En hievahtanutkaan suuntaasi, et sallinut
sitä. Mutta kuuntelin kaunista melodiaa, katselin
aurinkoa, olin pilvi
johon valo upposi. Ja näin aamun, olin tähti
jonka riisuit kämmenesi alle, minä palelin.
Palelen kuin kosken kuohuihin
kastettu.
Puhtaan virran solinasta huokoseni täyttyivät, aavistin
kesän, lokkien huudon. Me pystytimme teltan, olimme kaksin, ja
kaikki oli sitä myöten selvää.
Mutta minut temmattiin ylös, hereille. Vain unissani
tuulet vonkuivat, vuoristopurot virtasivat, ja minä
kosketin sinua kuin ihmistä, joka
oikeasti haluaa.
sitä. Mutta kuuntelin kaunista melodiaa, katselin
aurinkoa, olin pilvi
johon valo upposi. Ja näin aamun, olin tähti
jonka riisuit kämmenesi alle, minä palelin.
Palelen kuin kosken kuohuihin
kastettu.
Puhtaan virran solinasta huokoseni täyttyivät, aavistin
kesän, lokkien huudon. Me pystytimme teltan, olimme kaksin, ja
kaikki oli sitä myöten selvää.
Mutta minut temmattiin ylös, hereille. Vain unissani
tuulet vonkuivat, vuoristopurot virtasivat, ja minä
kosketin sinua kuin ihmistä, joka
oikeasti haluaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En voi omia tota, mutta hieno mietelmäruno. Osuu ja uppoaa täällä. Thx.