ottaen olisi plussan puolella?
Kyllähän ne huonot ajat kestää paremmin jos edes suurimman osan ajasta tuntee alan omakseen. Mutta jos jokainen päivä alkaa olla tuskaa, ei silloin tarvii odottaa että kaikki jaksais jatkaa.
Jotkut ihmiset jaksaa, tiedän sen. Mutta joillekin sitten voi lopulta tulla tosi paha stoppi jos ei älyä ajoissa tehdä asialle jotain. Ei siinä sitten enää paljoa itsekuritkaan auta. Ja pitäisikö edes?
Mutta tosiaan kannattaa harkita näitä alavaihdoksiakin, eikä tehdä muutaman päivän, viikon tai edes muutaman kuukaudenkaan perusteella johtopäätöksiä hetken mielijohteesta. Mutta jos harkinnan jälkeen päätyy alaa vaihtamaan, on se hyväksyttävää, eikä silloin tarvitse olla kuitenkaan mikään "häviäjä".
Ei täällä varmaan kukaan realistisesti ajatellen kaipaakaan sitä, että 100% menisi hyvin.
Kiitos kaikista vastauksista. Tuli vasta nyt itsellekin mieleen että 3,2 opintoviikkoa tukikuukautta kohti pitää saada kokoon. No taitaa 13 tulla. Eli voin huokasta helpotuksesta:)
Hain eilen paperit, ilmoitan itseni kevään ajaksi poissaolevaksi.
Lukuintoa teille muillekin, jotka aiotte keväällä hakea muualle!
Itse huomasin myös aika nopeasti, että ala ei hirveästi kiinnosta, luokalta lopetti muutenkin monia kun osa lähti lentäjäksi, osa poliisiksi jne.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kun kerran kouluun on päästy, sitä ei kesken lopeteta. Sillä minä olen vienyt opiskelupaikan joltakin toiselta, joten käytän sen loppuun asti. 4 vuotta meni niin nopeasti, että aivan samahan tuo oli käydä kokonaan. Nyt sitten mietin, mitä jatkossa.