Ikävä

Olen nuori ja kaunis nainen. Ollaan tunnettu melkein vuosi ja kaikki on ollut hyvin sekavaa. Mietin eikö hän ajattele minua lainkaan? Olinko vain lelu. Odotan joka päivä ikävän loppuvan jotta olisin vain oma itseni.

Rainonme kirjoitti:

Olen nuori ja kaunis nainen. Ollaan tunnettu melkein vuosi ja kaikki on ollut hyvin sekavaa. Mietin eikö hän ajattele minua lainkaan? Olinko vain lelu. Odotan joka päivä ikävän loppuvan jotta olisin vain oma itseni.

Miten teidän suhde eteni?

Kun voin sanoa, että yhden nuoren (ja itselle normaalia nuoremman) ja kauniin naisen kanssa mulle tuli niin hirveä itseluottamuspula ja mun kaikki epävarmuudet puski pintaan. En saanut vietyä hommaa eteenpäin.. Vaikka olin totaalisen ihastunut, liiankin.

koetetaas auttaa kirjoitti:

Miten teidän suhde eteni?

Kun voin sanoa, että yhden nuoren (ja itselle normaalia nuoremman) ja kauniin naisen kanssa mulle tuli niin hirveä itseluottamuspula ja mun kaikki epävarmuudet puski pintaan. En saanut vietyä hommaa eteenpäin.. Vaikka olin totaalisen ihastunut, liiankin.

Se on niin vaikea asia. Hän ei ole normaali, ongelmia itsensä kanssa, exän kanssa.. Ollut koko ajan. Kun tutustuttiin sanoin että en halua sekaantua mihinkään, enkä ollut mitenkään tyrkyllä. Mutta hän sai ujutettua itsensä elämääni ja nyt minun on vaikea päästää irti. Suuritaosin sen takia että meidän seksi on parasta mitä olen ikinä saanut, mutta on siinä sitäkin että välitän hänestä. Olen kiltti ja ymmärtäväinen koska omakin elämä on ollut melko raju. Koen valtavaa halua auttaa häntä ja saada hänet ymmärtämään kuinka välitän. Mutta fakta on, että hän ei tiedä muutakuin ongelmia eikä välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Olen aivan loppu koko asian kanssa, en jaksaisi surra enää päivääkään.

Rainonme kirjoitti:

Se on niin vaikea asia. Hän ei ole normaali, ongelmia itsensä kanssa, exän kanssa.. Ollut koko ajan. Kun tutustuttiin sanoin että en halua sekaantua mihinkään, enkä ollut mitenkään tyrkyllä. Mutta hän sai ujutettua itsensä elämääni ja nyt minun on vaikea päästää irti. Suuritaosin sen takia että meidän seksi on parasta mitä olen ikinä saanut, mutta on siinä sitäkin että välitän hänestä. Olen kiltti ja ymmärtäväinen koska omakin elämä on ollut melko raju. Koen valtavaa halua auttaa häntä ja saada hänet ymmärtämään kuinka välitän. Mutta fakta on, että hän ei tiedä muutakuin ongelmia eikä välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Olen aivan loppu koko asian kanssa, en jaksaisi surra enää päivääkään.

No ei kuulosta hyvältä. Veikkaan...

Hän on sisältä kuollut ja kylmä, kiinni kriisissä exänsä kanssa. Olet hänelle todellisuuspakoa, hän elää kanssasi hetkessä ja sulkiessaan oven palaa todellisuuteen. Hän tarvitsee sinua tunteakseen olonsa hyväksi hetken.

Itsellä oli vastaava laastarisuhde. Rakastin häntä kun hän oli siinä, mutten kaivannut häntä kun hän oli poissa. Rakastin häneltä saamaani hyväksyntää ja syliä ja olkapäätä, sitä hetken tunnetta kuin kaikki olisi hyvin. Kun menin pois koin tuskaa itsestäni ja kaikesta väärästä mitä mulle oli aiemmin tehty. En pystynyt sitoutumaan tähän naiseen ja rikoin hänen sydämensä. Jälkikäteen kyllä ymmärsin, että omalla tavallani häntä rakastin ja hänellä on oma paikkansa sydämessäni, vaikka hän ei minulle puhumaan suostukaan. Olin vain liian rikki ja hukassa kaiken kanssa nähdäkseni mitään muuta silloin.

Seuraavana vuonna tuli vastaan tämä tapaus, josta yllä mainitsin. Ensi kertaa sydämeni suli, mutten uskonut itseeni.

Oman minän ja sydämen ehjääminen kestää joskus kauan kun on tarpeeksi satutettu. Mutta täytyy jaksaa uskoam että jossain on ihminen joka elämään astuessaan antaa sille työlle ja hukatulle ajalle tarkoituksen :)

koetetaas auttaa kirjoitti:

No ei kuulosta hyvältä. Veikkaan...

Hän on sisältä kuollut ja kylmä, kiinni kriisissä exänsä kanssa. Olet hänelle todellisuuspakoa, hän elää kanssasi hetkessä ja sulkiessaan oven palaa todellisuuteen. Hän tarvitsee sinua tunteakseen olonsa hyväksi hetken.

Itsellä oli vastaava laastarisuhde. Rakastin häntä kun hän oli siinä, mutten kaivannut häntä kun hän oli poissa. Rakastin häneltä saamaani hyväksyntää ja syliä ja olkapäätä, sitä hetken tunnetta kuin kaikki olisi hyvin. Kun menin pois koin tuskaa itsestäni ja kaikesta väärästä mitä mulle oli aiemmin tehty. En pystynyt sitoutumaan tähän naiseen ja rikoin hänen sydämensä. Jälkikäteen kyllä ymmärsin, että omalla tavallani häntä rakastin ja hänellä on oma paikkansa sydämessäni, vaikka hän ei minulle puhumaan suostukaan. Olin vain liian rikki ja hukassa kaiken kanssa nähdäkseni mitään muuta silloin.

Seuraavana vuonna tuli vastaan tämä tapaus, josta yllä mainitsin. Ensi kertaa sydämeni suli, mutten uskonut itseeni.

Oman minän ja sydämen ehjääminen kestää joskus kauan kun on tarpeeksi satutettu. Mutta täytyy jaksaa uskoam että jossain on ihminen joka elämään astuessaan antaa sille työlle ja hukatulle ajalle tarkoituksen :)

"Rakastin häntä, kun hän oli siinä, mutten kaivannut häntä, kun hän oli poissa".

Siis himoitsit häntä mutta henkisesti et saanut mitään.. rakastitko todella?

Rehellisyytesi on ihailtavaa. Mutta hirveää toimintasi sen naisen kannalta.

Semmosia me ihmiset ollaan..

koetetaas auttaa kirjoitti:

No ei kuulosta hyvältä. Veikkaan...

Hän on sisältä kuollut ja kylmä, kiinni kriisissä exänsä kanssa. Olet hänelle todellisuuspakoa, hän elää kanssasi hetkessä ja sulkiessaan oven palaa todellisuuteen. Hän tarvitsee sinua tunteakseen olonsa hyväksi hetken.

Itsellä oli vastaava laastarisuhde. Rakastin häntä kun hän oli siinä, mutten kaivannut häntä kun hän oli poissa. Rakastin häneltä saamaani hyväksyntää ja syliä ja olkapäätä, sitä hetken tunnetta kuin kaikki olisi hyvin. Kun menin pois koin tuskaa itsestäni ja kaikesta väärästä mitä mulle oli aiemmin tehty. En pystynyt sitoutumaan tähän naiseen ja rikoin hänen sydämensä. Jälkikäteen kyllä ymmärsin, että omalla tavallani häntä rakastin ja hänellä on oma paikkansa sydämessäni, vaikka hän ei minulle puhumaan suostukaan. Olin vain liian rikki ja hukassa kaiken kanssa nähdäkseni mitään muuta silloin.

Seuraavana vuonna tuli vastaan tämä tapaus, josta yllä mainitsin. Ensi kertaa sydämeni suli, mutten uskonut itseeni.

Oman minän ja sydämen ehjääminen kestää joskus kauan kun on tarpeeksi satutettu. Mutta täytyy jaksaa uskoam että jossain on ihminen joka elämään astuessaan antaa sille työlle ja hukatulle ajalle tarkoituksen :)

Jep ja nyt minä olen vuorostani ollut kuollut ja kylmä sisältä. No eipä satuta mikään.

Pelkäsin samaa! Mutta ennakoin, kasasin tuolit (järkeni) pinoon ja laitoin pöydälle lyhdyn(kirjeen) valaisemaan.

4+8 kirjoitti:

Pelkäsin samaa! Mutta ennakoin, kasasin tuolit (järkeni) pinoon ja laitoin pöydälle lyhdyn(kirjeen) valaisemaan.

Kiitos sinulle joka avarrat katsettani tässä asiassa. Näinhän se on, tämän itsesäälin pn loputtava ja minun on pysyttävä kaukana hänestä. Odotan vain päivää kun sen tunne enää mitään. Ja kyllä, olen varma ettei välitä. Ihminen näyttäisi sen eikä kohtelisi kuin ilmaa. Nyt yritän vainajasta elämän iloni takaisin enkä elättele mitään toiveita hänestä.

Rainonme kirjoitti:

Kiitos sinulle joka avarrat katsettani tässä asiassa. Näinhän se on, tämän itsesäälin pn loputtava ja minun on pysyttävä kaukana hänestä. Odotan vain päivää kun sen tunne enää mitään. Ja kyllä, olen varma ettei välitä. Ihminen näyttäisi sen eikä kohtelisi kuin ilmaa. Nyt yritän vainajasta elämän iloni takaisin enkä elättele mitään toiveita hänestä.

vainajasta elämän ilon takaisin? How on earth? :-O

käsi poskella kirjoitti:

vainajasta elämän ilon takaisin? How on earth? :-O

:D saada siis vain ajan kanssa elämän ilon takaisin. Mutta viisainta on nyt varmasti tässä kohtaa unohtaa hänet eikä vastata minkäänlaiseen yhteydenottoon.