Kokemuksia kaivataan. Kuinka usein hypomanian/manian jälkeen iskee masennus, ja kauanko siihen on mennyt?
Kuinka yleistä on masennus-hypo ja vielä kerran masennus samaan putkeen?
Kuinka yleistä on masennus-hypo ja vielä kerran masennus samaan putkeen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla se kävi niin, että muutaman kuukauden masennusjakson jälkeen tuli hypomania taas muutamaksi kuukaudeksi. Jo masennusaikana oli päivän kestänyt hypomania, jolloin sain toimitetuiksi kaikki masennuksen takia rästiinjääneet asiat.
Minulla on oikeastaan ollut vain kolme selvää masennusta. Ensimmäisellä kerralla masennus loppui hyvin äkkiä, voin sanoa sen muutaman minuutin tarkkuudella. Toisella ja kolmannella kerralla se loppui hitaammin, parin kuukauden aikana. Viimeisellä kerralla seurannut hypomania oli voimakkaampi. Unentarve väheni muutamaan tuntiin yössä eikä koskaan väsyttänyt. Siitä se sitten vähitellen tasaantui. Nyt on ollut aika tasaista jo kymmenen vuotta.
Varmaankin aika yleistä on, että vauhdin jälkeen iskee masennusjakso. Näin minulle on ainakin sanottu ja veikkaan että kyseessä on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Itse sairastuin bipoon kunnolla noin vuosi sitten ja aina masennusta on edeltänyt jonkinasteinen hypomaniajakso.
Mulle on tapahtunut tuo varmaan 10 kertaa ja sen takia ei hirveästi huvita antaa siimaa hypomanialle kun vaikuttaa siltä, että satavarmasti pamahtaa päälle kamala masennusrelapsi. Joskus olen kuitenkin repinyt sillä itseni ulos masennuksesta.
Mielialoissa ei muuten ole mitään muuta kaavaa kuin se että hypon jälkeen tulee aina masennuskausi. Masennuskausi voi tosin alkaa myös ilman hypoakin. Mutta jos hypossa olen ja mieliala on selvästikin liian korkea niin se päättyy aina masennukseen.
Onneksi kunnon hypo tulee enää näin 30 iässä vain ehkä 2-3 vuoden välein ja masennus peikkokin osaa pysytellä poissa suurimman osan ajasta.
Itsellä oireet ovat masennusta viikosta 2 kuukauteen jolloin koen olevani niin pohjalla kun olla ja voi mutta sitten tulee hypomania jakso joka kestää viikosta 4 viikkoon jollon koen olevani kunnossa ja hyvällä päällä mut en elämäni kunnossa niiku maniassa yleensä tuntee. Koen siis hypomanian olevan normaali minä ehkä vähän enemmän vilkkaampi ja rauhattomampi.