Ison kalan nylkeminen

Kykloopinkatseisen kielenkäyttökorjaajamme säästän vaivalta korjaamalla itse relatiivilauseen. " voimainmittelyn käsitellessäni petohaukea, jonka...."

Merikalakin on pyyntituoreena on suurta herkkua, ihan erilaista kuin kaupan tiskistä valmiiksileikatut fileet. Kalamestarin pitäisikin fileoida sitä mukaa, kuin menekkiä on, kala ilman nahkaa hapettuu helposti. Silakat ja muikut ovat helppoja, kun tarvitsee vain sisälmykset poistaa. Kuhaa ja siikaa yritetään vrkoilla kesällä ja syksyllä, isommat fileoidaan, pienemmät suomustetaan. Suomustus menettelee rantakiven päälle astetulla laudalla , lokit jonottavat sisälmyksiä. Mutta tiskipöydällä suomustaen suomuja löytää keittiön seinästä vielä seuraavana joulunakin ja ainakin lauantaina saunassa hiuksistaan.

Nylkemistä olen mateelle kokeillut, mutta eipä minulle kukaan tuo tuoreita mateita kotiovelle. Mies nylkee useimmiten lasten onkiahvenet, kun yhdessä onkivatkin. Taitoahan nylkeminen vaatii, kyllä näppivoimiakin. Hauen kanssa saa pikinteräviä hampaitakin varoa , toivottavasti kalastajasi oli sen kunnolla hengiltä kolkannut. Aika vonkale tuo kolmikiloinen haukesi , saat monta ateriaa. Pienehkön kuhan ja hauen saatan keittää kokonaisena pitkulaisessa kattilassa, keitinliemeen teen kastikkeen höystettynä munasilpulla ja kermalla , tilliä vielä ja ehkä valkoviiniäkin...on ihan gourmetia.

Jouluhauki on perinteinen saaristolaisruoka, korppoolaiset kalastajat tuovat hauen presidenttiparille . Luin joskus , että Haloska kerran ei huolinut haukea ja senkin arvelun, että haukipulliksi kala on yleensä tehty. Jospa nykyinen valtiatar Jenni Haukio hauen päälle ymmärtäisi enemmän. Hauki kärsii mainestaan ruotoisena, mutta nehän saa taituri pois jo ennen valmistusta. Lapsuuskodista muistan keväiset isot hauet, jotka äiti paistoi runsaassa voissa paloina kullankeltaisiksi .Hauen maku on raikas, vähärasvaisena kaipaa voita tai kermaa. Ollaan kyllä nuotiolla papereissa pientä hauenpuraakin hiillostettu, vain vähän suolaa ripsautettu.

Nyt kun on kalajutut kyseessä, kerron oman loululempiherkkuni, joka on graavattu siika tumman saaristolaisleipäviipaleen päällä.

Nyt pitäisi kolkuttaa Sus'n ovea. Sanoa ne entisen kulkumiehen sanat. Antaisko arvon rouva lasillisen vettä kun on niin kova nälkä, ettei tiedä mihin päänsä kallistais.
Sitä vaan, että sitä isoa haukea saattaisi vielä olla jääkaapissa...

Avasin kerrostalo-asunnossa oven kahdelle koulupojalle. Heillä oli joku keräyslista, johon rahaa pyysivät. Kun roponi annoin, naureskelivat yhtään häpeilemättä.
Lienenkö tarkistanut keräyslistan laillisuutta ollenkaan. Vieläkin risoo tuo.

Se kolkuttelu tyssäsi siihen kun missään ovikyltissä tai rapun asukasluettelossa ei lukenutkaan sitten Sus. Ne alko kiinnittään huomiota.

Joku kaapinkokoinen äijä tuli sanoon; lähde ny kiitään täältä lujaa, N Y.

Niinpä sita alvariinsa yhtä ja samaa tonnikalaa pellipurkista taitoin voileivälle ylähuulen lisätteks
Ehkäpä tulen tulen toisen kerran kun Pispalan syrreenit laittaa kukkien ja taivaalla kuuma aurinko paistaa, sitten tulen kaffeelle. Kiitän avaramielisestä kutsustasi.
Päivääsi sisäistä aurinkoo. Terveisin c c.

Niin tai kala suomustetaan karhu nyljetään, henkettömäksi saamisen jälkeen. Telkkarissa pyörii kuva manipulaatio, jossa mies läppää ylävitosta ison karhun kanssa. Kaikkea sitä kameralla saadaan aikaan.

Fileointia en katso nylkemiseksi, vaikka siinä nahka kalalta poistetaankin. Mateen ja ankeriaan olen minäkin nylkenyt sekä joskus muinoin simpun, joka on muuten erinomainen kala pannulla kermamaidossa sipulin ja maustepippurin kanssa kypsennettynä. Siinä ei ole pieniä ruotoja.
Jotkut nylkevät ahvenen, mutta siihen enryhdy ainakaan pienten ahventen kohdalla. Muuten tavallisin ahvenruokani on päivän suolassa okokonainen ahven keitettyinä kuoriperunoiden päällä ja sormin syötynä.

Hei sus! Ihan olet oikeilla jäljillä, kalan nahassa on sen voimakkain maku. Tiedäthän lohen nahkakin paistettuna on monen rapea herkku :) Se rasva, joka on nahan alla, on täynnä kalan voimakkainta ominaismakua.
Katleijakin suosii tuota helppoa ja maukasta ahvenen keittotapaa, siinä osa mausta ja suolasta jää perunoihinkin. Ai jai simpun maksakin, suurena ja mureana muistuu mieleen saaristovuosilta!

Veli toi torilta tuoreita muikkuja. Alkoi niitä perkaamaamaan. Eno seurasi haukkana veljeni askaretta.
- Poika, älä pese niitä kaloja, ne huljautetaan nopesti vedessä, niitä ei PESTÄ, eno ohjeisti.
Sen rasvalta kimmeltävän huudeveden mukana vähenee kyllä kalan makukin.

Niin. Ja Väinämöinen teki kanteleen jättihauen leukaluusta. Uskoo ken tahtoo kuten senkin 5 leivän ja 2 kalan riittävyydestä tuhansille ihmisille?
Se on kuitenkin tiedossa, että kala on terveellistä ravintoa, ellei ihminen sitten satu olemaan kalatuotteille allerginen.

Itse pyydetyn merilohen sijaan mieluusti tyydyn K matalan kokonaiseen kassiloheen. Kun kahteen kalaan ei ole mahiksia niin paloittelen kalan keittoa ja graavisuolausta varten, Osan laitan pakasteeseen.
Lohi on hyvä savustaa miedolla lämmöllä kokonaisena. Se lohen sisältämä "kalaöljy" tulee hyödynnetyksi.
Mukavaa se on joku viikko pimeydessäkin murveltaa kun on keinovaloa ja riittävästi lämpöä tuvassa.

Joka kerta avatessani tämän viestin, kun lisää on viestiä tullut, niin toljottaa tuo sanonta " epäkala, särki" silmät punaisina kuin moittien....minäkö epäkala.

Käsitinkö liian tunneperäisesti, ettei särki ole syötävä kala. No eihän se kaupunkilaiselle ´parempaan ´-ko tottuneelle tuttu olekaan. Ikävää, jos särki unholaan painuu, kun se ennenvanhaan oli mitä parhain kala. Ja ihan ennenvanhaan jopa elinehto.

Lapsesta saakka totuin, että isommat säret savustettiin isän omatekoisessa savustusrakennelmassa, erittäin maukkaita olivatkin. Järvi toki antoi runsaasti siikoja, muttei särkeä silti huonompana pidetty. Entäpä kapakalana, saunan katolla kuivattiin särkiä otollisella säällä, pantiin pussiin oottamaan köyhempiä aikoja. Valkoisen kastikkeen kanssa mitä maukkainta syömistä.
Joten loukkaus on särkeä kohtaan nimittää sitä epäkalaksi, omituinen mielleyhtymä tuo.

En pidä roskalanimityksestä. Syödäänhän maailmalla hyönteisiä ja toukkiakin.
Kun on saatavana ruodottompia ja paremman makuisia kaloja, niin nuo "alempiarvoiset" särkikalat jäävät vesiin. Sitten ne lisääntyvät liiaksi ja järviä joudutaan puhdistamaan näistä niinsanotuista roskakaloista, jotta arvokkaimmille kaloille jäisi elintilaa.

Tuo roskakalasaalis vaan pitää käyttää hyödyksi ja kai käytetäänkin. Savustetuista särjistä tehdään kalasäilykkeitä, joita valmistetaan ihan vientiin. Eivät siis kaikki eläinravinnoksi päädy.
Linnan juhlissakin särjestä oli valmistettu kalaterriiniä. En tiedä mutta luulisin ruodoista päästyn eroon jauhamalla säret myllyssä. Niinhän tehdään kalapullia ja pihvejäkin.

En muista koskaan säkiä syöneeni, mutta muita särkikaloja kylläkin kuten säynävää, siikaa ja lahnaa. Jospa särkeä hyljitään vain sen piikkisyyden ja ruotoisuuden takia.

(kielioppia vajavaisesti osaavana en ole varma särki sanan oikeasta taivutusmuodosta, siksi käytin kahta tapaa, toivottavasti molemmat käy)

Kyllä särkeä syödä voi kun sen oikein laittaa, eikä ihan keskikesällä rehevöityneistä vesistä pyydettynä.