Kun se saliin lähtö on keväällä edessä niin mietittyä tulee jo etukäteen kaikenlaista.
Ihan uteliaisuutta että missä asennoissa olette synnyttänyt ts ponnistanut ja miksi juuri siinä asennossa? Kun kuulemma on vesiallasta, tuolia, kontallaan, jopa seisaaltaankin(ko?), kyljellään ja vaikka mitä.
Ihan uteliaisuutta että missä asennoissa olette synnyttänyt ts ponnistanut ja miksi juuri siinä asennossa? Kun kuulemma on vesiallasta, tuolia, kontallaan, jopa seisaaltaankin(ko?), kyljellään ja vaikka mitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ite punnasin ipanan maailmaan puoli-istuvassa kylkiasennossa. Olin etukäteen visioinut että kyykyssä tai kontallaan olis kiva pakertaa mutta h-hetkellä em. asento tuntui mieluisimmalta. Vesialtaassa synnyttäminen kuullostaa kans houkuttelevalta mutta silloin paikalla on oltava kätilö joka on saanut koulutuksen vesisynnytykseen. Omalla paikkakunnallani tällaista mahdollisuutta ei ole joten se siitä (altaassa saa kyllä köllötellä rentoutumassa mutta ponnistusvaiheessa pitää siirtyä kuivalle maalle.).
Asennon valintaan vaikutta myös se minkälaista kivunlievitystä haluaa/saa. Epiduraalin saaneita ensisynnyttäjiä ei yleensä päästetä mihinkään haahuilemaan kaatumisvaaran takia. Henkisesti kannattaa myös varautua siihen että synnytystä auttamassa on ns. vanhan koulukunnan kätilö jotka toivovat äitien synnyttävän siinä perinteisessä "teeveestä tutusta" asennossa. Silloin pitää vain rohkeasti ilmoittaa omat toiveensa ja mahdollisuuksien mukaan pitää niistä kiinni. Poikkeavassa synnytystilanteessa (perätila, kasvotarjonta, napanuora kaulanympärillä tms.) olen kyllä valmis kuuntelemaan kätilön ohjeita kirjaimellisesti jos kyseessä on vauvan edun mukainen toiminta.
kaikkien kolmen synnytyksen aikana,että olen sattunut olemaan syystä tai toisesta siinä perinteisessä asennossa synnytyssalissa ja en suin surminkaan olisi enää vaihtanut asentoa vaikka olisin suunnitellut mitä.
Synnytykset alkaneet niin nopeasti ja äkkikivuliaina että siinä oli kaikkein paras,eikä ole valittamista....
Minulla myöskin näin.
Asiahan on niin, ettei sitä synnytsasentoa VOI etukäteen päättää, kun ei tiedä millainen synnytyksestä tulee.
Itse olin suunnitellut, että avautumisvaiheessa seisoskelen ja kävelen mahdollisimman paljon, mutta supistusten voimistuessa, ne löivät minut kaksinkerroin maahan. Konttasin pitkin lattiaa ja itkin ja huusin.
Ponnistuksen olin ajatellut etukäteen tekeväni jakkaralla tai muuten istuvassa/kyykkyasennossa, mutta perinteiseen asentoon minäkin päädyin. En olisi MILLÄÄN kivuiltani pysynyt pystyssä ja ilokaasukin teki niin kännisen olon. Minusta lähti myös kaikenlaisia johtoja joka suuntaan, (mm. sikiön sydänääniä kuunneltiin koko ajan anturilla päästä) eli en olisi niidenkään takia voinut kovin paljon liikkua.
Tätä toista synnytystä en ole suunnitellut ollenkaan etukäteen. Se on kuitenkin aivan turhaa, kun mikään ei mee kuitenkaan suunnitelmien mukaan!
Onnea synnytykseen! :)
Asennon bongasin neuvolan synnytysvalmennuksessa videolta, ja se tuntui heti siltä, että tuo on minua varten. Ja kun salissa sitten päästiin ponnistukseen asti, ja kätilö tuumasi, että "otahan sitten sukista kiinni", muistan karjaisseeni, että en varmana ota, haluan polvilleni! Ja polvilleni sängyn päätyä vasten minut autettiin, ja siitä lapseni maailmaan punnersin.
Seuraavalla kertaa haluaisin myös olla polvillaan, mutta niin päin, että minua tuettaisiin molemmin puolin, jotta näkisin vauvan kun se syntyy. Ikävä kyllä tämä ei liene mahdollista, koska mieheni ei kestä nähdä ponnistusta ja ei siis pysty tukemaan minua sillä hetkellä. Ehkä synnytykseen tulee mukaan kolmaskin ihminen, joku ystävä tai anoppini. Sitten tämä voisi onnistuakin, tai jopa jakkarasynnytys - tosin sen suhteen epäilen hieman jalkojeni kannatusta. :)
Suunnittele vain synnytystä, mutta muista, ettet takerru liikaa suunnitelmiisi. Salissa ajatukset voivat muuttua niin toisenlaisiksi, että ihan turhaa on liian varmaksi päättää mitään. Mutta muista kertoa miehellesi tai doulallesi toiveistasi, sillä itse saatat jopa menettää puhekykysi pahimmissa vaiheissa, kuten minäkin, ja siksi oli erittäin tärkeää, että mieheni tiesi, miten halusin tilanteen hoitaa.
Olen vasta kaikenlaisia sivuja selaillessani myös bongannut tuon polviasennon. Ennen luulin että se on aina joko jakkara tai selällään.
Tiedän jo etukäteen että suurella todennäköisyydellä heittäydyn joko täysin puhekyvyttömäksi tai sitten kukaan ei ota siitä sekoilusta tolkkua :) Mies on kyllä saanut näitä pähkäilyjä kuulla jo kohta kyllästymiseen asti ja on vannotettu viimeisiin neuvolakäynteihinkin mukaan siltä varuilta että itse en niissä tilanteissa älyä kaikkea kysyä (ujostelen vieraiden ihmisten kanssa). Onneksi hän on varsin kiinnostunut itsekin ja kyselee kavereiltakin että miten on mennyt hiljan olleet synnytykset :)
Tuo polvillaan olo kiinnostaisi sikäli, että usein kun vatsaa oikein jomottelee tässä paisumisvaiheessa, niin paras olo on olla juuri kontallaan, hiukan epämääräisessä asennossa :)
Sittenhän sen näkee miten menee. Mutta jo tieto että on olemassa muitakin vaihtoehtoja, rauhoittaa odottelemista.
minäkin synnytin polvillaan, kiinni pidin sängynpäädystä. en ollut miettinyt paljonkaan etukäteen asentoja, ajattelin että sitten paikan päällä se paras asento löytyy.
kun aloin ponnistaa, asettauduin kyykkyyn, mutta (kokenut, luomu)kätilö sanoikin, että se ei ole hyvä, koska silloin voi ponnistaa liian lujaa vahingossa. tottelin ja nousin hiukan ja otin kiinni sängynpäädystä.
en olisi missään nimessä voinut olla makuullani, en maannut ollenkaan koko synnytyksen aikana, en edes kun kätilö teki sisätutkimuksen (olin konttausasennossa). ja eikö selinmakuuasento ole paha verenkierrolle vauvaan tms.?
varmaan paras asento on sellainen, jossa tunnet pystyväsi kontrolloimaan synnytystä ja oloasi.
Kolmannen lapsen synnytyksessä supistukset loppuivat jakkaralla kuin seinään. Kätilö haki pillereitä huulen alle ja kehotti lähtemään liikkeelle. Tuntui täysin mahdottomalta, mutta jotenkin sängyn päätyä vasten nojaamaan pääsin. Supistukset ja työnnöt alkoivat siinä uudelleen ja kätilö kyykki lattialla ja otti lapsen takaa päin. Nyt on tullut synnytettyä jo neljä seisoviltaan. Parasta, että venytys tulee niin tasaisesti, ettei ole tarvinnut seisomasynnytysten jälkeen ommella.